Minun (blogin kirjoittajan) neljä isovanhempaani kantaisineen ja -äiteineen ovat seuraavissa linkeissä;
Linkeistä löytyy minun geenit /minun kantaisät ja -äidit; + Blogini oikeassa yläkulmassa on linkki noin 800 perhe-sukutauluuni joka on yhteenveto neljän isovanhempani kautta polveutumisessa. Alla linkit jokaiseen neljään isovanhempaani; Juha III Rikhard Laurila, seppä talonisäntä Ilmajoen Nopankylästä 1889-1968. Isoisäni. Esipolvet. Lyyli Elviira Laurila os. Kammi 1891-1941. Isoäitini. Ilmajoki. Esipolvet. Yrjö Saarenpää 1986-1966. Isoisäni. Ilmajoen Huissinkylästä. Esipolvet. Hilda Loviisa Saarenpää os. Hakala 1900-1977 Ilmajoen Huissinkylästä. Isoäitini. Esipolvet
Blogini oikeassa yläkulmassa on linkki josta klikkaamalla noin 800 perhesukutaulua, -yhteenveto neljästä isovanhemmastani; -Myös tällä linkillä Googlen hakukoneen kautta; Kopioi linkki hakukoneeseen;
http://jarinhotelli.blogspot.com/2017/08/jari-laurilan-perhesukutaulut-neljan.html?spref=bl
Lukijan huomioon; Kärryjen tekotaito on kulkeutunut Könneiltä sekä Nopankylään että Kurikkaankin. Laurilain kantaisä Juha Laurila vanhempi s.1821 tullut Kurikan Polvenkylästä ja tietämän mukaan osasi tehdä Könnin Palkeita. (Palkeet on kiesimalli Könniltä) (Lähde:Aulis.J.Alanen:Ilmajoen Historia Vuoden 1809 Jälkeen:Vaasan Kirjapaino:1953) Kuitenkaan ei historia että Nopankylässä olisi valmistettu Könnin Palkeet mallin kiesiä.
> Juha Juha-Mikonpoika Orhaisen s.1821 (Kurikka) sukunimi muuttui Nopankylässä Laurilaksi. Historian kirjoittajien tekstit kertovat että Laurila s.1821 takoi Nopankylässä 1840 luvun alussa jo- -talokirjat sanovat että 1840 luvun alussa on Nopankylän torppaan muutettu- , ja että Nopankylän kärrymiehet alkoivat syntymään äitiensä kohduista 1840 luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Huissinkylässä oli puoli tusinaa seppiä jotka saivat oppinsa Nopankylässä ja raudoittivat Noppalaisten nikkarien kärryjen puita. Jurvaan muutti kolme Laurilan suvun kärryseppää ja Noppalaisten nikkarien puita raudoitettiin Jurvassakin.Pentti Virrankosken Rekiseppiä ja Kärrynikkareita:Ilmajoki-Seura:Kurikka-Paino:1981 on toinen tietolähdefaktani Aulis Alaen lisäksi kärryosuudessa joka löytyy paremmin toiselta sivulta jossa olen ajokalujen käsiteollisuudesta kirjoittanut.
Ilmajoki- ajokalu-käsiteollisuuden varsinainen sivuni on tässä seuraavassa linkissäni; klikkaa; >>> http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html)
  |
| Isoisäni Kurpanseppä Rikhard Laurilan Valkjärveläinen malli. |
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Könnin Palakehet. Kiesimalli Ilmajoen Könniltä. (Kuva:itselaukaisijalla:Jari Laurila:2015)
(Kuvan kiesin sepästä ei tarkkaa tietoa.)
Noppalaiset kärrymestarisuvut ovat Kurikkalaista perua. Laurilain kantaisä Juha I Juho Mikon- Juhanpoika Laurila "vanhempi" (1821-1905) tullut Kurikan Polvenkylästä tietämän mukaan osasi tullessaan tehdä "Palakehia" (kiesimalli Könniltä) (Aulis J. Alanen:Ilmajoen Historia 1809 Jälkeen: sivu:370: Vaasan Kirjapaino:1953) Näitä isoja Könnin isoja Palkeita ei kuitenkaan ole muualla kuin Könnin omassa pajassa valmistettu. Könnillä päättyi ajokalujen valmistus 1850 mennessä.Jokaanen isoompi Könnin Palakehet kärry on valamistunu Könnin Pajas 1780-1850. Pienempää Palakehet mallista on veistetty ja taottu Kurikas ja Jalasjärvelläkin Könnin sällien ja Könnin sällien sällien tairoolla. Nopankyläs ei perimän tieron mukahan ole Palakehia valamistettu koskaa. Laurilain kantaisä Juha 1821-1905 joka Kurikasta tuli nuorukaasena Noppahan nairen Reetta akan Noppalaasesta Karl Liljeströmmin torpasta oli saanu Palkehien takomisen tairon. Noppalaasia ajelukaluja on valamistettu alakaapäälle ensin koko 1860 luvun ajan Lojonenäästä rekiä ja 1870 alakaen Turkulaasta kärrymallia sekä Vääränenäästä rekiä 1870 aluusta. Noin 1930 alakaen on tullu sitte uutta kiesimalliaki ja turkulaasmalli jääny sitte vähemmälle.
> http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Laurilan seppäsuku. Kurpan torpan seppien koulukunta;
Ilmajoen Nopankylän hevosajokalujen raudoituksen voidaan sanoa alkaneen Kurikan Polvenkylän Juha Orhaisesta (1821-1905) jonka sukunimi muuttui Nopankylässä Orhaisesta Laurilaksi. Laurila takoi jo 1840 luvulla. Laurila osasi Nopankylään tullessaan valmistaa Könnin-Palkeet mallista kiesiä. Pienempää kokoa Könnin-Palkeita Könnin taitoiset sepät saattoivat valmistaa omissa pajoissaan. Kaupungissa Könnin Palkeita ostettiin.
Laurila asui Kurpan torpassa, josta nimitys ”Kurpanseppä.” Torppa oli kuitenkin "Laurila" niminen torppa, josta myös sitten tuli sukunimi. Torppa sijaitsi Kurpan vuoren jaKurpan nevan vieressä. Laurila vanhempi Laurila oli aikaansa edellä, kun hän otti 1870 luvulla käyttöönsä sepän merkkinsä ”teerenpyrstön.” Merkin mallin idean sepänmerkkiinsä Laurila sai teerilinnun pyrstön muodosta. Teerenpyrstö-merkillä kurpanseppä merkitsi hyvin kärrynsä oman pajansa tuotteiksi. Teerenpyrstö merkkiä käytti Laurilan suku sitten kolmen sukupolven aikana ajokalujen rakennuksen aikakauden loppuun asti. Laurilan saman niminen poika Juha Laurila nuorempi (1862-1937) oli Nopankylän tuotteliain ajokaluseppä. Laurila nuoremman poika Juha Rikhard Laurila (1889-1968) raudoitti 1955 saakka. Maineikkaat sepät saivat raatamalla oman talon, ja Rikhard Laurila kasvatti sitten myös aikansa mittavan maatilan. Kurpan torpan pajan koulukunta koulutti monista sepän sälleistä ammattimiehiä. Kolme Laurilan perheen seppää muutti Jurvaankin Kurpan torpasta kahden sukupolven aikana; Jaakko Laurila, (s.1870) Otto Laurila (1897-1969) ja Uuno Laurila (1901-1963.) Merkittävimmät Laurilan oppisopimus sällit olivat; Mikko Laiteenmäki,(1876-1950) Antti Pentinkorpi, Eino Kammi-Rahnasto, Juha (s.1874) ja Mikki Noppa (s.1877) Hautamäet ovat samaa ajokalusukua Laurila vanhemman tyttären ja Iisakki Hautamäen (1860-1935) jälkeläisinä;
Seppä Juha Hautamäki (1891-1974) Eino puuseppä-nikkari (1893-1971) Arvo Hautamäki kärryseppä (1903-1975) Lauri puunikkari (s.1906) Eero puunikkari (1896-1964.)
Laurila senior 1821-1905 raudoitti lukemattomia Lojonenääsiä rekiä; (Kuvan lojonenäänen kuten kaikki muutkin Lojoneenääset ovat kuitenkin vailla tekijän signeerausta) Lojonenäänen reki oli 1860- luvun Nopankylän ykkösdesingn-brandi.
Lojonenäänen reki. Ilmajoen Nopankylä. (Kuva:Topi Mäkelä:2016)
Lojonenääsen nokka on koverrettu yhyrestä puusta.
Juha I Laurila 1821-1905 osasi valmistaa näitä Könnin -Palakehia tullessansa nuorena Nopankylään 1840 Ilmajoen historian kirjoittajan (A.Alanen) mukaan. (Jari Laurila:2016)
Könnin-Palakehet (Kuva:Jari Laurila:2016)
Lojonenäänen reki. Ilmajoen Nopankylä. (Kuva:Topi Mäkelä:2016)
Lojonenääsen nokka on koverrettu yhyrestä puusta.
Kärryjen tekotaito on kulkeutunut Könneiltä sekä Nopankylään että Kurikkaankin. Laurilain kantaisä Juha Laurila vanhempi s.1821 tullut Kurikan Polvenkylästä ja tietämän mukaan osasi tehdä Könnin Palkeita. (Palkeet on = kiesimalli Könniltä) s.1821
(AulisJAlanen:Ilmajoen Historia Vuoden 1809 Jälkeen:Vaasan Kirjapaino:1953)
Juha I Laurila 1821-1905 osasi valmistaa näitä Könnin -Palakehia tullessansa nuorena Nopankylään 1840 Ilmajoen historian kirjoittajan (A.Alanen) mukaan. (Jari Laurila:2016)
Tätä pienempää kokoa Könnin-Palkeita kaupungissa kyllä osteltiin, ja toisinaan isompiakin Palkeet mallin kärryjä.
Pienempiä Palkehia saattoivat jotkut Könnin taitoiset sepät valmistaa omissa pajoissaan.
Könnin-Palakehet (Kuva:Jari Laurila:2016)
Isäni valokuva-albumista;
 |
| Kirkkoreki. Laurilan paja Ilmajoki Nopankylä 1940- luvun lopulla. Seppänä ja nikkarina isänsä pajassa kirjoittajan isä Olavi Laurila 1928-1973. (Kuvan omistaa Jari Laurila) Ps. Allekirjoittanut ei ole koskaan sanonut isäänsä kärrysepäksi ! Rikhard Laurilan 1920 luvulla syntyneet pojat osallistuivat kaikkeen paja- puutyö ja maatilan töihin. Olavi Laurila (1928-1973) teki tätä rekeä isänsä pajassa ja ajeli reellä komiasti pitkinpoikin lakiaa morsiamen kanssa ja talletti rekensä- "pajamuistonsa" kuvan valokuva-kansioonsa. Reki on nostettu Huissin Saarenpään tilan riihen ylisille kun pariskunta muutti Vaasaan. Jos joku tietää reen vaiheista tämän jälkeen niin kirjoita blogissani olevalle lomakkeelle tai soita minulle! Reestä voi olla lisää kuvia. "Vääränenäistä rekeä alettiin valmistamaan 1870-luvulla flankkuperäisenä, krinniperäisenä ja rauskaperäisenä mallina." |
- Tervetuloa aikansa kuuluisan ja maineikkaan Lauriloiden kärryseppäsuvun
Ilmajoen Taloselan virkatalon Kurpan torpan seppien- eli "kurpanseppien" maailmaan.
Ilmajoen Nopankylään syntyi 1840 jälkeen Suomen suurin maatiais-seppien hevosajokalujen käsi-teollisuus.
Juha Laurila I vanhempi (1821-1905) Kurikan Polvenkylästä muutti Ilmajoen Nopankylään nuorukaisena. Laurila "vanhempi" takoi pajassaan 1840- luvun alkupuolesta asti 1905 saakka.
Laurilain kantaisän nimi muuttui Nopankylässä Kurikan Orhaisista Laurilaksi.
Juha I Laurila "vanhempi" oli nopeudestaan hyvin kuuluisa "klippari" taitava seppä. Seppämestarin kaksi vaimoa synnyttivät torppaan yhteensä kolmetoista lasta.
Nopankylässä elettiin torpissa ja mäkituvissa ennen pajakautta isojen puuastioiden nikkaroimisella.
Juha I Mikonpoika Laurila osasi tehdä "Palakehia" ja "lojonenäästä" rekeä. "Palkeet" on kiesimalli Ilmajoen Könniltä.
Juha I Mikonpoika Laurila osasi tehdä "Palakehia" ja "lojonenäästä" rekeä. "Palkeet" on kiesimalli Ilmajoen Könniltä.
Ilmajoen Könnillä valmistettiin ensin 1780-1850 Suomen parhaita raskaita hevosvaunuja. Kun Könnillä ajokaluvalmistus päättyi 1850 niin Nopankylässä alkoi kärryjen ja rekien teko.
Laurila vanhemman isä Kurikkalaisen Juha (Mikko) Orhainen (1794-1863) avioitui hänkin kahteen kertaan.
Voi sanoa että jokaisen Etelä-Pohjalaisen ajokalusepän oppi lähtenyt alunperin Ilmajoen Könniltä. Könnin sällejä muutti maakuntiin. Könni oli 1700 luvun "ammattikoulu" jossa oli aina parikymmentä oppilasta.
Nopankylään syntyi sitten vuosikymmenien aikana yli kolmekymmentä pajaa! Nopankylässä ajokalujen rakennusta on ollut 1840-1960 välisenä aikana 120 vuoden ajan. Ajokalujen raudoitus alkoi Laurilan suvusta, -ja päättyikin Laurilan sukuun. Puusta on rakennettu jonkunlaasta häkkyrää hevoosen perähän jo aikaisemminkin.
Kylän ensimmäinen ammattipuuseppä oli Valentin Kuusisto (1847-1932) Laurila ja Kuusisto rakensivat kylän ensimmääsen turkulaasmallisen kiesin yhyressä 1869-1870, -kiesin miehet ristivät yhyres "Hoijakaksi." Laurilan piti sahata ja takoa raskaasta rautatavarasta monta viikkoa. Myöhemmin 1870 jäläkihin rautaa aleettihin hankkimahan kaupungista kevyemmässä muodossa. Puuosien taivutteluhun, kovertamisehen ja veistämisehen meni aikaa myös alakuhun. Kärryjen ja rekien valmistus verkostoitui ammattikuntiin 1870 jälkeen, ja ajokalujen tuotanto lähti vauhtiin.
Ajokaluja rakennettiin käsityökaluilla ilman sähköä. Paras kärrykuume oli 1890-1920 luvuilla. Seitsemänsataa ihmistä lapset mukaan lukien saivat jotakin elantoa hevosajokaluista. -Seppien, nikkarien, maalarien, topparien, myyjien ja sepänsällien ammattikuntien töihin osallistutiin kylän joka talossa.
Kylän ensimmäinen ammattipuuseppä oli Valentin Kuusisto (1847-1932) Laurila ja Kuusisto rakensivat kylän ensimmääsen turkulaasmallisen kiesin yhyressä 1869-1870, -kiesin miehet ristivät yhyres "Hoijakaksi." Laurilan piti sahata ja takoa raskaasta rautatavarasta monta viikkoa. Myöhemmin 1870 jäläkihin rautaa aleettihin hankkimahan kaupungista kevyemmässä muodossa. Puuosien taivutteluhun, kovertamisehen ja veistämisehen meni aikaa myös alakuhun. Kärryjen ja rekien valmistus verkostoitui ammattikuntiin 1870 jälkeen, ja ajokalujen tuotanto lähti vauhtiin.
Ajokaluja rakennettiin käsityökaluilla ilman sähköä. Paras kärrykuume oli 1890-1920 luvuilla. Seitsemänsataa ihmistä lapset mukaan lukien saivat jotakin elantoa hevosajokaluista. -Seppien, nikkarien, maalarien, topparien, myyjien ja sepänsällien ammattikuntien töihin osallistutiin kylän joka talossa.
Juha I Mikonpoika Laurila "vanhemman" poika Juha II Juhanpoika Laurila "nuorempi" kurpanseppä (1862-1937) oli historian tuottoisin ajokaluseppä.
Laurila nuorempi raudoitti 180 hevos-ajoneuvoa vuodessa.
Laurila nuoremman poika seppämestari Juha III Rikhard Laurila (1889-1968) on kirjoittajan isoisä.
Rikhard Laurila tiesi itsensä neljännen polven sepäksi. Rikhard ("Riku") Laurila osti avioiduttuaan oman maatilan ja rakensi Lahola nimiselle tilalleen pajan. -Katso lyhytfilmi työnäytös Rikun pajasta: (10:08/ 1966) https://www.youtube.com/watch?v=BABMv_Kw0To&t=19s
Rikhard Laurila tiesi itsensä neljännen polven sepäksi. Rikhard ("Riku") Laurila osti avioiduttuaan oman maatilan ja rakensi Lahola nimiselle tilalleen pajan. -Katso lyhytfilmi työnäytös Rikun pajasta: (10:08/ 1966) https://www.youtube.com/watch?v=BABMv_Kw0To&t=19s
Laurilan Kurpanseppien seppä-koulukunnan Könnin opin ajat ovat kuitenkin niin kaukana kuin Rikhard Laurilan isoisän-isässä Juha (Mikko) Orhaisessa s.1794.
Rikhard Laurila valmisti sadat ajokalut vuodessa. Oma maatila oli torpparien unelma. Kolmannen polven Kurpan torpan seppä pääsi oman maatilan isännäksi. Rikhard Laurilan lapset syntyivät nyt talon isännän perheeseen eikä torppaan. Rikhard Laurila (1889-1968) näki Venäjän vallan aikaa, ja kaksi maailmansotaa. Rikun ja Lyyli Elviira (os.Kammi) vaimon esikoinen Toini (1917-2011) syntyi samalla hetkellä kun Suomi itsenäistyi. (Toini: http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/
Laurilan suvun sepät ovat armaan Suomen maan ajokalu-seppäsuku jossa ajokalujen raudantakojia on jopa viidessä sukupolvessa! -Tusinan verran maineikkaita ajokalu-seppiä!
Ajokalujen puuseppiä ja nikkareitakin polveutui Laurila vanhemmasta.
Kurpansepät olivat maankuuluja taidoistaan, nopeudestaan ja ajokaluistaan. Näiden elinkautisten ajokalujen rakentajien lisäksi on huomioitava vielä viidennen sukupolven 1920 luvulla syntyneet pojat -joista yksi on kirjoittajan isä, nämä avustivat isäänsä kaikissa tilan töissä ja väistyivät avioiduttuaan pajasta autojen tieltä.
Laurilan koulukunnan sälleistä tuli eteviä kärryseppiä heistäkin.
Laurilan suvussa rauta työllistää jo 8-9 sukupolvessa metallia työstävissä yhtiöissä sekä rauta- ja rautaromu-kauppiaina.
Ajokaluissakin on elantoa jatkunut kun autoja on heti sotien jälkeen ryhdytty vuokraamaan.
"Laurilain kantaisän jälkeläiset olivat Ilmajoen tuotteliaimpia kärryseppiä." (A.Alanen:Ilmajoen.Historia:Vaasan.Kirjapaino:1953) "Kurpanseppä Laurila "nuorempi" (1862-1937) raudoitti enemmän kuin kukaan koko Nopankylässä."(Pentti.Virrankoski:Rekiseppiä- ja Kärrynikkareita:Kurikka-Paino:1981)
Laurila nuoremman (1862-1937) turkulaasmalli Tervajoella 1800 luvun lopulta. "Turkulaanen" on Nopankylässä eniten valmistettu kärrymalli. Laurila nuorempi raudoitti enemmän kuin kukaan koskaan -lähes 200 ajokalua vuosittain.Ilmajoen Nopankylä riittää yli 30 pajallaan Suomen suurimmaksi käsiteolliseksi hevos-ajokalujen rakennus-verkostoksi!
Nopankylässä ajokaluja rakennettiin 1840-1960 välisenä aikana 120 vuoden ajan. Ilmajoen Könnillä Ujaisissa, Huissin- ja Lampis- Peräkylässä oli yhteensä muutama ajokaluseppä. Ajokaluja valmistui Ilmajoella kotiteollisesti elinkeinona 180 vuoden ajan.
- Kun sitte laskoo viälä Nopankyläs oppinsa saanehet kärrysepät, jotka rauroottivat naapurikylis Huissilla ja Jurvas Nopankyläästen nikkarien ajokalupuita, -niin nousoo kohta Ilimajoen Nopankylän sepänpajojen -ja nikkariin ajokalujen valamistus-prosessi volyymi yli neljäänkymmeneen pajaan 40-! Aamen.
- Hämeen Tuuloksen ja Hauhon kylät yhyres hyvänä kakkosena 24 pajan voimalla vastaavaa maaseppien käsiteollisuutta. Monet ajokalumallit 1910 luvun jälkeen tulivat ensin muualta Hämeeseen josta mallit plagioitihin muunnoksin Noppahan.
Kolme Laurilan kurpanseppää takoi Jurvassa.
Kurikan puolella rajaa oli myös muutama maatiais-seppä jotka raudoittivat ajokaluja. Kurikkaan syntyi 1900 luvun alussa Kurikan Ajokalutehdas. Tehtaaseen vedettiin sähkö, koneet ja työntekijät. Könnin sälli Frigård ja tämän poika raudoitti Jalasjärvellä.
Laurila nuoremman veli Jaakko Laurila "Pankin Jaakkoo" (s.1870) muutti Jurvaan 1924 kärrysepäksi. Jurvaan muutti myös Laurila nuoremman pojat Otto Laurila (s.1897) sekä Uuno Jaakko (1900-1965) -Uuno ensin Amerikkaan josta palatessaan muutti Jurvaan.
Ajokalut myytiin Suomen lukuisilla markkinoilla, kotimyyntinä ja kulkukaupassa. Rautateitse Nopasta lähti parisataa kärryä ja rekeä vuosittain Laurila nuoremman raudoittamia ajokaluja Tornion, Rovaniemen, Joensuun, Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen rautatiesasemille näiden seutujen markkinoille. Laurila velkaantui ja kärrykauppias Matti Kananoja "Pakan Matti" kulijetti Laurilan velan maksun ajokaluja rautateitse markkinoille. Kauppias maksoi Laurilan velat ensin, ja Laurila raudoitti Kananojalle velan maksua, ja tämän lisäksi oman perheen elatukseksi lisäksi. - Ei ihme että Juha II Laurila nuorempi 1862-1937 -isoisäni isä on historian tuotteliain Suomen suurimman ajokalujen rakennusverkoston kärryseppä.
Noppalaisten ja Kurikkalaisten ajojalujen markkinat olivat paljon Vaasan- Kyröön- Kristiinan- ja Seinäjoen markkinoilla. Vaasan markkinoilla alatorilla oli yli 300 ajokalua aina markkinoiden aikaan jotka myytiin muutamassa päivässä. Kurpansepät huvittelivat raskaasti raskaan työn päälle markkinoiden aikaan.
Kotiin palattiin aina hyvin juhlineina ja juhlatuulella.
Laurila vanhemman tytär avioitui seppä Iisakki Hautamäen kanssa ja heidän puolesta tusinaa lapsista tuli kaikista seppiä, puuseppiä- ja nikkareita. Hautamäkisiä oli myös sitten puolisoina, sälleinä, vävyinä, serkkuina, kummeina ja jalkavaimoinakin. Hautamäkisiä lasketaan Laurilan sukuun Laurila vanhemman tyttären jälkeläisinä ja kärryjen rakentajina. Kurpan torpan plassin seutua kutsuttiin myös "Hautamäeksi."
Lauriloiden sällejäkin on avioitunut Lauriloiden tyttärien kanssa. Sälleistä tuli eteviä kärryseppiä Laurilan koulukunnassa.
Vain Kurpan torpassa asuneita seppiä on kutsuttu "kurpansepiksi." "Kurpansepän" jalon kunnian on etupäässä saanut Laurila vanhempi ja Laurila nuorempi. Myös Rikhard Laurila. -Otto Laurila ja Uuno Laurila ainakin niin kauan kun työskentelivät isänsä pajassa. Poikien setä Jaakko Laurila oli tietenkin Laurila vanhemman poika ja "kurpanseppä." Kurpansepät olivat nopeita taitavia "klippareita" työssään. "Kauan ei nokka tuhissut yksien kärryjen kanssa." Laurila nuoremman kerrotaan raudoittaneen kärryt päivässä kun tuulemaan pisti. Laurilaiset olivat isillään sälleinä jo alle 10 vuotiaina. Kurpansepät osasivat sitten kärryhommat jo kesken- kasvuisinakin.
Rikhard Laurila oli kuuluisa "mustalaas-kiesistään." "Mustalaas-kärryyhin" Rikhard Laurila takoi tavallista kovatöisemmän erikoosen pehemoosen saksilinjaari jousituksensa.
Riku teki "mustalaas-kärrynsä" mistä tahansa mallista, mutta tavallista pienemmät pyörät ja kaikkein kirkkaimmat värit oli romaaniheimon kärryissä aina pakostakin oltava, että ajokalu olisi romaaniheimolle mieluinen ja olisi "mustalaaskärry."
Riku teki "mustalaas-kärrynsä" mistä tahansa mallista, mutta tavallista pienemmät pyörät ja kaikkein kirkkaimmat värit oli romaaniheimon kärryissä aina pakostakin oltava, että ajokalu olisi romaaniheimolle mieluinen ja olisi "mustalaaskärry."
Otto Laurila oli erittäin taitava kärryseppä, hän muutti Jurvaan 1933. Asutti Järvimäen tilaa Jurvan maantien varrella.
Jaakko Laurila eli Pankin Jaakko oli veljesten setä ja muutti Jurvaan 1924, hän raudoitti ajokaluja
Iisakki Mikinpoka Hautamäki oli Juha Laurila vanhemman vävy. Hän oli Ilmajokista juurta parhaasta päästä kyläseppä ja kärrynikkari.
Iisakki Mikinpoka Hautamäki oli Juha Laurila vanhemman vävy. Hän oli Ilmajokista juurta parhaasta päästä kyläseppä ja kärrynikkari.
Eino Hautamäki oli Iisakin vanhin poika ja hän nikkaroi kärrynpyöriä ja rekiä.
Juha Hautamäki eli Hongiston Jussi, oli Iisakin toinen poika ja etevä kyläseppä, joka myös raudoitti ajokaluja.
Arvo Hautamäki Arvo oli oikea kärryseppä, teki paljon ajokaluja ja jatkoi tätä työtä viimeisenä kaikista Nopankylän ajokalu-sepistä. Nopankylän ajokaluhistoria alkoi 1840 -ja päättyi Laurilan sukuun -Arvo Hautamäkeen 1960.
Lauri Hautamäki oli Iisakin neljäs poika, hän sorvasi kappoja ja teki kärrynpyöriä.
Mikko Laiteenmäki oli nuoremman Laurilan vävy ja kotoisin Huissilta. Meni 25- vuotiaana sepänoppiin Laurilalle, oli sällinä seitsemän vuotta ja tuli isäntänsä vävyksi. Muutti Laiteenmäkeen Koskenristille ja raudoitti Noppalaisten ajokaluja alkuaikoina.
Antti Pentinkorpi oli Laurila nuoremman sällinä neljä vuotta, asui Huissilla Pentinkorvessa ja raudoitti Noppalaisten kärryjä.
Juha ja Mikki Noppa olivat kuuromykkiä veljeksiä ja Laurilan entisiä sällejä. Raudoittivat paljon ja tekivät kumpikin erinomaisen hyvää ja komeaa työtä. Kumpikin muutti Kurikkaan 1920.
Nopankylän kuuluisimpia seppiä oli Kurpan sepät. Juha Laurila vanhempi (s.1821) oli kotoisin Kurikan Polvenkylästä ja 1840 asettui Nopankylään. Taitonsa hänen sanotaan oppineen Kauhajoella. Nuorempi Juha Laurila (s.1862) oli hyvin nopea seppä, ahkera ja "klippari" työssään. Rikhard Laurila (s.1889) kätevä kärryseppä ja maatilan isäntä. Mustalaaskärryt erikois-pehemoosella saksilinjaari-jousituksella oli Rikhard Laurilan taidon näyte.
"Laholan Riku" kalkutteli Laholan mäellä Laholalta ostamallaan maatilalla.
"Laholan Riku" kalkutteli Laholan mäellä Laholalta ostamallaan maatilalla.
Uuno Laurila (1900-1965) takoi Kurpan torpan pajassa kunnes lähti Amerikkaan. Uuno palasi Amerikasta 1935 ja muutti Jurvaan. Jurvassa Uunon veli Otto ja Uunon setä Jaakko takoivat kärrymies-uraa. Uuno pelkäsi viinapullon pirua uskovaisena miehenä.
Kurpanseppiä on yhdistänyt "suojelusmerkki" joka on työn takuu-laatumerkki: teerenpyrstö.
Laurila vanhempi takoi tiettävästi ensimmäisen turkulaasen kiesin Nopankylässä 1860-1870 lukujen taitteessa ja merkkasi 1870 luvulta lähtien teerenpyrstöllä kärrynsä. Kurpanseppä takoi teerenpyrstön astinrautaan erottuakseen noloommista sepistä. Laurilan työllä oli sitten aina takuu että asiakas tiesi kuka kärryt on pannut rautoihin. Samaa teerenpyrstö-tunnusta -Kurpan torpan pajan koulukunnan merkkiä on käytetty Laurilan suvussa aina niin kauan kuin kärryjä on tehty 1950 luvulle saakka. Kurpanseppä sijoitti teerenpyrstön joskus astinpellin alle näkymättömiin, ja 1910 lähtien Rikhard Laurila sijoitti teerenpyrstön kärryn etupaneeliinkin. Uusissa malleissa 1910 alkaen-"valkjärven" ja "tanskanmallissa" -oli rapakaari kiusallisesti tiellä ettei teerenpyrstö sopinut astinrautaan luontevasti. "Turkulaasiin" ja "Vinopuikkoosiin" Rikhard Laurila takoi astinrautaan teerenpyrstön.
- Kurpan sepät olivat ylpeitä rautataidoistaan.
"Ei jokaanen jätkä käytäkkää teerenpyrstyä" tokaasi Otto Laurila.
"Ei jokaanen jätkä käytäkkää teerenpyrstyä" tokaasi Otto Laurila.
(Kuva:pojanpoika:Jari Laurila:2014)Rikhard Laurilan takoma kurpanseppien teerenpyrstö. 
Rikhard Laurilan kurpanseppien teerenpyrstö "mustalaaskärryssä." (Kuva:Jari Laurila:2014) 
Neljännen sukupolven seppä Rikhard Laurila 1889-1968. Viimeinen ”Kurpanseppä;”
Rikhard Laurila 1889-1968 oli yksi Nopankylän maineikkaimmista sepistä. Rikhard Laurila oli isänsä Juha Laurila nuoremman (1862-1937) sällinä opissa jo alle kymmenen vuotiaana. Avioiduttuaan Lyyli Elviira Kammin 1891-1940 kanssa seppä osti ”Lahola” nimisen talon isänsä pajan vierestä, ja rakensi tilalleen oman pajan. Oman talon osto vaati torppariajan jälkeen raatamista, ja hyvää kärrysepän mainetta. Lahola-tilansa vuoksi seppää nimitettiin ”Laholan Rikun” lisäksi ”Laholan sepäksi.” Rikhard kertoi itsensä ”neljännen sukupolven sepäksi.” Rikhard Laurilan ajokalutuotanto oli noin sata hevosajoneuvoa vuosittain. Kurpansepät erikoistuivat ajokalujen raudoituksiin. Kaikki kyläsepänkin työ sujui. Rikhard Laurila tiesi hevosajoneuvokaupan hiipuvan. Viimeinen Kurpanseppä ryhtyi kehittämään elinkeinonaan myös maanviljelyä ja karjan kasvatusta. Kotieläimiä alettiin kasvattamaan, ja maata raivattiin viljelelyyn. Riku tunnettiin vaativiempienkin ajokalujen ostajien piireissä ”Vinopuikkoosista” kärryistään. Kaikkiin kärryihinsä kurpanseppä takoi suuritöiset ristilinjaarijousitukset. Ristilinjaarijouset antoivat hyvin tasaisen kyydin. Romaaniheimon ajokaluiksi vinopuikkoosia valmistui silloin kun kärryyn laitettiin kaikkein pienin pyöräkoko. Romaaniheimolle piti olla myös mahdollisimman kirkkaat värit. Rikhard Laurila Merkitsi ajokalunsa hyvin isoisältään Juha Laurila vanhemmalta (1821-1905) suvun perintönä saadulla teerenpyrstö sepän-merkillä. Teerenpyrstö sepän merkkinsä Laurilat takoivat kärryn astinrautaan. Kun uusia kärrymalleja alkoi tulla 1910 Rikhard Laurila takoi raudasta, tai leikkasi pellistä teerenpyrstö merkin kärryn etupaneeliin. Rikhard Laurila oli ainoa seppä joka merkitsi myös rekensä. Hän poltti signeerauksensa reen pohjan kuusipuuhun näkyvästi. Sodan jälkeen Rikhard Laurila käytti myös alumiinilaattaa kärryissään ja rekimalleissaan. Seppä löi taltalla alumiinilaattaan ”R.LAURILA.K:KORVA” tekstin. Rikhard Laurilan toinen puoliso oli Hilja os. Noppa (1907-1981.) Nopan perhe oli maineikas Nopankyläläinen ajokalujen rakentajien perhe. Nopan perhettä oli Laurilassa sälleinä. Lyyli Laurilan veli Eero Kammi-Rahnasto oli Laurilan opissa ja osasi seppä- ja nikkaritaidot. Rikhard ja Lyyli Laurilan lapset; Toini, Pentti, Juho Jussi, Eeva ja Olavi. 
Voi melekeen sanua jotta kaikki Ilmajoen Huissinkylän sepät olivat ensin Nopankylässä sälleinä sepän opissa.
Johannes "Iikkoo" (1854-1927) Saarenpään tilalla valmistettiin työkärryjä. Kärryt tehtiin monitaitureina kokonaan itse kaikkine metalli- ja puutöineen. Mitään ei teetetty toisen alan taitajilla.
Johannes Saarenpään poika Yrjö Saarenpää (1896-1966) oli työkärryjen rakentaja isänsä tapaan.
Kärrynpyöriä valmistettiin paljon ajokalujen varaosiksi. Markkinoilla myytiin aina kärrynpyöriä. Kärryn pyörät olivat sekä puu- että
kärrysepän kaikkein vaativin työ ajokalujen valmistuksessa.
Yrjö tinasi kyläläisten kupariastiat ja valmisti kattotiiliäkin.
Maanviljelys kuitenkin oli sitten suurin ja lopulta ainoa elinkeino Saarenpäänkin tiluksilla.
1900 luvun puolen välin jälkeen viimeisetkin sepät olivat maanviljelijöitä ja ryhtyvät navetan pitoon ja nauttimaan maito- muna- ja lihatileistäänkin.
Vanha Saarenpää Ilmajoen Huissin kylässä yläkuvassa Ala-Kiikkalan pappilan Saarenpää nimisenä torppana torppariaikana;Saarenpään Johannes (Juho) "Iikkoo" ja Yrjö Saarenpää valmistivat työkärryjä, kärrynpyöriä ja kaikkia puu- sekä pajan metallitöitä.
Tämä sama talo saanut jatko-osan ja talo on saanut uuden ulkovuorauksen Yrjö Johanneksen poika ja Hilda Loviisa Antindrotter os. Hakala Saarenpään avioliiton myötä.
Paja-puutyöverstas on kuitenkin kuvaajan takana ja ei siksi kuvassa mukana. Työpaikkoja ei siihen aikaan kuvattu. Alakerrassa on kolme huonetta ja valtavan iso tupa pohjalaiseen tapaan. Talon yläkerrassa on yhdeksän lastenhuonetta avioparin yhdeksälle lapselle kesähuoneet joista kirjoittajan äiti on yksi lapsista.
"Poukkolava" ilman laitoja. (Kuva:Jari Laurila:2012)
Jaakko Ilkan saapas ja sotatarvikkeita Ilmajoen museossa. (Kuva:Jari Laurila:2014)
Nuijasotapäällikkö
s. 1545 prob
Ilmajoki
k. 27.1.1597 Isokyrö
- Tervetuloa myös ökyrikkahan Venäjän sotia käynehen vallesmannin seuraan; -Maanostajan, ratsutilallisen ja rälssimiehen maailmaan.
s. 1545 prob
Ilmajoki
k. 27.1.1597 Isokyrö
- Tervetuloa myös ökyrikkahan Venäjän sotia käynehen vallesmannin seuraan; -Maanostajan, ratsutilallisen ja rälssimiehen maailmaan.
Oman laivankin omistanut Jaakko Pentinpoika Ilkka (1545-1597) Ilmajoen Koskenkorvalta suivaantui valtiovallan harjoittamaan ylhäisaateliston Turun linnan veropolitiikkaan 1500 luvun lopulla. Huovit veivät veroina mielivaltaisesti talonpoikien perheiden viimeisiä viljasäkkejä Klaus Flemingin sotilaiden linnaleirin tarpeisiin Turkuun Turuun linnahan. Jättivät perheitä nälkään.
Jaakko Ilkka ryhtyi talonpoikien johtajaksi kruunua- työnantajaansa ja esimiestään Klaus Flemingiä vastahan.
Jaakko Ilkka ryhtyi talonpoikien johtajaksi kruunua- työnantajaansa ja esimiestään Klaus Flemingiä vastahan.
Jaakko Ilkka oli Kokkolan kylän Ilkkalan isäntä vuodesta 1585 ja oli kolme seuraavaa vuotta Ilmajoen nimismiehenä sekä maakauppiaana monta vuotta. Kohtuuttoman verotuksen takia talonpojat nousivat kapinaan ja Jaakko Ilkka valittiin nuijamiesten päälliköksi. Fleming kehotti nuijamiehiä luovuttamaan päällikkönsä hänelle, jolloin rivimiehiä ei rangaistaisi. Nuijamiesten rivit hajosivat, kun ruotsinkieliset tavan mukaan lähtivät livohkaan ja Jaakko Ilkka siirtyi miestensä edellä Ilmajoelle. Flemingin ratsumiehet tappoivat sitten Nokian pelloilla ja metsissä nuijamiehiä satamäärin. Ilkka ja osa hänen esikunnastaan tavoitettiin ja teloitettiin Isonkyrön kirkolla.| Jaakko Pentinpoika Ilkka; syntynyt 1545 Ilmajoki, Peltoniemi, Isäntä 1585-1597, kuollut 27 tammikuuta 1597 Isokyrö, Kontsaan saari. Hänen puolisokseen vihittiin (2) 1590, N N Jochimsdotter Eichman; ? kuollut Ilmajoki. Hänen puolisokseen vihittiin (1) 1565 1. puoliso: 1565 N.N. Mikontytär, Taulusta 595, s. 1545 Ilmajoki, k. 1588 Ilmajoki. Turkulainen porvarin tytär. Lapset: Pentti Ilkka, s. 1565 Ilmajoki, k. 1570 Ilmajoki Mikko Ilkka, s. 1567 Ilmajoki. Tauluun 595. 2. puoliso: NN- Jaakkimantytär Ilkka o.s. (???) , s. noin 1545 Ilmajoki, k. noin 1588 Ilmajoki. Lapset: N.N. Ilken e. Ilkka, s. 1595 Ilmajoki, k. 1633 Uusikaarlepyyn, Munsalassa Jooseppi Ilken e. Ilkka, Rauman pormestari, s. 1593 Ilmajoki Matti Vihoinen e. Ilkka, Vävy, isäntä 1619-1646, s. 1592 Ilmajoki, Ilkkala, k. noin 1673 Alavus. ??? Jaakko Ilkan vaimoja ei välttämättä kaikki tutkijat allekirjoita, en tiedä mistä vaimotiedot ovat. | ||
| N N Mikontytär; kuollut 1588 Ilmajoki. |
Minulla on ilo polveutua suoraan alenevassa polvessa näistä sankariherroista.
-Isästäni polveudun suoraan alenevassa polvessa Laurilan Kurpan torpan sepistä - ja äitini isästä polveudun suoraan alenevassa polvessa Jaakko Ilkasta.
Jari Laurila
 | ||
Juha II "nuoremman" Laurilan (1862-1937)
kiesi tuli
lomamatkallani
pojanpojanpoikaa vastaan 2013. Kärry on toiminut postikärrynä keski-suomessa.
   |
Juha I Laurila "vanhemman"
turkulaasmalli vm. 1870
-Tämä kärry on poijat sitte rautaanen juttu !
Kärryn on teheny kurpanseppä Juha I Laurila "vanhempi"
(1821-1905) eikä mikää maitomies ollenkaa-
 Turkulaasmalli 1870 luvulta. Laurila vanhempi raudantakojana.- Tämä kärry on taottu raskaasta rautatavarasta. Kun sarjavalmistus lähti kunnolla käyntiin rautaa tilattiin sitten kaupungista kevyemmässä muodossa. |
| Laurilan- eli Kurpan seppien raudoittama turunmalli. Juha I Laurila vanhempi (1821-1905)
Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo.
(Kuva:Matesla.fi)"Nopalla muisteltiin että kylän ensimmäiset turkulaaset oli raudoittanut Juha Laurila vanhempi (s.1821) Hussin kylään Antti Matalamäelle eli "Runsahan Antille" mutta tätä tapahtumaa ei pystytty enää 1951 ajoittamaan." Toinen haastattelutieto että ensimmäiset turkulaaseet olisi tehnyt Eljas Kalajainen ei ole uskottava koska 1853 syntynyt olisi ollut siihen kovin nuori." (Virrankoski:Rekiseppiä-) Turkulaasmallin selkänojat tehtiin umpipuusta 1870 luvulla. Sitten 1880 luvulla puupuikoista ja 1890 luvulta lähtien selkänojat valmistettiin metallipuikoista.
Kurpan torpan pajan -Laurilan suvun koulukunnan runo;
Kurpan seppä klippari seppä
Raudantakoja luja
Kurpan torpassa asui
Könnin Palakehia takoa taisi
Orhaisesta tuli seniori Laurila
Noppalaanen uranuurtaja
Ensimmääsen Hoijakan
Raskahasta raudasta takoo
Teerenpyrstöstä mallin otti
Sepän työnsä takuumerkkihin
Isän merkkiä käytti Laurilan suku
Kolome sukupolovia kärrynsä merkkasi
Nuorempi Laurilaanen
Kaikkien aikojen ahkerin seppä
Omin käsin kärryt päiväs rautoohin laittoo
Pärjänny ei kukaa Laurilalle juniorille
Pakan-Matti Kurpan sepän
Ajokalut ympäri Suomen
Junanvaunuus markkinoolle laittoo
Parikin sataa ajokalua vuores
Juniori akkansa raudasta takoo
Wilhelmiina ruottia molootti
Vöyrille, Munsalahan, Kokkolahan
Karavaanistansa ruottalaasille ajokalut möi
Ennen Suomen syntyä
Hallavia pienet torpan pellot
Markkinatavaraa yötä päivää
Perheen vuoksi pajoissaan raatoivat
Isän sälli oli Laurilan Riku
Alle kymmenvuotisna sällinä
Kärryhommat keskenkasvuusna osattihin
Kuuluisat Kurpan sepät
Kurpan seppien veljet
Kurpan pajassa oppia saivat
Lukuusa on Laurilan suku
Kärryhommis viires poloves
Rautaanen kurppalaanen suku
Ilimajoen tuotteliahat sepät
Torpan pajassa kouluutti
Pariksi tusinaksi kärrymiehensä
Kahareksatta sukupolovia Kurpan sukua
Rauta ja ajokalut elättää
Rautaa on taottu, rautaa sorvattu, myyty ja romukaupas
Rautaa on vuokra-ajokaluus.
Sukurunon kirjoitti 20.10.2016;
Kurpan sepän pojanpoika
Jari Laurila -58.
Ilmajoen Nopankylän ajokalu-raudoittajien historia alkoi vuonna 1840 Laurilain kantaisästä Juha I Laurila "vanhemmasta" (1821-1905) Valentin Kuusisto (1847-1932) lienee pidettävän Nopankylän ensimmäisenä ammattimaisena kärryjen ja rekien puuseppänä." (Suomen historian professori:Aulis.J.Alanen:Ilmajoen Historia Vuoden 1809Jälkeen.Tiennäyttäjänä Maakunnalle Maamiesseuran Aikana:948s:Vaasan Kirjapaino:1953) Sepät ostivat ajokalujen puita. Kärryt myytiin aina sepän nimissä. Ajokalun valmistuksessa oli nikkari, puuseppä, toppari ja maalari sekä kauppias ja myyjä usein prosessissa mukana. "Monitaitureinakin" kuitenkin valmistettiin kokonaan kaikki itse. Jokainen Lauriloiden sukupolvi on ostanut Kuusistojen valmistamia kärryjen puita. Jaakko Kuusisto valmisti yhteen aikaan 1/3 nuoremman Laurilan tarvitsemista ajokalupuista. Laurilan perheissä osattiin veistää ja nikkaroida, mutta ajokaluja valmistettiin niin paljon että tehokkuuden ja työllisyyden vuoksi oli eri ammattikuntia ajokalujen valmistuksessa samassa kylässä. Jälkipolvet saivat opin kotonaan ja saman kylän osaajilta.
- "Sepistä puhuttaessa on ensiksi mainittava
Laurilan suku jonka kantaisä Juha Mikinpoika Laurila eli Juha Laurila vanhempi oli syntynyt Kurikassa 1821 ja kuoli Nopalla 1905. Hän oli lähtöisin Kurikan Polvenkylästä. Laurila asui Myllyperällä Taloselan virkatalolle kuuluvassa Kurpan torpassa minkä vuoksi häntä sanottiin Kurpan sepäksi
ja erotukseksi pojastaan "vanhaksi Kurpaksi."
Hän teki kaikkia sepäntöitä ja raudoitti vanhemmalla iällä
paljon ajokaluja."
(Pentti Virrankoski:Suomen historian professori/tri:Rekiseppiä ja
Kärrynikkareita:1981.s.21) |
"Vanhan Kurpan poika Juha Juhanpoika Laurila eli Juha Laurila nuorempi syntyi Ilmajoella 1862 ja kuoli 1937. Kun hän asui elämänsä Kurpan torpassa, häntäkin sanottiin yleisesti Kurpan sepäksi, asumaseutunsa vuoksi joskus myös Hautamäen sepäksi. Hän raudoitti eniten ajoneuvoja koko Nopankylässä, parhaina vuosina noin sadat turkulaiset ja lisäksi 70-80 kirkkorekeä. Hänellä olikin aina pari sälliä apunansa, ja aikaa myöten muutamista oppilaista tuli puolestaan tunnettujä kärryseppiä. Nuorempikin Juha Laurila oli hyvin nopea seppä, ahkera ja "klippari" työssään; syömässäkin hän kävi mennen tullen juoksujalkaa." (Virrankoski:1981)
"Parhailla sepillä oli moneen paikkaan omat mallinsa. Nopealta ajokalusepältä meni kärryjen raudoittamisessa kaksi päivää, vielä pitkän puoleisia. Juha Laurila nuoremman kerrotaan raudoittaneen kärryt päivässä." (Virrankoski: Rekiseppiä ja Kärrynikkareita.1981)
Juha Juhanpoika Laurila. (1862-1937) ja Vaimo Vilhelmiina os. Pukkila.
Kurpan seppä oli historian tuottelian maatalous-ajokaluseppä ja vaimo Vilhelmiina
oli emäntä ja kärrykauppias. Vilhelmiina synnytti 10 lasta joista yksi on kirjoittajan isoisä.
"- Laurila nuorempi" erotukseksi isästään Laurila "vanhemmasta."
 |
Laurilan- nuoremman- kurpansepän turkulaasmuunnos.
Tekijä Juha II Laurila nuorempi.
Kärryjä
ja rekiä kuljetettiin suoraan ostajille ”kulkukaupassa” talosta
taloon; Ylistaroon, Lapualle, Kauhavalle, Härmään, Nurmoon,
Kuortaneelle, Peräseinäjoelle, Alavudelle, Laihialle, Kyröön,
Jurvaan, Teuvalle, Vöyrille, Oravaisiin, Munsalaan; Pirttikylään,
Närpiöön ja Tiukkaan. Nuoremman Laurilan vaimo Vilhelmiina
Laurila puhui ruotsinkieltä, ja hän
liikkui
kahden hevosen kärrykaravaaninsa
kanssa Vöyrin ja Munsalan
kautta Kokkolan seudulle saakka.
Tilaustöinä
valmistetut ajokalut
tehtiin asiakkaille erityisen
huolellisesti.
Nopankylän
ajokaluja myytiin markkinoilla ja toripäivillä;
Vaasan
kesä- ja talvimarkkinoilla,
Kristiinan eri markkinoilla,
Seinäjoella, Nyykaarlepyyssä,
Kokkolassa, Alavudella, Parkanossa, ja Lapuan toripäivillä
Kurikkalainen
kärrykauppias Matti Kananoja
(1858-1912) vei nuoremman Laurilan
ajokaluja junavanuissa paljon laajemmin Suomen seutujen markkinoille,
mitä Noppalaisia ajokaluja tavallisesti myytiin; Raahen, Oulun,
Tornion, Rovaniemen,
Haaparannan,
Kajaanin, Pihtiputaan, Joensuun ja Tampereen markkinoille saakka.
|
 |
| Kurpansepän -Juha II Laurila "nuoremman" (1862-1937) pussiperä on muunnos turkulaasesta. Turkulaasessa mallissa oli aina kaksi penkkiä. (Kuva:Pojanpojanpoika:Jari Laurila:2013) Laurilan Tyttären tyttären muistelma; "Laurilan paappa (Juha I vanhempi) oli aina joskus tullu Laiteenmäkeen kävellen mettäpolokuja pitkin Mäkikylän kautta. Paapalla oli ollu tapana nyppiä varsinkin lapsia hiuksista ja katsoa ylöspäin ja sanoa taivasta kohti: "Onko täälläkin niitä pajapöyröjä." (A.Koivuluoma:2013) |
Kärryistä näkyy miten on maalattu. Koristeraitoja tehtiin paljon.
Kärry ei ole vene joka pitäisi tervata, eikä kärryjä ole niin paljon Suomen maassa että niitä voisi käyttää puutarhassa kukkapurkkeina. Puutarhakäyttöä ei kärryt kestä. Yksikään seppä ei tehnyt kärryjä sään raiskattavaksi.
> Kärryt ovat museotavaraa, ja jos niille jotakin pitää tehdä, kärryt pitää entisöidä alkuperäiseen asuunsa, pitää tallissa tai katoksen alla säältä suojassa, ja säilyttää yhtä arvokkaasti kuin museoissa ja toimittaa kärryjä museoihin !
"Juha Laurila nuoremman poika Rikhard Laurila (1889-1968) joka eli vanhemmiten talonisäntänä Nopankylässä oli kätevä kärryseppä" (Virrankoski:1981)
|
"-Muistan sellaisiakin vuosia, jolloin olen pannut rautoihin sadatkin ajopelit. Kaikkina vuosina ei tietenkään ollut näin, mutta joinakin kyllä, että jos ne kaikki perättäin aseteltaisiin, niin tulisihan siitä kymmenien kilometrien karavaani."
(Ajokaluraudoittajien ammattikunta häviämässä: Paikallinen sanomalehti: 1963)
 |
| Kurpansepän kiesi Härmästä löytynyt. (Kuva:Pojanpoika:Jari Laurila) |
 |
| Kurpansepän- kiesi Härmässä. (Kuva:Pojanpoika:Jari Laurila:2013) |
 | ||
| Rikhard Laurilan (1889-1968) valkjärveläinen malli. (Kärryn omistaa Martti Lahti) (Kuva:Pojanpoika:Jari Laurila:2013) (Odottaa entisöintiä)
|
Juha III Rikhard "Riku" Laurilan poika oli Olavi Matias Laurila, Kirvesmies (1928-1973)
| (Kuvan omistaa:Jari Laurila) |
| Kurpanseppien jälkeläisen Olavi Matias Laurilan (1928-1973) "Vääränenä-flankkuperä" -mallinen kirkkoreki. Kirjoittajan isä valmisti tämän reen itselleen ja ajeli komiasti morsiamensa kanssa. Kirjoittaja ei ole koskaan sanonut isäänsä kärrysepäksi sanallakaan. Reen puuosat on ootrattu. - Kärrybusiness loppui 1955. Rikhard Laurilan seppätila oli myös maanviljelystila jossa nikkaroitiin puutöitäkin. Isäni Olavi ryhtyi kirvesmieheksi. Yksikään 1920 luvulla syntynyt Rikhard Laurilan poika ei ryhtynyt maatiais-kärry-sepäksi. Minä olen takonut koulussa poikasena.
Minun sepänsällin näytekappaleista osa on tässä kuvassa. Olen nämä tehnyt 12 vuotiaana poikasena.
Minä en ole koskaan ajatellut aikaisemmin Laurilan suvun seppä-perinnettä, ja heräsin talvella 2012 asiaan ja kirjoitin tämän sivun  Jari Laurilan 12 -vuotiaana valmistamia metallitöitä kuvassa. Isien perinteiden mukaan kurpanseppien jälkeläinen valmisti pajataltan ja paja-alasimen.  |
Ajokalujen myynti;
Kärryjä ja rekiä kuljetettiin suoraan ostajille ”kulkukaupassa” talosta taloon; Ylistaroon, Lapualle, Kauhavalle, Härmään, Nurmoon, Kuortaneelle, Peräseinäjoelle, Alavudelle, Laihialle, Kyröön, Jurvaan, Teuvalle, Vöyrille, Oravaisiin, Munsalaan; Pirttikylään, Närpiöön ja Tiukkaan. Jaakko Saaren vaimo liikkui ruotsinkielisellä seudulla. Nuoremman Laurilan vaimo Vilhelmiina Laurila myös puhui ruotsinkieltä. Vilhelmiina liikkui kahden hevosen kärrykaravaaninsa kanssa Vöyrin ja Munsalan kautta Kokkolan seudulle saakka. Tilaustöitä tehtiin, ja tilaustyöt valmistettiin erityisen huolellisesti.
Nopankylän ajokaluja myytiin markkinoilla ja toripäivillä;
Vaasan kesä- ja talvimarkkinoilla, Kristiinan eri markkinoilla, Seinäjoella, Nyykaarlepyyssä, Kokkolassa, Alavudella, Parkanossa, ja Lapualla.
Kurikkalainen kärrykauppias Matti Kananoja vei nuoremman Laurilan ajokaluja junavanuissa paljon laajemmin Suomen seutujen markkinoille, kuin Noppalaisia ajokaluja tavallisesti myytiin; Raahen, Oulun, Tornion, Rovaniemen, Haaparannan, Kajaanin, Pihtiputaan, Joensuun ja Tampereen markkinoille saakka. Kananoja maksoi Laurilan velat, ja Laurila teki ajokaluja Kananojalle.
Laurilan seppien tanskanmalli;
|
Kurpan seppien tavaramerkistä;
- Näin tunnistetaan Laurilan kärryt;
- Näin tunnistetaan Laurilan kärryt;
Kurpanseppien tavaramerkki on"Teerenpyrstö." -Jos näet jossakin kärryssä teerenpyrstön mallisen raudasta taotun astinlaudan/raudan -tai särmissä- se on sitten varmuudella Laurilan kurpanseppien tekemä kärry. Teerenpyrstö oli aina ensin astinraudassa, mutta nousi sieltä myös etupaaneeliin vuodesta 1910 Rikhard Laurilan Valkjärven ja Tuuloksen mallin myötä.
Isoisäni Rikhard Laurila käytti sodan jälkeen myös alumiinista laattaa
tavaramerkkiään johon taltalla löi "R.Laurila:K-Korva."
Rikhard Laurila poltti näkyvän signeerauksen rekiensä pohjaan. "R.Laurila"
Isoisäni Rikhard Laurila käytti sodan jälkeen myös alumiinista laattaa
tavaramerkkiään johon taltalla löi "R.Laurila:K-Korva."
Rikhard Laurila poltti näkyvän signeerauksen rekiensä pohjaan. "R.Laurila"
Rikhard Laurilan alumiinen laattalevy.
 |
| Kurpanseppien tavaramerkki: Teerenpyrstö. |
 |
| Juha Laurila III Rikhard Laurilan valmistaman kärryn teerenpyrstö valkjärveläisessä mallissa. Myös tanskanmallissa oli rapakaari tiellä teerenpyrstölle. Siksi kurpanseppä teki teerenpyrstön toisinaan etupaneeliin 1910 lähtien. (Kuva:Jari Laurila:2013) |
 | ||||||
Sivun kirjoittajan isoisä Rikhard Laurila (1889-1968)
Kopioi tämä lyhytelokuvan linkki
hakukoneeseesi;
>>> Rikhard Laurila korjaa hevoskärryn vannerikon malliksi; >>>
SM- palkittu lyhytfilmi; 10:08 ehdit katsoa; Rikhard Laurila voimissaan 77- vuotiaana näyttää mallia noloommille pajassaan; Klikkaa tai kopioi hakukoneeseen seuraava linkki; > https://www.youtube.com/watch?v=BABMv_Kw0To&t=19s
  |
Noppalainen Laurila nuoremman pussikärry. (Kuva:Pojanpojanpoika:Jari Laurila:2013)
 | |||||||||
| Kurpanseppien hieno tanskanmalli. -Juha II Laurila nuorempi. (1862-1937) Vuosimalli 1910 -tai mahdollisesti Rikhard Laurilan (1889-1968)  "Laurilan seppien raudoittama Tuuloksen- eli tanskanmalli v.1910. Malli on koriltaan lyhyt yhden istuimen kärrymalli jossa on takapäässä pyöristetyt kulmat ja saksilinjaari-jouset." (matesla.fi) 
Juha Laurila "Laurila nuorempi) oli historian tuotteliain ajokaluseppä. 100 kärryä ja 70-80 kirkkorekeä vuosittain.
Vaimo Vilhelmiina Pukkila valjasti torpan kahden hevosen perään kuudetkin kärryt/per hevonen (yhteen 12 kärryä) ja nosti karavaaninsa kärryjen päälle rekiä
ja kulki pitkin Österbottenia kärrykaupoilla kun
puhui ruotsinkieltä. Tavallisesti Wilhelmiina kulki karavaanillaan Ilmajoelta Vöyrin ja Munsalan kautta Kokkolaan asti.
Vilhelmiina synnytti kymmenen lasta ja oli torpan emäntä.
(Kuva:pojanpojanpoika:Jari Laurila:2013)
  Lempi ja Lyyli. Myös Mikko Wörlin (Luomala) ja 3,5 kk ikäinen jonkun lapsi on tässä haudassa.
|
 | ||||||
Lyyli Elviira Laurila, os. Kammi. (1891-1940)
(Kuvan omistaa Jari Laurila)
Lyyli Elviira Laurila os. Kammi
Seppämestari Rikhard Laurilan vaimo. Kirjoittajan isoäiti.
(os. Kammi, 7.1.1891-23.8.1940)
Suvun ainoa olemassa oleva valokuva. Valokuvia tuhoutui Lyylin tytärtä Toinia kohdanneessa tulipalossa Rovaniemellä.
Toini antoi kuvan minulle siksi että oli sitä mieltä että minä osaan arvostaa isoäitini kuvan.
Lyylin isä varoitti Lyyliä;
"Älä Lyyli sitten missään nimessä sekaannu niihin kurpanseppiin kun ne on kaikki niin pahoja juomaan."
Lyylin isä ei huomannut että kurpanseppä Rikhard Laurila seisoi jo Lyylin vieressä.
Myöhäistä varoittaa tytärtä kurpansepistä.
Tämän minulle kertoi Lyylin ja Rikun tytär Eeva.
Rikun vanhin tytär Toini sanoi minua nuorena "kurppalaiseksi." Pyysin tarkempaa määritelmää?
Toini höpötti; "Tekivät paljon töitä, olivat ylpeitä ja joivat." Toini ei halunnut kertoa tarkemmin.
Nuoret ovat omissa touhuissaan eivätkä kovin aikaisin suvustaan kiinnostu tavallisesti. Toini oli sitä mieltä että olen samanlainen kuin isänsä olivat.
Arvelin että minussa ja kurppalaisissa kantaisissäni yhdistyvät maailman hienoimpia ja jaloimpia arvoja tietysti !?
Minä olin ahkera ja olutkin maistui nuoruusvuosinani. Ymmärrän Toinin tulkinnan että olin perinyt kurppalaisten luonnetta.
Kammin suvun esi-isät jotka polveutuvat Filppulasta Kauhajoelta
ja menevät mm. vaimojen myötä mm. Hämes-Havuseen ja Panulaan, sekä löytyy sieltä myös yksi merikapteenikin Kristiinasta.
Aulis J. Alanen:
"Ilmajoki Vuoden 1809 jälkeen"
850 s. Vaasan Kirjapaino. 1953;
"Ilmajoen papiston apulainen G.A. Rydman vuoden 1870 vaiheilla toi Turusta uuden mallin, "turkulaisen" jota sitten ruvettiin jäljittelemään. Nopankylässä valmistettiin Ilmajoen ensimmäiset turkulaiset. Toisten tietojen mukaan ne toi Juho Laurila, toisten tietojen mukaan Elijas Kalajainen.
Useat noppalaiset kärrymestari-suvut ovat Kurikkalaista perua. Niinpä Frigårdien lisäksi on Laurilain kantaisä Juho Mikonpoika Laurila (s.1821) tullut Kurikan Polvenkylästä ja tietämän mukaan osasi tehdä palkeita. Hän teki kaikkia sepäntöitä, vanhempana paljon ajokalujen raudoituksia, mutta oli kova juomaan. Laurilan jälkeläiset ovat olleet Nopan tuotteliaimpia kärryseppiä.
Kärrymestarin työ ei kuitenkaan ollut helppoa. Kun Juho Mikonp. Laurila joskus 1870 luvulla teki ensimmäiset hoijakkansa
(turkulaiset) meni häneltä yksin raudoitukseen monta viikkoa. Raudat piti näet takoa raskaasta tavarasta; vasta kun joukkovalmistus alkoi, rupesi tarvikkeita saamaan kaupungista sopivammassa muodossa. Sitten kärryjenteko sujuikin ripeästi:
Laurilat yksin saattoivat valmistaa vuosisadan lopulla vuoden mittaan toistasataa ajopeliä. Raudoittaminen ei montaa päivää vienyt mutta, mutta ajopelit oli myös topattava ja maalattava. Kuljettiin pitkin maakuntaa, mm. Kyrönmaahan ja ruotsinkielisille rannikkoseuduille, missä Kristiinan syysmarkkinoilla aina oli nopppalaisia kärryjä, sekä pohjoissuuntaan ainakin Härmän aukeille. Ruotsalaisella Pohjanmaalla kulkivat kärryjä myymässä Juho Laurilan ja Jaakko Saaren ruotsinkieliset emännät. Sanottiinpa Kalajaisten kärryseppienkin tulleen toimeen ruotsin kielellä. Myyjällä oli mukanaan kolmet, neljät kärryt, hyvällä hevoosella joskus kuudetkin kärryt perässään. Mutta myyminen oli usein vaivalloista, piti kulkea ristiin rastiin maakuntaa. Yli puolensadan tuhannen kultamarkan edestä vuodessa noppalaiset vielä maailmansodan ovella myivät ajopelejään. Vaikka laskisimme kärryille hintaa keskimäärin vain sata markkaa- hinnat vaihtelivat 75-150 laadusta ja kysynnästä riippuen, merkitsi tämä sitä että Nopankylästä toimitettiin satakunta kärryä vuodessa markkinoille. Kun kärryjenteon laskettiin vuonna 1890 tienoilla maksaneen lähes 80 markkaa, ei ansio ollut kovinkaan suuri." (Aulis J. Alanen: Ilmajoki Vuoden 1809 jälkeen: 850 s. Vaasan Kirjapaino.1953) |  |
 | ||||||
Kurpansepän tavaramerkki teerenpyrstö näkyy tässä myös takakulmassa. (Kuva:Jari Laurila:2013)
|
 |
| Hilja Maria Laurila os. Noppa. Isoisäni Rikhard Laurilan toinen vaimo. (Kuva:Jari Laurila:2013) |
Yrjö ja Hilda Saarenpää. Isovanhempani äitini puolelta. Susanna oli Yrjön äiti.
(Kuva:Jari Laurila:2012)
Ilmajoen uusi kirkko. "Uudesta tehty 1766"
(Kuva:Jari Laurila:2011)
Patsaiden koko Ilmajoen kirkossa on vaikuttava.
Samoin sen ison kellon koko siellä urkuparvella. Könnin 1817 valmistama kello.
Samoin sen ison kellon koko siellä urkuparvella. Könnin 1817 valmistama kello.
(Kuva:Jari Laurila:2012)
 | ||
| Ilmajoen kirkon alttari. (Kuva:Jari Laurila:2012) |
-Ilmajoki
on myös kellopitäjä. Könninkellot. Hevosajokalujen jälkeen tulivat myös huonekalut. Ilmajoki on vahva kotikäsiteollisuus perinteistään
 | ||
| Ilmajoen Nopankylän lakeuksia. (Kuva:Jari Laurila:2011) |
Isoäitini albumista;
Yrjö ja Hilda Saarenpää
 Yrjö Saarenpää ja Hilda Loviisa os. Hakala. (Kuvan omistaa Jari Laurila)
| ||
Yrjö Saarenpää. (1896-1966)
Puu- metalliseppä/ maanviljelijä/ tiilitehtailija/ tinuri
 | |||||
Yrjö Saarenpää. Äitini Isä. (11.8.1896-28.7.1966)
Maatila Ilmajoen Huissinkylässä. Pieni tiilitehdas, tinuri, hevostyökärryjen monitauturi isänsä mukaan.(Kuvan omistaa Jari Laurila) http://jarinhotelli.blogspot.com/2017/02/yrjo-saarenpaa-1896-1966-isoisani.html Yrjö Saarenpään isä oli seppä ja puuseppä. Häntä kutsuttiin myös "mykkä-sepäksi" Hän valmisti poikansa Yrjön kanssa kärrynpyöriä ja työkärryjä. (Virrankoski Pentti:Rekiseppiä ja Kärrynikkareita. Ilmajoen ajokaluteollisuuden historia:s.35 -mainitaan "Mykkä-Seppä.") Saarenpään torpassa -maatilalla valmistettiin työkärryjä myyntiin kahden sukupolven aikana. Kaikki tehtiin itse kärrynpyöriä myöten. Mitään ei teetetty muilla taitajilla.  "Poukkolava" (Kuva:JariLaurila:2015)Äitini vahvisti että kyse oli Yrjön isästä ja hänen isoisästä. Yrjön poika Pentti Saarenpää sanoi heti että "Saarenpään Iikkoo" eli varmasti Iisakki, Johannes, ja vahvisti että isoisänsä oli umpimykkä. Ei sanaakaan puhunut koskaan. Pentti Saarenpää luonnehti vanhempiaan: "Hyväluontoosia maanvilijelijöötä." Yrjö teki puuseppä- ja pajahommia alkuun hänkin, mutta maanviljely muodostui pääelinkeinoksi. Saarenpään tilalla tehtiin työkärryjä ja kärrynpyöriä. Kärryt tehtiin kokonaan itse kärrynpyörineen ja pajahommineen. Vierailla ammattitaitajilla ei mitään teetetty. Yrjö oli myös tinuri- Yrjö tinasi kyläläisten kupariastioita. Yrjön tiilitehtailu päättyi kun kilpailija Koskenkorvan tiilitehtailija istui verotuslautakunnassa ja verotus perustui siihen aikaan silmämääräiseen arvioverotukseen.  Yrjö Saarenpään kirjoittamaa sodan aikana.
Tällainen kapula laitettiin valmistuvan talon rakenteisiin. Minun molemmat isovanhemmat olivat ikämiehiä jo toiseen maailmansotaan- olivat nostoväkeä ja olivat siviilissä.
Yrjö kirjoittaa että ovat sodan aikana 1941 rakennuksella töissä ja on kova tupakkapula ja siksi polttelevat kessua.
' Yrjö Saarenpään sukupuu löytyy täältä; http://gw2.geneanet.org/kkiviniemi?lang=fi;pz=kaarina+elisabet;nz=kiviniemi+korpela;ocz=0;m=N;v=SAARENP%C3%84%C3%84;t=A |
Hilda Loviisa Saarenpää. Emäntä.
(1900-1977)
 | |||||||||||
| Hilda Loviisa Saarenpää. (1900-1977) (Kuvan omistaa Jari Laurila) http://jarinhotelli.blogspot.com/2017/02/hilda-loviisa-saarenpaa-os-hakala-1900.html Yrjö Saarenpää heitti repun selkään, pisti repun täyteen rahaa kuulemma, ja lähti kävellen Seinäjoelle, ja tuli tullessansa Fordson major Dieselillä kotiinm.
   Uusi Saarenpää; |
     
Yrjö ja Hilda Saarenpään talo
Alakerrassa iso tupa ja
kolme "kamaria." Yläkerrassa yhdeksän lasten kesähuonetta.
Kuistin yläpuolella on talon
tyttärien friioo-huone.
Alunperin talo on ollut torppa johon on myöhemmin rakennettu jatko-osa ja remontoitu uusia pinnoitteita.
(Kuvat:tyttärenpoika:Jari.Laurila:2013)
|
Nuijasodan muistomerkki
Vähänkyrön kirkolla.
(Kuva:Jari.Laurila:2013)
Kärryjen maalauksesta; "Kärryjen päävärit ovat olleet vihreä, ruskea ja musta. Kärryjä on myös ootrattu tammi- mänty- koivu- ja mahonki ootrauksin. Myös yhdistelmiä on tehty eli maalattu esim. vihreällä ja ootrattu joku toinen kohta. Raitoja on vedetty. Mustalaisille tehtyihin kärryihin on tehty kirkas iloinen väritys ja kärryn pyörät tehtiin tavallista pienemmiksi siksi että hevoset näyttäisivät suuremmilta. Myös pyörien väritys on ollut poikkeava.
Pula- ja sota-aikojen värit ovat olleet musta, yleensä tummaa. 1880-1890 ootraus oli suosiossa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen ootraus ja maalausyhdistelmä tuli muotiin. Maalia saatettiin vetää jopa 17 kerrosta ja pakkelina käytettiin nisutaikinakittiä, joskus kun vehnäjauhoa ei ollut -keväistä lehmänpaskaa."
(Martti Lahti toimitti:2013)
Kärryjen teko loppui kun autot tulivat. Viimeiset kärryt valmistuivat Nopankylässä 1955 businessmerkityksessä.
Rikhard Laurilan pojista Jussi (1921-1988) jatkoi Laholan tilalla maanviljelystä. Pentti vaihtoi kärryt autovuokraamoon (1923-) ja isäni Olavi (1928-1973) oli tyytyväinen perheellisenä talollisena kirvesmiehenä.
Rikun Tyttäristä Toini Österholm (1917-2011) oli kampaamoyrittäjä Rovaniemellä. Toini löysi Rovaniemeltä rippikoulumatkallaan ensimmäisen miehensä josta kaksi lasta. Toini erosi pian miehestään.
Rikun Tyttäristä Toini Österholm (1917-2011) oli kampaamoyrittäjä Rovaniemellä. Toini löysi Rovaniemeltä rippikoulumatkallaan ensimmäisen miehensä josta kaksi lasta. Toini erosi pian miehestään.
Toinen Rikun tytär Eeva Virtanen eli elämänsä (1925-2010) talonemäntänä Ilmajoen Huissilla. Muistan hyvin varsinkin kanalan jossa haudottiin uusia kananpoikia.
Laurilan Rikulla oli lapsia viisi. Lyyli Elviira (os. Kammi) kuoli 1940. Toisesta avioliitosta Hilja os. Nopan kanssa ei tullut lapsia vaikka Hilja oli Rikua reippaasti nuorempi. Rikun pojat syntyivät kaikki 1920 luvulla joista isäni oli nuorin.
Alla valokuvassa haudalla seppämestari kärryseppä Rikhard Laurilan lapset ja toinen vaimo Hilja; (1968)
Rikhard Laurilan hautajaiset 1968. Lapset ja toinen vaimo Hilja haudalla ja hautajaissaatto Ilmajoen kirkkomaalla.
Kurpansepän hautajaissaatto oli pitkä ja väkiä mustanansa. Kirkko täynnä. Minulla oli kunnia kävellä heti arkun takana kun kurpanseppää saatettiin hautaan
Kurpansepän hautajaissaatto oli pitkä ja väkiä mustanansa. Kirkko täynnä. Minulla oli kunnia kävellä heti arkun takana kun kurpanseppää saatettiin hautaan
Rikhard Laurilan lähiomaiset haudalla. Rikun lapset lapsineen.
"Kurpanseppä" on siirtynyt ajasta ikuisuuteen 1940 kuolleen Lyylin viereen.
Meidän perhe oikealla. Olen toiseksi viimeisenä oikealla 10 vuotiaana.
Olen Rikun lapsenlapsista/lähiomaisista nuorin.
Olen Rikun lapsenlapsista/lähiomaisista nuorin.
Isoisäni sanoo lehtihaastattelussa 1963 (juttu jäljempänä kokonaisuudessaan) että "noppalaiset kärryt ovat maailmankuuluja eikä Suomessa ole kolkkaa jossa ei noppalaisen kärryt ole kulkeneet eikä järvenselkää missä ei olisi noppalainen reki liikkunut." -Että hänenkin yksin raudoittamista kärryistä tulisi kymmenien kilometrien karavaani. Maatilakin oli viljeltävä. Sepän ura Rikhard Laurilalla alkoi alle 10 vuotiaana ja pajaansa kuoli 79 vuotiaana.
Isäni laskemassa seppelettä isänsä Rikhard Laurilan haudalla. (6.1.1889-11.11.1968)
Olen siellä oikealla kymmenen vuotiaana.
Kurpansepät raudoittivat sadat kärryt ja vajaa sata kirkkorekäkin vuosittain parhaina vuosina joita sitten kauppasivat Kyröön, Kristiinan ja Vaasan markkinoilla siihen aikaan kun autoja ei ollut. Muuallakin. Ruotsinkielentaitoiset vaimot kulkivat apurin kanssa pitkin ruotsinkielisiä pitäjiä kärrykaupoilla. Olen siellä oikealla kymmenen vuotiaana.
 |
Kylän puuseppähistoriasta kärryjen syntyyn;
Ilmajoen Nopankylässä alkoi puuastioiden valmistus 1800 luvulla. Nopankylän suuret ammeet, tynnyrit ja saavit olivat tunnettuja. Pitäjä sai 1835 jopa 5% tuloa puuastioista. Torppien luku kasvoi 1800 luvulla ja syntyi myös ”mäkitupia” joissa elanto kokonaan hankittiin ulkopuolelta. Itsenäisiä taloja oli harvassa vielä 1900 luvun alussa.
Ajokalujen, kärryjen, vaunujen ja rekien teko alkoi 1800 luvun alussa kuten muuallakin ammattikäsityönä.
Perimätiedon mukaan ajokalujen teollisuus ajoittuu 1860 luvulle. Nopankylässä oli varsin otollinen pohja pienteollisuudelle: suuri sivuansioiden tarve ja vanha taito sepän ja puusepän töihin.
Laajimmillaan ajokalujen valmistus oli vuosisadan vaihteessa. Menekki pysyi 1870-1920 niin suurena että valmistus oli satoja ajoneuvoja vuodessa. Nopankylän miesten ei tarvinnut etsiä työtä kotikylää kauempaa. Vaikka pellot olivat pienet ”kärryhommas” riitti työtä kaikille. Monen kärrymiehen tavoitteena oli maatilan hankkiminen ja siitä saatavaa tuloa pidettiin varmempana kuin käsityöläisten ansiota. Torpat itsenäistyivät 1918 lain nojalla ja viljely kohentui. Myös karjanhoidosta, sikojen ja kanojen kasvatuksesta tuli tärkeitä tuotannon aloja. Paha takaisku hevosajokaluille koettiin 1930 luvun pulavuosina. Näistä ajoista lähtien alkoi kasvava autoliikenne. Kärryjen valmistus loppui 1950 luvun alussa. Rekien tekokin tyrehtyi saman vuosikymmenen loppuun mennessä.
(Lähde:Koski Riitta KTT:Pohjalaisen yrittäjyyden synty, leviäminen ja alueellinen eriytyminen:Universitas Wasaensis:Vaasa2002)
|
  | ||
Juha III Rikhard (1889-1968) Laurilan tekemä valkjärven malli. (Kuva:pojanpoika:Jari Laurila:2013)
|
Markkinoilta Kurpansepät palasivat aina hulluna humalassa. Olivat rautaisia ahkeruudeltaan. Isoisäni ei uskaltanut mennä aina sänkyyn nukkumaan kun pelkäsi että nukkuisi liikaa. Teki jopa kahdeksantoista tunnin työpäiviä ja tuvan penkille vaatteet päällä hetkeksi maata. Isännälle ei ollut varmaan varaa suutaan soittaa. Siihen aikaan lapset kunnioittivat vanhempiaan.
Muistan lapsena kuulleeni että minun vanhempani teitittelivät omia vanhempiaan.
Rikhard Laurila joi nuorempana ja leskipäivillään suhteellisen railakkaasti mutta toinen vaimo Hilja, joka oli Rikua reippaasti nuorempi lopetti Rikun juomisen. Hilja heitti kerran Rikun pullon porstuaan mäsäksi metallista maitotonkkaa vasten ja siitä tempusta oli polemiikkia vielä Rikun 75 vuotispäivilläkin. Muistan hyvin kun Riku vaimonsa Hiljan temppua muisteli ja päivitteli kun hyvää viinaa on haaskattu sillä tavalla ja vielä hänen pullonsa?! Isäni teititteli kohteliaasti isäänsä ja kyseli josko tämä tulisi pajan nurkille pullon juomaan. Riku huusi vihaisena: "Jaa, sunko kanssa pitää lähteä?! - Kuule Olavi, Sinä olet nainut sen Julian, jne...pysy sielä ny" en muista kaikkea....." Piti järjestää kohtaus Hiljan vuoksi että ei tässä viinaa haluta ainakaan ollenkaan. Sinne sitten häipyivät. Lasta ei mukaan otettu. Näin pajan vain ulkoa poikasena, harmaan rakennuksen ja mustan oviaukon. En käynyt pajassa sisällä koskaan. Minusta Riku oli melko lailla "krantusti puhuteltava" mutta lapsesta saattoi vain vaikuttaa siltä.
Kerran menimme isäni kanssa Nopankylään. Hetki ei ollut aivan sopiva ja Rikulla oli menoa jonnekin. Olivat lämpimissä väleissä isä ja poika. Kun sitten isäni tarjosi sitä tulijaispulloaan, niin isäni sai selkäänsä vielä 35 vuotiaana kun ei muuten uskonut ettei ole Koskenkorvapullon aika ja hetki oikea että pitää mennä minne oli sopinut menevänsä. Rikun vaimo Hilja sanoi pohjalaiseen tapaan rauhallisesti:"Ei Rikulle enää viinaa."
Niin Riku meni menojaan menoihinsa ja isäni oli allapäin pitkään. Voi olla ettei sen jälkeen enää menty Noppaan Koskenkorvapullon kanssa.
 |
| Rikhard Laurilan valkjärveläinen malli. (Kuva:Pojanpoika:Jari Laurila:2013) |
 |
| Rikhard Laurilan valkjärveläinen malli. (Kuva:Pojanpoika:Jari Laurila:2013) |
 |
| Rikhard Laurilan (1889-1968) valkjärveläinen. (Kuva:pojanpoika:Jari Laurila:2013) |
 |
Rikhard Laurilan valkjärven malli. (Kuva:Jari Laurila:2013) |
>>> Minun isä valmistama kirkkoreki alla valokuvassa;
Reki on isäni "pajamuisto" -Rekensä tekoon isä osallistui niin paljon kuin oman kärryseppä-isänsä pajassa oli mahdollista.
Reki on isäni "pajamuisto" -Rekensä tekoon isä osallistui niin paljon kuin oman kärryseppä-isänsä pajassa oli mahdollista.
 | |
| Kirkkoreki. "Vääränenä-flankkuperä" Kurpansepän jälkeläinen Olavi Laurila 1940- luvun lopulla.
- Isäni tekemä kirkkoreki. 1940-1950 luvun vaihteessa. Reessä on kauniit pyöreät sulavat muodot.
Reki on kiiltäväksi kruusattu ja komian kirjava. Komiaa tietysti kaikki ja aakiaa ja lakiaa piisaa Pohojanmaalla.
"- Isäni tiesi että kärrymarkinat olivat tulleet tiensä päähän.
Hän teki kuvan vääränenäistä rekeä "pajamuistoaan", muutti kaupunkiin ja ryhtyi kirvesmieheksi. Hän oli tyytyväinen ammattiinsa jossa oli arvostettu, eikä koskaan haaveillut muusta eikä kadehtinut ketään missään. Meillä ei kotona puhuttu koskaan kenenkään työasioita eikä hevoskärryistäkään sanaakaan Rikun kuoleman jälkeen. Laholan mäen seppätilalla monen polven seppien poikana isäni viihtyi hyvin nikkarinkin hommissa ja maatilan töissä. Torppien sepät olivat unelmoineet omasta maatilasta, ja vihdoin unelma toteutui. Isäni isä osti maatilan Lahola nimiseltä mieheltä 1910. Isäni ei tarvinnut olla enää torpan asukas, eikä syntyä torpassa vaan talonisännän perheeseen. Jokainen sepän poika osasi pajahommatkin. |
Tässä minä olen 13.7.2012 matkalla Kurikan Polvenkylään missä Laurilan seppäsuvun kantaisä "kurpanseppä" Juha Mikonpoika Laurila eli "Vanha Kurppa syntyi" 1821. Minä olen kurpanseppä Juha Mikonpoika Laurila vanhemman (1821-1905) pojan-pojan-pojan-poika. |
Kurpan
sepät (1821-1968)
Sepistä
ensiksi mainittavin oli Laurilan suku, kantaisä Juha Mikonpoika Laurila eli Juha Laurila vanhempi, Kurikassa syntynyt ja oli lähtöisin
Polvenkylästä. Sepänammattinsa hänen sanotaan oppineen Kauhajoella. Nopankylään
hän muutti 1840-luvulla ja asui Myllyperällä Taloselan virkatalolle kuuluvassa
Kurpan torpassa. Häntä sanottiin Kurpan sepäksi tai vanhaksi Kurpaksi. Kurpan
seppä oli nopeudestaan hyvin kuuluisa, mutta sanotaan olleen usein huolimaton.
Ankara viinamäen mies ja "kuivi" takomisasentoon. Nimi Kurppa
tulee kesäisin alueella pesivästä Lehtokurpasta ja joka päästelee erikoisen
äänen lentäessään hämärässä.
Juha
Laurila nuorempi asui elämänsä Kurpan torpassa ja häntäkin
sanottiin Kurpan sepäksi. Raudoitti eniten ajoneuvoja Nopankylässä, parhaina
vuosina sadat turkulaiset ja lisäksi 70-80 kirkkorekeä. Apuna oli aina pari
sälliä, joista tuli aikanaan tunnettuja kärryseppiä. Nuorempi Laurila oli hyvin
nopea seppä, ahkera ja "klippari" työssään. Pystyi keittämähän kirveen
lavan ja terän yhteen yhdellä kuumalla vain kerran ahjossa käyttämällä.
Teräksen karkaisemisessa hän oli mestari. Kuitenkin Kurpan seppä vähän
"hosui" työssään, niin että laatu ei ollut kaikkein korkeinta, mutta
hyvässä maineessa Laurilan kärryt olivat.
Laurila merkitsi työnsä teerenpyrstöllä, kärryissä näkyvin oli pyrstön muotoon taivutetut astinlaudat.
Myöhemmissä kärrymalleissa teerenpyrstö taivutettiin kärryn särmiin merkiksi
tekijästä. Juha Laurila osti paljon rautaa velaksi Noppalaiselta kauppiaalta Matti Nyleniltä, eikä pitänyt kirjaa veloistaan. Nylen takavarikoi hevosen ja
kaiken kelvollisen tavaran. Ahdinkoon joutuneen sepän pelasti
Matti Kananoja, jolle Laurila teki töitä pitkän ajan. Mahdollisesti tämäkin tapaus edesauttoi Suomen ensimmäisen osuuskaupan perustamista juuri Nopankylään.
Matti Kananoja, jolle Laurila teki töitä pitkän ajan. Mahdollisesti tämäkin tapaus edesauttoi Suomen ensimmäisen osuuskaupan perustamista juuri Nopankylään.
Rikhard Laurila (1889-1968) olivat kolmannen polven seppiä. Rikhard Laurila oli talon isäntä ja
kätevä kärryseppä ja hänen veljensä Otto Laurila muutti Jurvaan erittäin taitava ajokaluseppä. Toisen maailmansodan jälkeen Rikhard Laurila hankki nimileiman: "R. Laurila Koskenkorva"
(Lähde: Pentti Virrankoski. Kärrysepiä ja rekinikkareita. Kurikka paino 1981)
 Pentti Laurila (s.1923-) kertoi kesäkuussa 2015
tehneensä tämän kärryn isänsä Rikhard Laurilan pajassa. Kärry on Pentti Laurilan mukaan ollut "jonkun siskoolla ja "mikkilässä" Nopankylässä omistuksessa ja säilössäkin." Kärryssä on Tuuloksen vaikuttimia. Jonkunlainen muunnos, eli ei ole täsmälleen vakiomallinen Noppalainen.
Puusepät ja nikkarit Nopankylässä eivät täsmällisesti tällaisia puita -mallia Nopankylässä valmistaneet yhteen kärryjen vakiomalliston kärryyn. Kärryssä ei ole teerenpyrstö merkkiä. Kurpan torpan pajan koulukunnan Laurilaiset käyttivät 1870 luvulta lähtien kärryjensä merkkaamiseen teerenpyrstö "suojelusmerkkiä." Kärry on Pentti Laurilan mukaan entisöity, mutta raidoitukset eivät ole sama kuin Noppalainen perinne. Väri ei ole täsmällisesti oikea, mutta punaruskeaa käytettiin. Pentti Laurila on käyttänyt omaa innovaatiotaan sillä kärryssä ei ole Noppalainen nikkari- ja Laurilan suvun kärryseppä-perinteen normit kaikessa tarkasti yhtä.
Suomen ensimmäisen osuuskaupan porraskivi:
"Suomen ensimmäinen osuuskauppa perustettiin Nopankylään ostoyhtymän muodossa maaliskuussa 1898.[2"] (Lähde:Suomi sanakirja: Nopankylä) "Nopankylän Osuuskauppa perustettiin 1898 ja se toimi vuoteen 1905 Rehulan peräkamarissa, kunnes oma myymälä valmistui. Osuustoimintalaki tuli voimaan vasta 1902." (Lähde:Ilmajoen Museon web-sivut)  Rikhard Laurilan sauna. 
Rikhard Laurilan sauna on säilynyt hyvin. Kyselin pikkupoikana mikä tämä rakennus on mutta en saanut vastausta. Kaupunkilaislapselle outo näky. Muistan kerran Rikun istuvan keinutuolissaan ja kehuvansa saunansa löylyjä. Happea varmaan riitti hyvin. Sauna on jossakin määrin innovatiivisen näköinen ratkaisu siihenkin aikaan. Erikoista puuta. Kyllä se on hirrestä tehty, ristiliitos hirressä on nurkissa, mutta kevyemmän puoleista.
Laurilan Rikun ahjosta on jäljellä tiilikasa ja palkeista -lahonnutta lautaa.
Nopankylässä osattiin niin puu- kuin sepänhommatkin. Ennen hevosajokaluja Nopassa elettiin paljon suurien puuastioiden valmistamistamisesta.
Isäni oli kysytty kirvesmies joka haettiin usein tavallisesti kotoa uusiin työmaihin. Isäni ei joutunut työttömänä kortistoon kun työmaita päättyi talojen valmistuttua. Rakennusliikkeitä oli kotikaupungissa ja yksityiset talonrakennukset päälle olivat usein "firaabelihomminakin" päälle.
Hän joi joskus pienen tai ison pullon RomCassis aperitiivia ja lähti joka aamu töihin. Ei ollut "juoppo". Alkoholistit eivät lähde joka aamu töihin, siitä olen varma. Isälläni oli vankka mielipide että jos pullo oli avattu piti pullo juoda pois "ettei happanisi." Isäni ei haaveillut koskaan enemmästä kuin mitä kuului kirvesmiehen elämään. Hän oli ylpeä ammatistaan ja arvostuksestaan siinä. Isääni ei liikuttanut hevonhännän pätkän vertaa koskaan jos joku menestyi jossakin paremmin ja isäni varoitti aina lapsia kateudesta ja pahan puhumisesta. Meillä oli oma talo ja kaikkea riitti, mutta työläisperheessä 1960-1970 luvulla ei missään ollut mitään liikaa kenelläkään. On ollut täysin teoreettinen ja käytännön mahdottomuus saada isääni mistään kateelliseksi. -Niin minuakin. Olen aina iloinnut mm. ystävieni menestyksestä. Jokainen Rikun poika osasi pajataidot seppien viidennessä polvessa. Veljekset olivat aina kaikessa toinen toistaan parempia tietysti. Jos autot eivät olisi vieneet kärrymarkkinoita olisin minäkin varmasti kärryseppä kuudennessa polvessa? Kärrryjä ei tehty kun ei ollut markkinoita enää hevosajokaluille ? Kuplavolkkareiden aikakausi alkoi sotien jälkeen. Isäni halusi kasvattaa lapsensa hyvin. Äitini mukaan isäni teki omat "temppunsa" aina silloin kun olin kesät maalla Ilmajoella etten ollut näkemässä temppujaan koskaan. Äitini sanoi minulle vuosikymmeniä myöhemmin: "Sinä et tiedä isäsi temppuja." Ei ole vieläkään kerrottu tempuista? Ilmajoella minä taas viihdyin poikasena railakkaissa juhlissa joissa hanurit ja viulut soivat ja Koskenkorva virtasi. Isäni oli sitäkin kiltimpi lapsille ja perheelle jos oli hiukan maistanut. Lompsa aukeni silloin auliisti jäätelö- ja karkkirahoille. Hän ei koskaan lyönyt eikä huutanut. Oli rauhallinen aina. Ehdoton oppi isältä oli että kateus oli tuntematon käsite ja maan lait kunniassa.
Löysin kerran tieltä täyden tupakka-askin. Samaa laatua jota isäni poltti. Vein sen innoissani isälle.
Isäni käski viedä sen heti samaan paikkaan mistä olin löytänytkin. Hän halusi opettaa pientä poikaa ymmärtämään mikä on oma ja mikä on toisen omaa. Löytöpolkupyörän kanssa sattui sama asia. Siihen aikaan miehet tupakoivat yleisesti mutta isäni lopetti tupakanpolton n. 40 vuotiaana. |
TAULU 596: XI: Jaakko Pentinpoika Ilkka, Isäntä 1585-1597, Nuijasotapäällikkö, rälssimies ratsutilallinen, maakauppias, Ilmajoen nimismies s. noin 1545 prob Ilmajoki, k. 27.1.1597 Isokyrö. k. 1597 tammikuun lopulla hänet ehdittiin mestata ennen kuin Klaus Flemingin 29.1.1597 kirjoittama kirje saapui Etelä-Pohjanmaalle.
- Jaakko Ilkasta polveudutaan Yrjö Saarenpään kautta alenevissa sukupolvissa.
- Jaakko Ilkasta polveudutaan Yrjö Saarenpään kautta alenevissa sukupolvissa.
→ Jari Laurila I sukupolvi
Rva Julia Sisko Laurila
your mother II-sukupolvi
your mother II-sukupolvi
→
→
→
→
→
→
→
→
→
→
→
Mikki Ilkka
her father
her father
→
Jaakko Pentinpoika Ilkka
his father
his father
Jaakko Ilkka oopperassa; (1984)
Jaakko Ilkasta on sävelletty kolme oopperaa. Enemmän oopperoita kuin kenestäkään- Maailmassa ei ole kenestäkään sävelletty kolmea oopperaa.
 | |
| Jaakko Ilkka oopperassa. 1984. (Kuva:Jari Laurila:1984) |
 | |
| Jaakko Ilkka oopperan kenraaliharjoitus 1984. (Kuva:Jari Laurila:1984) |
Jaakko Ilkka piirsi
tällaisen puumerkin 19. joulukuuta 1596 Jalasjärvellä. |  |
Vapautuskirje on ainut kirjallinen dokumentti Nuijasodasta:"Minä Jaakko Ilkka ja Yrjö Kontsar tunnustan antaneeni tämän paperin näyttäjälle Matti Pertunpojalle ja Martti Tuomaanpojalle valtuutuksen matkata takaisin kotiin, koska he ovat vaivaisia ja epäkelpoja. Sen vuoksi on minun pyyntöni teille kaikille rehellisille maakunnan miehille, ettei kukaan teistä tekisi tai aiheuttaisi heille haittaa, vaan sallisitte heidän esteettömästi pasteerailla. Totuudessa, puumerkkini alla Yrjö Kontsarin puumerkki,
Jalasjärvellä 19. joulukuuta vuonna 1596.
Jaakko Pentinpoika Ilkka"
Jalasjärvellä 19. joulukuuta vuonna 1596.
Jaakko Pentinpoika Ilkka"
 |
| Jaakko Ilkka monumentti Ilmajoen Ilkan aukiolla. (Kuva:Jari Laurila:2013) |
- Paikallinen sanomalehti. Lokakuu 1963.
Isoisäni Rikhard Laurila pajassaan haastateltavana. Olen kirjoittanut jutun sanasta sanaan alle uudelleen että näkisi lukea. Juttu on jokseenkin liikuttava.
Toimittaja ja isoisäni vaikuttivat kovin runokielisiltä verrattuna tämän päivän mediailmaisutapohin.
>> Paikallinen sanomalehti vuonna 1963;
- Isoisäni Rikhard Laurilan haastattelu alla;
luettavaan muotoon kirjoitettuna;
(oheinen yllä oleva lehti- artikkeli kirjoitettuna)
Ajokaluraudoittajien ammattikunta häviämässä
"Ajellessamme äskettäin Nopankylässä, ohitimme sattumalta
pajan, jonka oviaukko huokui mustana harmaaseen syyspäivään muodostaen siten
kuin raskaat kehykset iloiselle ahjolle, joka häälyi tumman oviaukon kautta
kulkijan silmään. Pysähdyimme ja kävimme sisään ja tavoitimme alasimen takaa
miehen jonka taitavissa käsissä on rauta taipunut jo kuudenkymmenen vuoden ajan
ja taipuu edelleen, vaikka miehellä on ikää jo seitsemänkymmentäviisi vuotta.
Tämä takoja on Rikhard Laurila nimeltään ja taidoiltaan.
-
Yhäkö rauta taipuu? kysäisimme.
-
- Noo, taipuuhan se, sillä mihinkä ihminen
tavoistaan ja taidoistaan…. Mutta nuorempia tässä tarvittaisiin, ettei
tällaisen ikämiehen tarvittisi sanoa että minä se seppä olen. Mutta niinpä vain
on että minuun se meidänkin kohdalla suvussa ammatti loppuu. Olen raudantakoja
neljännessä sukupolvessa ja samalla viimeinen. Pojista on tullut muiden
ammattien miehiä ja pojanpojista ei vielä tiedä, mitä heistä tulee, mutta
epäilen ettei ainakaan seppiä. Mutta lienee niin ettei sepille ole enää
suuremmiten töitäkään. Konetyö korvaa maaseppien taidon. Ja se pääartikkeli,
jota noppalaiset sepät aikoinaan takoivat, on myös häipymässä näyttämöltä niin
kuin sepät itsekin. Tarkoitan nimittäin ajokaluja, rekiä ja kärryjä, joiden
raudoituksessa noppalaiset olivat maailman kuuluja. Ja tuskin on maassamme
kolkkaa jossa ei olisi noppalaiset kärrynvanteet maantien rautaa rouhentaneet
ja tuskin on metsätietä tai järvenselkää, jota ei olisi talviaikaan noppalaiset
jalakset pyyhkineet. Mutta se aika on
ollutta ja taakse jäänyttä. Muistoina on vielä niiltä päiviltä tummunut paja ja
sen alasimen vieressä ikäkulu seppä, joka takoo rautaa enemmänkin takomisen
tottumuksesta kuin työn tarpeesta. Mutta enpä tahdo tällä väittää että nykyinen
aika olisi huonompaa kuin ennen. Ei toki, vaan tahdon paremminkin todeta, että
kehitys on vienyt meitä kaikkia myönteisesti eteenpäin, sillä eipä se sepän
ammattikaan ole mikään kullanvuolijan ammatti ollut. Jos aikoi palkoille
päästä, niin oli sitä tehtävä joskus puolitoistakin kellonympärystää yhteen
mittaan. Muistan kerrankin kun teimme velimieheni kanssa viikossa yhdeksät
ajelurattaat. Nyt voi kyllä joku sanoa että etköhän muista väärin. Mutta totta
se on. On vain huomattava että päivämme olivat lähes kaksikymmentuntisia.
Vuoteeseen ei riisuttu koko aikana. Mitä torkahdettiin tehtiin se vaatteet
päällä ja tuvan penkillä loikoen. Olimme näet niin uupuneita, että jos
paneuduimme kunnolla vuoteeseen nukkumaan, niin emme olisi suinkaan heränneet
aikanaan jatkamaan.
-
Kuinka nuorena perehdyitte ammattiin ?
-
- Sitä en tarkoin muista mutta kovin iäkäs en
ollut, ehkä siinä kymmenvuotias tai allekin hiukan, sillä muistan että
ryhtyessäni päällelyöjäksi olin niin pieni, etten ylettynyt alasimelle lyödä
ellei allani ollut jonkinlaista laatikkoa jalkojeni jatkoksi. Tuosta
muistikuvastani päättäen en ollut siis vanhan vanha enkä suuren suuri, mutta
siitä se kai ammatti alkoi. Ja mielestäni ja ammatin raskaudesta huolimatta,
hyvä ammatti alkoikin. Olen viihtynyt sen parissa hyvin ja se on tuonut
perheelleni sen tarvittavan leivän jatkeen aina viime vuosille saakka.
-
Kun tiedustelimme kuinka monet ajelurattaat ja
reet hän oli raudoittanut, naurahti hän ja sanoi:
-
- Se on oikeastaan mahdotonta tietää, sillä eipä
niistä ole tullut lukua pidettyä, mutta melkoinen määrähän niitä on, sillä
muistan sellaisiakin vuosia, jolloin olen pannut rautoihin sadatkin ajopelit.
Kaikkina vuosina ei tietenkään ollut näin, mutta joinakin kyllä, että jos ne
kaikki perättäin aseteltaisiin, niin tulisihan siitä kymmenien kilometrien karavaani.
-
- Mutta kuten mainitsin, korvaavat koneet
nykyisin takojan taidon, joten tuollaisia lukuja on turhaa mainita ja
muistella, sillä eihän niistä ole rinnastuskohteiksi silloin, kun puhutaan
tekniikan saavutuksista. Mutta kuitenkin tulipahan kerrotuksi , sillä sen
verran toki olen ylpeä sen ammattikunnan puolesta, joka on hiljaa väistymässä
koneitten voittokulun alta menneeseen aikaan."
((Paikallinen sanomalehti:1963)
((Paikallinen sanomalehti:1963)
Juha Laurila nuoremman poika Juha III Rikhard Laurila kuvassa. (1889-1968) joka eli vanhemmiten talonisäntänä Nopankylässä oli kätevä kärryseppä. Seppä neljännessä sukupolvessa. Toisen maailmansodan jälkeen Rikhard Laurila hankki nimileiman: "R.Laurila, Koskenkorva."
Minun isoisä oli seppäsuurmies ahkeruutensa- isiensä perinnön ja taitavuutensa puolesta.
- Yllä Ilmajokinen paikallislehti 1980 luvulla.
Sukukroniikka omistettu Laurilan suvun kymmelle sepälle.
Alla olen kirjoittanut saman että on luettavissa;
Tasan kymmenen . . .
Omistettu Laurilan suvun sepille, jotka ovat vaikuttaneet
pääasiassa Ilmajoen Nopankylässä 18. vuosisadan alkukymmeniltä aina näihin
päiviin saakka.
1 1. Juho Mikonpoika Laurila (1821-1905)
Kantaisä.
Myllyperälle Juho Mikonpoika
matkasi,
Kurpannevalta saapui laulellen,
Pajan rakensi, palakehet rustasi
tuotantonsa suunnitteli,
markkinointinsa järjesteli.
Ja niin lähti matkaan,
kärryjen, rekien teko,
sekä niiden markkinoille veto.
2 2. Juho Juhonpoika Laurila (1862-1937)
Juho pojille sepäntaidon opetti.
(Juhalle ja Jaakolle)
ennen kuin pajahommat lopetti.
Huumormies, velikulta armoitettu,
sehän tosikon aivoon otti
3 3. Jaakko Juhonpoika Laurila
edellisen nuorempi veli Pankin
Jaakkoo.
Niukat ovat hänestä tietoni,
sen tiedän että kärryjä
rakenteli,
valo silmistään hämärtyi,
mutta silti pajassaan viihtyi.
Arvossa oli isän opettama työ,
vaikka ympärillä vallitsi yö.
4 4. Rikhard (Riku) nuor. Juhonpoika Laurila
(1889-1968)
Laholanmäellä pajassaan
kalkutteli,
ajopelejä markkinoille
järjesteli.
Maankyntöön hän luotti,
särvintä perheelleen tuotti.
5 5. Otto Juhonpoika Laurila (1897-1970) ed. veli
Jo poikasena opin isältään
omaksui,
varhaisessa vaiheessa sepäksi
valmistui.
Tuulemaan pajassaan pisti,
mojovan kaskun väliin iski.
Ikänsä raudan tuttavuutta,
viimeksi autoihin joustavuutta.
6. 6. Uuno Juhonpoika Laurila (1901-1963)
Edellisen ”pikkuveli”
Oli veljessarjan kuopus,
isäinkö ammatista luopuis.
Suureen Länteen lähti,
vuosiksi kärrytyöt jätti
Sielläkin pajamiestä tarvittiin.
Kotikonnuilleen kuitenkin palas,
sen kamara oli sittenkin paras
7. 7. Juho Iisakinpoika Hautamäki (s.1891-
edellisten serkku
Juha-enoolta takojan alkeet,
tehtiin paja, sinne työkalut,
palkeet.
Saatiin pajatyöt vauhtiin,
tuloksista vieläkin joku nauttii.
Välillä meijeriä käynnisteli,
ohessa juoksijoita kengitteli.
Vieläkin ehtii monenlaiseen
remonttiin.
8 8. Eino Iisakinpoika Hautamäki (1892-1971)
edell. veli
Monipuolinen hiljainen
uuurastaja,
nuoruudessaan oikein tehtaassa,
ajopelejä
hummain perään valmisteli,
kärry- ja rekijonot markkinoille
kuljetteli
9 9. Eero Mikael (Mikki) Iisakinpoika Hautamäki
(1896-1964) edellisten veli
Sehän oli selvää ilman muuta,
kasvoi takojien määrä,
tuhkavasaraksiko nyt jäädä,
syntyi rekiä, kärryjä ja tarvekalua muuta
Kurpanmäellä pajavasarat kilkatti,
ahjojen palkeet vilkuti.
Siellä saatiin terä kuin madon kieli,
käyttäjällä iloinen mieli.
110. Arvo Iisakinpoika Hautamäki (1903-)
edellisten veli, sepistä nuorin
Jo poikana polvenkorkuisena,
alasimen vierehen kapusi,
päällelyöjän viraan tajusi,
tuota pikaa rekiä kärryjä
myytiin.
Tuotteliasta tuotantoa,
raudan muotoilua jaloa,
on ilo vierestä seurailla,
takojan iskuja kovia,
pehmeimpiä taputteluja,
teräviä välisoittoja.
Näin on tapahtunut
puol´vuosisataa,
ja vielä pyyhkii melkein samaa
rataa.
-Kurpan
Juha m/20
(Joku
paikallislehti. Ilmajoki. 1960 lukua)
Rikhard Laurilan lapset eivät ole minulle isiään koskaan mainostaneet. Olen lukenut itse kaiken vasta kirjoista ja netin kärrysivuilta vuosikymmeniä myöhemmin viime aikoina.
- Taitavia ja paljon arvostettuja seppiä oli monia muitakin, mutta Laurilan suku lienee erikoinen seppien joukossa tusinalla sepän ammatin edustajallaan suvussa 4-5 sukupolvessa, ja työnarkomaniallaan jolla Laurilat valloittivat kärrymarkkinoita. Kurpan seppien sälleistä tuli kärryseppiä heistäkin.
 |
| Lyyli Elviira Laurilan hautajaiset Laholan tilan pihamaalla. 1940. (Kuvan omistaa Jari Laurila) |
Isäni äidin hautajaiset. Vuosi 1940. Isäni vasemalla 13- vuotias poikanen.
Vasemmalta lapset vasemmalta; - Isäni Olavi, Eeva, Pentti, Toini, Jussi ja viimeisenä oikealla perheenisä Rikhard Laurila.
Lyyli Elviira Laurila os. Kammi, synt.7.1.1891 Ilmajoella, kuoli 23.8.1940, haudattu 28.8.1940, Kuolinsyy: angiina.
Juha Mikonpoika Laurila s. 15.9.1821, k. 4.1.1905, haudattu 15.1.1905, Kuolinsyy:halvaus
Juha Juhanpoika Laurila s. 15.6.1862, k. 16.8.1937, haudattu 18.8.1937. Kuolinsyy:Vanhuuden heikkous
Lyyli Elviira Laurila os. Kammi, synt.7.1.1891 Ilmajoella, kuoli 23.8.1940, haudattu 28.8.1940, Kuolinsyy: angiina.
Juha Mikonpoika Laurila s. 15.9.1821, k. 4.1.1905, haudattu 15.1.1905, Kuolinsyy:halvaus
Juha Juhanpoika Laurila s. 15.6.1862, k. 16.8.1937, haudattu 18.8.1937. Kuolinsyy:Vanhuuden heikkous
Muistan poikasena Rikun istumassa keinutuolissaan pyöreät silmälasit päässä. Hän poltti Klubia pari savua kerrallaan ja taas tumppasi. Naitti siinä minua kerran pikkupoikana kapalolapselle.
Tiesi sanoa minusta jotakin (?) - jotakin 75- vuotispäivillään mitä en muista enää kaikkea. Näytti minua sormellaan ja sanoi; Tuo poika ....... (en muista kaikkea)
Syntymäpäivillään hän kertoi keinutuolissaan Ilmajoen tapahtumista. Muistan hänen maininneen Yli-Laurooselasta, Ilkan monumentista, Östermyran kartanosta ja kärryjen malleista. Ne olivat isoja aikansa tapahtumia. Riku puhui "tanskalaisista ja turkulaasista" jotka olivat sieltä tuotuja kärryn malleja. Laurilat tietysti tekivät omia ratkaisujaan kärrymalleihin. Puhetta oli myös Rikun isän Juha Laurila nuoremman velkaantumisesta ja velan maksusta. Oli kova pala pojallekin tietysti perheensä velka-ahdinko. Riku suri 75-päivillään Osuuskaupan loppumista kylällä, ja kylän hiipumista kun pajoista ei enää kuulunut elämää. Puhetta oli myös kylän puutyötaidoista. Rikun kärryseppäjutut olivat tosi mielenkiintoisia poikaselle. Minulle oli sitten pettymys kun hän vaihtoi puhenaiheen puutöiden osuuksiin kylällä. Poikaselle seppäjutut olivat jännittävämpiä. Muistan tämän elävästi. Riku puhui paikkakunnan historiaa. -Kertoi myös Hiljan tempusta heittää viinapullo mäsäksi maitotonkkaa vasten porstuassa. Rikun lapset olivat kaikki koolla syntymäpäivillä. Riku kertoili asioita sepän urastaan ja myös maatilan hankinnasta että hän luotti maatilaan enemmän myöhemmin. Laholan tila ostettiin Laholalta joskus 1910. Isäni kävi jossakin naapurissa välillä ja pihalla. Toini ja Eeva höpöttivät tuvassa koko ajan keskenään. Toini oli eronnut lapin miehestään josta jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi ja puhui avioerostaan. Toini otti eropaperiin allekirjoituksen kun mies oli juovuksissa ja sai siitä hiukan pääomaa kampaamoon ja mitä kaupassaan oli pikkukaupungissa. Muistan kun Toini itkien ovella sanoi lähtiessään kotiinsa Rovaniemelle: "Hyvästi isä, en tiedä näemmekö enää?" -Eivät enää nähneet.
Pajaansa Rikhard Laurila ei jättänyt koskaan ja pajaansa kuoli. "Sydänhalavaus" sanottiin siihen aikaan. Kun joskus isäni kanssa matkustimme postiautolla isäni kotiin pikkupoikana, häipyivät kumpikin pajan nurkille juomaan isäni tuomaa tulijais- Koskenkorva pulloa. Tiet olivat 1960 luvulla mutkaisia ja linja-autoissa huono jousitus. Paperisia oksennuspusseja oli siksi joka penkkirivillä. Oksensin joka matkalla.
Eino Kammi-Rahnasto
  | ||||||
| Eino Kammi-Rahnasto. Eino on Lyyli Laurilan- os. Kammin veli. Eli Rikhard Laurilan I-vaimon veli. Eino oli Laurilan sällinä ja Einon paja on iso ja komia.
|
Arvon poika Mauri Hautamäki. Vaasalaistunut maratonari, -edesmennyt joskus n.2013.Rikhard Laurila marssii Hilja vaimonsa kanssa perunapellolle; Rikulla oli toinen vaimo nuori ja hehkeä;
 |
Rikhard Laurila edellä ja II vaimo Hilja perässä ja kolmatta joka kulkee viimeisenä en tunnista.
Menossa perunamaalle. Voi olla joku Rikun sisko kun samaa näköä.
Kun Hilja tuli taloon, kertoi kummitätini Eeva Virtanen minulle että hän sanoi Hiljalle: "Kukko Sinut nokkii tunkiolla."
Hilja oli kaikille niin hieno ihminen kuitenkin että kukaan lapsista ei sanonut äitipuolestaan pahaa sanaa koskaan ensishokin jälkeen. Hilja ei ollut äitipuolikaan kaikille lapsille koska osa lapsista olivat jo aikuisten kirjoissa.
Kuvasta näkyy että Hilja oli Rikua 20 vuotta nuorempi.
Taitavuudestaan kuuluisat kurpansepät saivat hurmatuksi nuoria vaimoja tarvittaessa.
Isäni oli nuorin sisaruksista ja isälleni Hilja varmaan oli myös äitipuolikin.
Muistan kerran pikkupoikana kun matkustimme Nopankylään postiautolla ja Hilja laittoi meille syötävää heti.
Rikoin löysän kananmunan käsiini, ja isäni näytti että pitää pyyhkiä housuihin eikä vaivata Hiljaa asialla.
Minä en ole missään koskaan saanut niin hyvää kotikaljaa kun sain isäni kotona.
Kauhakaupalla sitä ulkorakennuksesta ammensin isosta metallisesta maitohinkistä.
Oli hyvää kesäkuumalla, ja sen verran makeaa että jano vain yltyi vai olisinko ollut perso oluelle.
|
 |
Juha III Rikhard "Riku" Laurila. (1889-1968)
Juha Laurila vanhemman pojanpoika.
Viimeinen "kurpanseppä"
Kuva otettu joskus lähempänä 80 ikävuotta.
Minä olen nuorin Rikun lapsenlapsista.
(Kuvan omistaa:Rikhard Laurilan pojanpoika Jari Laurila)
 Isoisäni Rikhard Laurilan pajan ruuvipenkki ja alasin. Huomaa miten kulunut alasin ja itse tehdyssä ruuvipenkissä on suvun tavaramerkki: teerenpyrstö. |
 |
| Laurilan Rikhard "Riku" puutarhassaan omenoita poimimassa. |
Keskustelin Otto Laurilan pojan kanssa syksyllä 2012 ja hän tiesi kertoa että kieltolain aikana on juotu enemmän kuin koskaan. Kymmenen litran peltisiä pirtukanistereita haettiin Vöyriltä. Pirtukanistereita oli pinoissa eikä pinot loppuneet. Laurilan Oton poika muisti kehua suvun sepät että; "Eivät ne mitään muuta tehneet kun töitä ja joivat."
Otto Laurila oli isoisäni Rikhard Laurilan veli.
Eeva Virtanen Rikun tytär tiesi kertoa minulle: "Otto muutti Jurvaan eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut."
Eivät ehtineet töistä ja perheestään kukaan koskaan mihinkään.
Otto ja Riku tekivät ensin yhdessä töitä molemmat Juha Laurila nuoremman poikina.
"Pajakuvassa Oton kanssa on Laiteenmäen Arvo, Emman avioton poika, joka
syntyi Emman ollessa 16 vuotias. Arvon isä on joku, joka on ollut Laurilassa, ja jonka Juha Laurila II on ajanut pois. Siitä ei ole sen enempää kukaan kertonut. Arvosta vielä, että oli mukana pirtuhommissa, eikä jäänyt kiinni, vaikka oli möksinyt poliisinkin huonoon kuntoon. Kurppalaisten maineesta sen verran, että isäänikin oli joku varoittanut äidistäni, että sehän on kurppalainen." (Toimitti:Antero Koivuluoma:2013)
 | ||||
| Otto Laurila. Pöydällä istuu Oton poika. Alkuperäinen kuva. Arvo Laiteenmäki päällelyöjänä, Emman avioton poika jonka isästä ei ole tietoa. Laurila nuorempi ajoi pojan isän pois paja-plassiltaan häntimästä alaikäisiä. Arvo Laiteenmäki on haudattu jollekin Helsingin seudun hautausmaalle.
(Kuvan omistaa Anja.Laiteenmäki)
 Laurilan kiesi Jurvan museossa. (Kuva.Jari Laurila:2014)
Otto Laurilan teerenpyrstö Jurvan museossa.
(Kuva:Jari Laurila:2014)
Teerenpyrstö on persoonallinen ja sivun kirjoittaja
uskoo että kärry on Otto Laurilan tekoa. Laurila vanhempi- Laurila nuorempi eikä Rikhard Laurila käyttänyt juuri tämän näköistä teerenpyrstöä. Kärry on oltava Otto Laurilan tekoa.
|
 |
Kuvassa oikealta Juha Laurila nuoremman tytär Lempi (s.1887) ja Mikko Wörlin (s.1883) Vasemmalta: Telma, Veera Hautamäki, Mikko ja Lempi (os. Laurila) Wörlin. (Kuvan omistaa Anja Laiteenmäki)
Hautamäkiset ovat saaneet nimensä asuinseutujensa mukaan.
Toisinaan hankalaa erottaa Lauriloita ja Hautamäkisiä.
Hautamäki ja Laurila olivat Nopankylässä hyvin samaa plassia tai vierekkäin.
Hautamäkisiä on ollut serkkuina, vävyinä, enoina, sälleinä, kummeina ja
kaikenlaista mahdollista- Aviottomia lapsiakin syntyi.
Laurila vanhemman tytär avioitui Iisakki Hautamäen kanssa.
Ihmisiä pienessä kylässä vähän ja sikisivät keskenään.
Ihmiset saivat nimensä talojensa, asuin-seutujensa,
kutsumanimensä- tapahtumien- mieltymyksien-
monenlaisin tavoin kunnes sukunimilaki tuli 1920 voimaan.
Laurila vanhemman isä asui Orahaisen torpassa Kurikassa. Sisaruksista Juha I senior s 1821 muuttui Laurilaksi Nopankylään muuttaessaan, ja kaikki muut sisarukset tusinaisesta lapsilaumasta jäivät Orhaisiksi Kurikkaan. Orhainen oli päätalokin ja Orhaisen torpissa Orhaisten omaa sukua.
Orhaisista (Orhag) vain kärrynrakentajien kantaisä muuttui Laurilaksi. Juha I Laurila seniorin jälkeläiset olivat koko Ilmajoen tuotteliaimmat ajokalusepät. Kurpan torpan plassia kutsuttiin myös Hautamäeksi. |
 | ||||
Lauriloiden perhekuvaa vuosisatojen 1800 luvun lopulla;
Nämä ihmiset ovat melkein kaikki kurpansepän- Juha Laurila nuoremman ja vaimonsa Vilhelmiina Pukkilan lapsia kaikki kuvassa.
Kaikki eivät ole kuitenkaan koolla. Pajassa on aina joku vaikka kuvaa otettaisiin.
Lasten vanhempia Laurila nuorempaa ja Vilhelmiina ei ole kuvassa. Myös Rikhard Laurila puuttuu.
Kuvassa vasemmalta ylhäältä kurpansepän lapsia:
Lempi ja Emma.
Vasemmalta alhaalla;
Otto, Elviira, Lyyli, Uuno ja Arvo Laiteenmäki (Emman avioton poika)
Uunoja syntyi kaksi: Uuno Mikael 1899 ja Uuno Jaakko 1900 vuoden välein.
(Kuvan omistaa Anja Laiteenmäki)Uuno Mikael kuoli (12.10.1899-20.12.1899) Hilda kuoli (s.1.3.1896-k?) Eino Jaakko kuoli 29.4.1891-18.1.1892) -Nämä kolme lasta kuolivat aivan pieninä. Tyttäristä Lyyli sairastui polioon, ja siksi Lyyli ontui pahasti aina. Lyyli asui naimattomana sitten Laurilassa aina. Lyyyli oli tyttäristä ehkä nätein mutta vaimon osa oli työteliäs noihin aikoihin eikä ontuvat naiset kelvanneet emänniksi.
"Laurila on saanut torpan omaksi joskus 1900-luvun alkuvuosina. Siitä
talon kaupasta, jonka Mikki ja Lempi on tehnyt Juhan ja Vilhelmiinan kanssa on tapahtunut 30-luvulla. Alunperin Laurilan isännäksi oli tarkoitus tulla Laiteenmäen Voiton, mutta Vörliinit myivät Tainuskylän tilan Voitolle ja tulivat itse Laurilaan. Lempi oli aina puhunut, että he antoivat tilan ilman, mutta kyllä siitä on kauppakirja olemassa. Vörliinin ja Laurilan talon kaupasta ei ole muille sisaruksille näytetty mitään papereita. Kyllä niistä on varmaan kopiot jossain arkistossa. Mikki käytti Luomala nimeä, mutta Lempi Wörliniä. Siitä kurpan nimestä on yksi versio, että kurpan plassilta oli tuotu joku hirsikehikko Laurilaan ja siksi niitä on sanottu kurpansepiksi." (Toimitti:Antero Koivuluoma:2013)
|
  |
| Emma Laiteenmäki os. Laurila. (1884-1968) Juha Laurila II nuoremman tytär. Isoisäni Juha III Rikhard Laurilan sisko. (Kuvat omistaa Antero.Koivuluoma) Emma Laiteenmäen tyttärellä oli nuoremmasta Juha Laurilasta (1862-1937) paapastaan yksi muistikuva: - Kun olin lapsi kurpanseppä leikki hänen kanssaan hetken, pörrötti hiuksia ja ihmetteli sanoen: "Tuleeko Sinustakin pajapöhkö?" (Kertoi: Antero Koivuluoma:2013) |
 | ||||
| Seppä Mikko Laiteenmäki. (1875-1960) Juha Laurila II nuoremman sälli ja vävy. Puoliso Emma os. Laurila. (Kuvan omistaa Antero Koivuluoma)
Mikko muutti sittemmin Laiteenmäkeen Huissin Koskenristille mutta raudoitti vielä siellä asuessaan Nopan nikkarien tekemä ajokaluja." (Virrankoski Pentti:Rekiseppiä ja Kärrynikkareita:1981)
|
- Ilmajoen Huissilla Koivuojan/ Koivuluoman torpan plassilla on paja. Pajan todennäköinen tekijä on Koivuojan vävy Johan Dunder s.1783 (myöhemmin Koivuluoma) -Ruotsin Fällingsbron Bruukista Suomeen tulleen valloniseppien jälkeläinen. Sepänopin ovat saaneet myös pojat Juha s.1807 ja Kustaa s.1810, sekä Kustaa Koivuluoman vävyksi tullut Jonas Erikinpoika Åberg s.1833, myöhemmin Koivuluoma. Jonaksen isä Erik on syntynyt Uumajassa ja Kimon kautta tuli Orisbergiin ruukkiin sepäksi. Myös Erikin äidin suku polveutuu vallonisepistä. (Toimitti:Antero Koivuluoma:2015) Mikko Laiteenmäki oli Laurila nuoremman opissa sällinä useita vuosia ja tuli Laurila nuoremman vävyksi.
Koivuluoman torpan paja. (Kuva:Jari Laurila:2015)
Kurikan Polvenkylän Polven torpan taloja: Juha I Laurila seniorin lapsuuden kodin talon seutuja Juha Orhainen 1821-1905. Nopankylässä nimi muuttui Laurilaksi.| Tässä alla kuvassa on minun sepänsällin näytetyöt;
Kun toin metallityöni 12-13 vuotiaana kotiin mitä olin koulussa tehnyt isäni ei uskonut koskaan niitä minun tekemiksi. -Pajassa kasvanut isäni ei voinut käsittää että taon raudasta ahjossa- ja sorvaan metallisorvilla näin hienoja tekeleitä 12-13 vuotiaana poikasena.
Opettaja ei käsin koskenut oppilaan työhön eikä mitään valmiina koskaan saanut. Raakaa rautaa oli varastossa. (Vaasan Kansalaiskoulu 1972-1973. Metallityön opettajani: Ossi Rinta-Jaskari)
En voi mitään että autot veivät hevosajokalujen markkinat.
Olisin ilman muuta kärryseppä kuudennessa sukupolvessa isieni ammatin jatkajana. Ilo olla kuitenkin Ala-Taloselan virkatalon Kurpan torpan kuuluisien ja taitavien kurpanseppien jälkipolvea, ja Emä-Isoo-Suur-Ilmajoen alueen lukuusista isoista kantataloista jälkipolvia isäni ja äitini puolelta suoraan alenevissa sukupolvissa. Rehula- Topuperäki vieres.
Jari Laurila
>>>>> Kirjoittaa voi minulle mitä lystää sähköpostiini jarinhotelli@gmail.com "Nopankylä oli "Nenättömän Kylä" ennen Nopankylä nimeä. Rehuperää kutsuttiin Topuperäksi. Sana on vanhaa suomenkieltä. "Topu" tarkoittaa kummitusta, metsänkörrejä ja kömmänäitä. Kylän"kummittelu" on selittynyt kylässä olevalla voimakkaalla kaikuilmiöllä."
Ilmajoen Nopankylän kärryhistoriaa kaikkien kärryntekijöiden näkökulmasta täällä;
______________________ |
