Taivaallinen oikeudenkäynti.


Raamatun tutkimus on osoittanut että Dan 7 luku kuvaa taivaallista oikeudenkäyntiä ennen Jeesuksen toista tulemista. Danielin näky maailman pelastushistoriasta on pitkältä aikajaksolta. "Taivaan kirjat" avataan; Ilm 20:12,15; "- Minä näin kuolleet, suuret ja pienet seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin, ja avattiin toinen kirja joka on elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella mitä kirjoihin oli kirjoitettu tekojensa mukaan."  

 Tämän oikeudenkäynnin kohteina ovat Jumalan pyhät ja "pieni sarvi." Tuomio alkaa Jumalan huoneesta, eli niistä jotka tunnustautuvat kristityiksi; 1 Piet 4:17; "Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta, mutta jos se alkaa ensiksi meistä niin mikä on niiden kohtalo jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?"
Pieni sarvi on Danielin näkemän profeetallisen ilmestyksen vertauskuvallisen kymmensarvisen pedon sarvien välistä puhjennut "uusi sarvi." "Tämä pieni sarvi" on valta joka vastustaa Jumalan arvoa ja vainoaa Jumalalle uskollisia; Dan 7:7-8, 23-25.
Profetiaa Jumalaa vastustavasta pienen sarven vallasta ymmärretään Danielin enkeliltä saamansa tiedon mukaan tarkoittavan hengellisesti pimeätä aikakautta keskiaikana. (Matt 24:15-20) (42 kuukautta = 42 x "30 päivää"=1260 vuotta. Profeetallinen "yksi "päivä" on yksi vuosi) 

Tuomio alkoi 1844. Vuosiluku perustuu Raamatun Danielille näytettyyn profetiaan 2300 illasta ja aamusta; Daniel tiedustelee enkeliltä milloin häväisty pyhäkkö nousisi uudelleen kunniaan;
Dan 8:11-14,17; -2300 vuoden aikaprofetian laskenta on ilmoitettu Raamatussa. 2300 vuoden aikakautta ei voida sijoittaa siksi mielivaltaisesti eri aikakausiin. Aikalaskenta "päivä" on yksi kirjaimellinen vuosi mukaan; Dan 7:25= aikausi="aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa"=1260 päivää, 11:2=42 kuukautta=1260 päivää. Ilm 11:3=1260 päivää, Ilm12:14:="vuosi, kaksi vuotta, ja puoli vuotta"=1260 päivää. Raamatussa on neljästi kerrottu että "yksi profeetallinen päivä"= yksi vuosi. Samalla periaatteella on "2300 aamun ja illan aikajakso" päätellään.)

Jumala on aina tutkinut ihmistä oikeudenkäynnin tapaan; Vanhan Testamentin aikana; 1 Moos 3:9-13, 14-19, 4:9,12, 6:7,17, 19:24-25, Juudaan kirje, Jes 5:1-7, 22-28. Näissä oikeudenkäynneissä on aina oikeudenkäynnin järjestys; -Synti, tutkinta ja tuomio. 
Uuden Testamentin puolella; Joh 5:22,27-28-29, 2 Piet 2:6, Hebr 10:27, Ilm 20:4-6. 
Vanhurskaat Jumalan pyhät ovat ensimmäisessä ylösnousemuksessa nousevat ikuiseen elämään; Joh 5:24, 1 Kor 11:32, 1 Joh 4:17.
Joh 3:18; "Sitä joka uskoo Häneen ei tuomita, mutta se joka ei usko on jo tuomittu koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan."

Ilmestyskirjan 20 luku opettaa että on kaksi ylösnousemusta. Näiden kahden ylösnousemuksien välillä on kulunut aikaa 1000 vuotta. Tutkinta ja tuomio on tietysti tapahtunut ennen ylösnousemusta. Armonaikaa ihmisellä on vain ihmisen elämän pituus. Ihmiskunnan armonaika on Kristuksen tuloon asti. Taivaan kirjat suljetaan hetkeä ennen Kristuksen toista tulemista. 
Jeesuksen Kristuksen saapuessa pyhät temmataan Herraa vastaan. He saavat ylösnousemusruumiin ja heidät on havaittu pyhiksi jo aikaisemmin; 1 Tess 4:17; "Sitten meidät jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme olla aina Herran kanssa."  Ilm 14:6-13 luvun kolmen enkelin sanomat antavat ymmärtää että ensimmäisen enkelin sanoma julistaa tuomion alkamista. Sen jälkeen vasta seuraa sadonkorjuu; Ilm 14:14-20.

 Dan 7 luvun tuomio;
Danielin näyssä on pääosa neljännessä pedossa jolla on kymmenen sarvea ja yksi pieni sarvi puhkeaa vielä. Tämä sarvi nousee Korkeimman pyhiä vastaan. Dan 7:9-14 Daniel näkee taivaallista oikeudenkäyntiä mutta pienen sarven vaikutus maan päällä jatkuu edelleen. Oikeudenkäyntiä erityisesti kuvaavat 7 luvun jakeet; 9,14,21-22,26. "Pieni sarvi" on toiminnassa oikeudenkäynnin aikana maan päällä. Tässä on kysymys valmistelevasta oikeudenkäynnistä, joka on eri asia kuin Ilm 20 luvun tuomiotapahtumat.
"Pieni sarvi" on valta joka on vastakohtana Jumalan Pyhille. (Ilm 12:17, 14:12)

 Tuomiopäätökset tehdään elämän kirjan perusteella; Ps 69:29, 2 Moos 32:32-33, Ps 56:9, Jes 65:6-7, Fil 4:3, Ilm 3:5, 20:12, 21:27, Luuk 10:20, Dan 12:1, Mal 3:16, Neh 13:14, Saar 12:13-14, Matt 12:36-37, 1 Kor 4:5; Elämän kirjassa on merkintä missä tilassa ihminen on elämänsä armon ajassa päättänyt; Herrassa Kristuksessa pyhittyneenä vai jumalattomana.
Kristuksen Golgatan uhri luetaan ihmisen hyväksi. Vanhan liiton uhrit olivat esikuvallisia Kristuksesta.
Jeesus Kristus on asianajajamme Jumalan edessä; 1 Joh 2:1, Hebr 9:24, 7:25, Jes 43:25, Matt 10:32-33, Ilm 3:5; "Joka voittaa puetaan valkeisiin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeään elämän kirjasta, minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä, ja hänen enkeliensä edessä."

Ainutkertainen syntiuhri johon koko Vanhan Testamentin profetia ja pyhäkön palvelus viittasi täyttyi Golgatalla.
Pappisjärjestelmä päättyi Golgatan ristille pyhäkköpalveluksen mukana. Jeesus Kristus on uuden liiton välimies; 12:24, Hebr 8 ja 9 luvut kertovat Jeesuksen ylimmäispapillisesta tehtävästä taivaallisessa pyhäkössä. Kuolleet eivät tiedä mitään; Saar 9:5-6, 9-10, Ps 146:4, Ps 115:17.

"Ikiaikainen saapui, ja Korkeimman pyhät saivat oikeutensa, ja tuli hetki jolloin pyhät ottivat haltuunsa vallan;" Dan 7:22. Kun oikeus on saatu on tietenkin käyty oikeutta ensin.

 Ylipappi enkeleineen on oikeassa taivaan pyhäkössä. Ensimmäinen pyhäkkö rakennettiin maan päälle taivaallisen esikuvaksi. 
Kun pyhäkköpalvelus lakkasi ristillä Aaronin jälkeläisten jälkeen ylipappi on Jeesus Kristus. Enkelit toimivat Kristuksen ja uskovien palvelijoina ja välittäjinä; Hebr 1:14; "Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten jotka saavat autuuden periä."
Taivaan pyhäkössä käydään oikeudenkäyntiä jossa Jumalan omat erottuvat.

Tuomioon on oltava perusteet että tuomio voisi olla oikeudenmukainen. Arpapeliä eikä sattumaa tuomio ei voi olla. 
Jossakin on oltava ymmärrystä ja tietoa siis missä tilassa ihminen on armonaikansa päättänyt että onko ihminen pyhittynyt Jumalan palvelija Kristuksessa vai katumaton ja kääntymätön armonaikansa päättyessä. Jeesus Kristus on taivaan pyhäkön Ylipappina.

 Jumala on oikeudenmukainen tuomari ja lopettaa pahuuden. 
Kun saatana ja muutkin langenneet enkelit tuhotaan ei ole enää mitään mikä eksyttäisi syntiin. 

 Jumala on perustanut kaiken olevaisen maailmankaikkeudessa  vapaan rakkauden valinnan arvoksi. Taivaan joukoilla ja ihmisellä on valinnan vapaus. Tuomion hetkellä ihminen ja koko universumin langenneet enkelitkin joutuvat myöntämään että heidän kohtalonsa valinta on ollut itse tehty. Jumala ei voinut pakottaa koska rakkaus ei ole rakkautta jos rakkaus ei olisi vapaaehtoista. Rakkaudessaan Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä moneen kertaan ihmisen elämän aikana rakkauden pyhiin periaatteisiin. Jumala on rakkaus. Herra herättää itse rakkauden että kaikilla olisi hyvä. (1 Joh 4:8) Pakkovalta ei voisi herättää rakkautta. Pakkovalta synnyttää aina vihaa ja vastustusta. Jumalan rakkautta on myös että Jumala hävittää ajan täyttyessä kaiken pahan ja vääryyden.

Herra Jeesus Kristus tulee ajan lopussa "tulisissa vaunuissa." Silloin jokainen joka ei ole puhdistunut synnistä saa tuomionsa. Ihmisen täytyy ihmisen armonaikana puhdistua synnistä.

 "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme;"
Room 6:23.''

Herran omat perivät valtakunnan joka ei koskaan katoa;
"- Niin kuin uusi taivas ja uusi maa jotka minä luon pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne;" Jes 66:22.



Jari Laurila
http://jarinhotelli.blogspot.com
10.10.2025
18.10.2011


Lisää aiheen läheltä:  http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/14



- Kuortaneen kirkko.(Kuva:Jari Laurila:2012)