Miehen ja naisen rakkaus on Jumalan lahja. Kautta aikojen ihminen on tuntenut kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen.
Aadamin ei ollut hyvä yksin. Aadam kaipasi läheistä kumppanuutta, ystävyyttä, sekä intiimin kanssakäymisen täyttymystä. (1 Moos 2:18) Avioliitto on Jumalan asettama; Mark 10:6-9.
Jumala antoi ihmiselle rakkauden lahjan ihmisen rakkauden, onnellisuuden ja lisääntymisen vuoksi. (1 Moos 1:28) Maailmanhistorian alkuaikana Aadamin ja Eevan jälkeläiset lisääntyivät ensin suvun kesken.
Ihminen ei tee väärää jos ihastuu ja rakastuu. Ihmiset pariutuvat ja ihmissuku on voinut jatkua. Toinen ihminen vetää toista ihmistä puoleensa. Jumala on itse ihmiseen rakastumisen vietin luonut ihmisen onnen ja ihmis-suvun jatkumisen sekä rakkauden vuoksi.
Kahden rakastuneen väliin ei pidä mennä omine vaatimuksineen ja mittareineen niin kuin olisi itse naimisiin toisen puolesta menossa. Aivan nuorten ollessa kysymyksessä ovat he tietysti usein vahvasti vanhempiensa vaikutuspiirissä ja joskus tarvitsevat neuvoja ja vanhempien kokemukseen perustuvaa ohjausta ja huolenpitoa parisuhteen onnistumisien mahdollisuuksien- ja kaiken tuen suhteen asiassa käytännön järjestelyissäkin.
Vanhemmat ymmärtävät vanhempina aivan nuorien onnistumisen mahdollisuuksia asioissa joissa nuorilla ei välttämättä ole kaikkea viisautta.
Seurustelu alkaa, kun kaksi ovat ystävystyneet, ja tuntevat toisiaan kohtaan muutakin vetovoimaa. Ihastusta. He rakastuvat ja seurustelevat. Seurustelussa on tärkeätä huomioida että tunne ja järki kulkevat yhdessä ohjaamassa hyviin päätöksiin. Kristityn rakkaus ja avioliitto ei synny sukupuolisen kiihkon voimalla. Sitä ohjaa Jumalan Henki. On oikein, hyvin, tarpeellista ja onnellista tuntea vetovoimaa ja viehätystä, mutta uskovainen ei anna viehätyksen ja halujen kehittyä liian polttavaksi himoksi, tai määrääväksi. Tässä on jokaisen vedettävä itse Pyhän Hengen avulla rajoja mikä on sopivaa.
Vapaista sukupuolisuhteista on monenlaista harmia. Jokainen voi ajatella miten onnellista on kun “he saavat toisensa,” ja voivat kokea sukupuolisen täyttymyksen vain toisissaan elämänsä aikana. “Se oikea” saa kaiken rakkauden. On henkisesti kuluttavaa ja monin tavoin vaarallistakin ajelehtia monissa vapaissa suhteissa. Kyse ei olekaan silloin rakkaudesta, vaan jonkinlaisesta tykkäämisestä ja itsekkäistä himojen tyydytyksestä.
Jos nainen jostakin syystä menetti neitsyytensä, oli edessä avioliitto. (2 Moos 22:15, 5 Moos 22:28-29)
Raamatun kirjoittamisen aikaan nuoret pariutuivat vanhempien valinnan avustamina. (1 Moos 38:6, 24:1-4, 2 Moos 22:16) On kuitenkin ymmärrettävä ettei kyse ollut julmasta autoritaarisesta ihmiskaupasta, vaan rakkaudessa lapsiinsa, ja lapsistaan huolehtimisesta heidän onnensa, ja suvun jatkumisen vuoksi. Lapsien oma mielipide ja tahto tietenkin olivat ratkaisemassa päätöksen suhteen. Vanhempien viisaus tuli käytettyä myös hyväksi. Jumalattomia, ja erilaisia vanhempia toki oli varmasti. Kuka kuitenkaan rakkaudessaan pakottaisi lapsensa naimisiin? Rakastava vanhempi auttoi lapsensa naimisiin jos parin suhteessa vallitsi molemminpuolinen sitoutuminen rakkaudessa. Huomoiduksi tulivat mahdollisuudet selviytyä käytännön elämässä joka on tänäänkin huomion arvoinen asia mm. riittävä taloudellinen hyvinvointi.
Että suhde olisi onnellinen, tarvitaan syvä rakkaus puolisoiden kesken. Intiimi elämä on suhteen kruunu, ilo ja onni. Ihmiskieli ei voi pukea sanoiksi rakkautta, silloin kun rakkaus on saavuttanut kaikki leveydet ja syvyydet. Syvä rakkaus onnistuu parhaiten Herrassa Jeesuksessa. Kuningas Salomo (970-931 ekr) yritti pukea naisen ja miehen rakkautta sanoiksi Laulujen laulun kirjassa.
Salomo olikin naisten mies. Hän otti 700 aviovaimoa ja 300 jalkavaimoa. Hän teki siinä väärin ja katui tekojaan myöhemmin. Lankesi pakanavaoimojensa kanssa epäjumalanpalvelukseenkin. Raamattu kertoo avoimesti uskon suurmiesten harha-askelista. Kaikki Raamatun uskon suurmiehet katuivat lankeemuksiaan ja palasivat aikanaan kaikkeen järjestykseen.
Kun ihminen ihastuu, ja rakastuu, häneen vetoaa vastakkaisen sukupuolen kauneus, sekä ulkoinen ja sisäinen olemus. Rakkaus tekee naisen kauniiksi. Mies vaistoaa sen. Se on oikein ja hyvin. Sukupuolinen vietti ei saa kuitenkaan olla hallitsevassa asemassa. On kyettävä arvioimaan järjellisesti mahdollisen avioliiton mielekkyyttä, sekä onnistumista katsomalla asioita kokonaisvaltaisesti mitä elämään liittyy, ja tulisi myöhemmin liittymään. (1 Kor 13:4-7) Menneisyys ei saa olla hallitsevassa asemassa. Jumalan lapsi syntyy uudesti kun tulee uskoon.
Sukupuolisen halun polte on vaivannut kristittyjäkin kuitenkin kautta aikojen. Paavali kehotti menemään naimisiin jos ei jaksa hallita sukupuolista haluaan. 1 Kor 7:9; suomennettuna; “Mutta jos eivät voi hillitä, avioitukoot, parempi on avioitua kuin palaa.” Avioliitto estää haureuden synnistä. (1 Kor 7:1-4)
Tuon halun pitäisi syntyä vain rakastumisessa sopivasti ja ajallaan.
Seurusteluun kuuluu kiintymyksen ja rakkauden osoitukset tunteiden mukaan, lähekkäin olo, hyväilyt, suutelu yms. mutta “eros” rakkaus kuuluu varsinaisesti avioliittoon. Jos pari ei kykene hillitsemään itseään, ja intiimi yhteiselämä alkaa, on mentävä naimisiin. Siksi on välttämätöntä pidättyä haluissaan, että seurustelussa on selvitetty että avioliitolla on muuten järkevät edellytykset onnistua ja avioliitto tapahtuu. Avoliitto ei ole avioliitto.
Himo on itsekäs halu saada, nauttia tai omistaa jotakin. Siveyslaki kehottaa olemaan vapaa himoista. “Älä himoitse” Pakanat himoitsevat. (1 Piet 4:2-3) Nuoruuden himoja on hillittävä. (2 Tim 2:22) Himo on maailmallinen, petollinen ja paha. (Tiit 2:12, Kol 3:5, Ef 4:22) Uskovainen avioituu pyhyydessä. Ei tarkoita haluttomuutta. (1 Tess 4:3-5) Uskovainen ei anna maailman saastuttaa itseään. (Jaak 1:27, 1 Kor 6:9-11)
Avioliitto ei ole tarkoitettu sukupuolista hurjastelua varten kuitenkaan.
Sukupuolielämä avioliitossa on syvää rakkautta kaikessa rakkauden leveydessä, syvyydessä, pituudessa ja korkeudessa. Herrassa kaksi Jumalan lasta kykenevät yhdessä saavuttamaan kaikki rakkauden mittasuhteet onnessaan, ilossaan ja tyydytyksessään, ettei ihmiskieli voi millään sanoilla sitä kuvailla.
On väärin ajatella etteikö ihminen saisi iloita ja nauttia vapaasti avioliiton rakkaudestaan. Ei ole mitään rajoja käytännön rakastelun tavoissa silloin kun ensin huomioidaan toinen osapuoli, ja tehdään niin kuin yhteisymmärryksessä rakkaudessa on hyvin. Näin intiimistä elämästä ei tule hyväksikäyttävää pornoa, vaan rakkautta maksimoivaa, huolehtien ensin kumppanin tarpeista, toiveista ja onnesta ensimmäisenä.
Jumala on antanut rakkauden lahjan oikein käytettäväksi.
Rakkauden asiat puolisoiden kesken eivät ole ahdasmielistä synkkyyttä, vaan onnea ja iloa. Syvää tyydytyksen täyttymystä. Jumala antoi rakkauselämän ihmisen onneksi ja iloksi. Rakkauden lahja on siksi käytettävä pyhästi ja kauniisti, Herralle kiitokseksi ja kunniaksi. (1 Kor 10:31)
Ihminen kaipaa ystävää, ja rakasta ihmistä vierelleen. Ihminen ei jaksa eikä voi aina hyvin yksin.
Seurustelu rikastuttaa elämää, ja antaa elämään onnea. Onhan varsin onnellista rakentaa hyvää tulevaisuutta. Ihminen haluaa rakastaa. Ihmisellä on tarve antaa ja saada rakkautta. Parisuhteeseen perustuva seurustelu pitää tietysti perustua parisuhteen perustamiseen vakavalla mielellä. Ystävät ovat muuta asiaa varten.
Jos parisuhde puuttuu, monet ovat tehneet ratkaisunkin elää yksin, siinäkin on omat etunsa, vapaus järjestää itse kaiken aikansakin. Parisuhteeseen liittyy siihenkin aina omia arkipäiviäkin.
Rakkaudet tulevat itsellään vastaan.
Jos ei sellaisia tunteita synny ei ole tarvetta vaivata päätään parisuhdeasioilla. Voi tehdä jotakin hyödyllistä.
Rakastaa voi muutenkin kuin parisuhteessa. En tarkoita intiimiä asiayhteydessä.
Rakkaus Jumalaan ja Jumalan työhön sekä uhrautuminen kokonaan Herran palvelukseen on saanut monet pidättymään parisuhteesta.
Pyhittyneessä tilassa ihminen ei koe sukupuoliviettiä jatkuvasti ja häiritsevästi päivittäin vaivaamassa polttavana himona. Himot kuluttavat voimavaroja.
Halut kaikessa kaikkeen heräävät parisuhteen parinmuodostusprosessissa kaikki aikanaan ja ajallaan kun molemmat osapuolet ovat kaikessa asiaan henkisesti kypsiä ja sitoutuneita ja avioliitosta kysymys.
Parinmuodistuksessa ei ole siis kyse vain sukupuoliyhdynnästä.
Jari Laurila
http://jarinhotelli.blogspot.com
24.3.2011
Lisää aiheen läheltä: > http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/12
- Ylihärmän kirkolla.
(Kuva:Jari Laurila:2012)
Aadamin ei ollut hyvä yksin. Aadam kaipasi läheistä kumppanuutta, ystävyyttä, sekä intiimin kanssakäymisen täyttymystä. (1 Moos 2:18) Avioliitto on Jumalan asettama; Mark 10:6-9.
Jumala antoi ihmiselle rakkauden lahjan ihmisen rakkauden, onnellisuuden ja lisääntymisen vuoksi. (1 Moos 1:28) Maailmanhistorian alkuaikana Aadamin ja Eevan jälkeläiset lisääntyivät ensin suvun kesken.
Ihminen ei tee väärää jos ihastuu ja rakastuu. Ihmiset pariutuvat ja ihmissuku on voinut jatkua. Toinen ihminen vetää toista ihmistä puoleensa. Jumala on itse ihmiseen rakastumisen vietin luonut ihmisen onnen ja ihmis-suvun jatkumisen sekä rakkauden vuoksi.
Kahden rakastuneen väliin ei pidä mennä omine vaatimuksineen ja mittareineen niin kuin olisi itse naimisiin toisen puolesta menossa. Aivan nuorten ollessa kysymyksessä ovat he tietysti usein vahvasti vanhempiensa vaikutuspiirissä ja joskus tarvitsevat neuvoja ja vanhempien kokemukseen perustuvaa ohjausta ja huolenpitoa parisuhteen onnistumisien mahdollisuuksien- ja kaiken tuen suhteen asiassa käytännön järjestelyissäkin.
Vanhemmat ymmärtävät vanhempina aivan nuorien onnistumisen mahdollisuuksia asioissa joissa nuorilla ei välttämättä ole kaikkea viisautta.
Seurustelu alkaa, kun kaksi ovat ystävystyneet, ja tuntevat toisiaan kohtaan muutakin vetovoimaa. Ihastusta. He rakastuvat ja seurustelevat. Seurustelussa on tärkeätä huomioida että tunne ja järki kulkevat yhdessä ohjaamassa hyviin päätöksiin. Kristityn rakkaus ja avioliitto ei synny sukupuolisen kiihkon voimalla. Sitä ohjaa Jumalan Henki. On oikein, hyvin, tarpeellista ja onnellista tuntea vetovoimaa ja viehätystä, mutta uskovainen ei anna viehätyksen ja halujen kehittyä liian polttavaksi himoksi, tai määrääväksi. Tässä on jokaisen vedettävä itse Pyhän Hengen avulla rajoja mikä on sopivaa.
Jokainen joka on naimisiin mennyt tietää nuo tunteet. Se ei tarkoita suoraa siirtymistä intiimisuhteeseen.
Intiimi elämä on suhteen kruunu, ei suhteen alku. Jos suhde alkaa suoraan sängystä, suhde alkaa väärästä päästä. Pohja ja perustus jää puuttumaan. Henkinen ja emotionaalinen eli tunnepitoinen sitoutuminen rakkaudessa. Ihminen kokee saaneensa heti kaiken, ja suhde voi päättyä seuraavana päivänä usein.Vapaista sukupuolisuhteista on monenlaista harmia. Jokainen voi ajatella miten onnellista on kun “he saavat toisensa,” ja voivat kokea sukupuolisen täyttymyksen vain toisissaan elämänsä aikana. “Se oikea” saa kaiken rakkauden. On henkisesti kuluttavaa ja monin tavoin vaarallistakin ajelehtia monissa vapaissa suhteissa. Kyse ei olekaan silloin rakkaudesta, vaan jonkinlaisesta tykkäämisestä ja itsekkäistä himojen tyydytyksestä.
Rakkaus, seksi, porno, himo, lähimmäisrakkaus ovat merkitykseltään kaikki eri asioita.
Avioliiton rakkaus ei ole pornon maksimointia. Parisuhde on pyhä ja uskollinen. Sitäkin tulee ohjata Jumalan Henki.
Raamatun kirjoittamisen aikaan nuoret pariutuivat vanhempien valinnan avustamina. (1 Moos 38:6, 24:1-4, 2 Moos 22:16) On kuitenkin ymmärrettävä ettei kyse ollut julmasta autoritaarisesta ihmiskaupasta, vaan rakkaudessa lapsiinsa, ja lapsistaan huolehtimisesta heidän onnensa, ja suvun jatkumisen vuoksi. Lapsien oma mielipide ja tahto tietenkin olivat ratkaisemassa päätöksen suhteen. Vanhempien viisaus tuli käytettyä myös hyväksi. Jumalattomia, ja erilaisia vanhempia toki oli varmasti. Kuka kuitenkaan rakkaudessaan pakottaisi lapsensa naimisiin? Rakastava vanhempi auttoi lapsensa naimisiin jos parin suhteessa vallitsi molemminpuolinen sitoutuminen rakkaudessa. Huomoiduksi tulivat mahdollisuudet selviytyä käytännön elämässä joka on tänäänkin huomion arvoinen asia mm. riittävä taloudellinen hyvinvointi.
Että suhde olisi onnellinen, tarvitaan syvä rakkaus puolisoiden kesken. Intiimi elämä on suhteen kruunu, ilo ja onni. Ihmiskieli ei voi pukea sanoiksi rakkautta, silloin kun rakkaus on saavuttanut kaikki leveydet ja syvyydet. Syvä rakkaus onnistuu parhaiten Herrassa Jeesuksessa. Kuningas Salomo (970-931 ekr) yritti pukea naisen ja miehen rakkautta sanoiksi Laulujen laulun kirjassa.
Salomo olikin naisten mies. Hän otti 700 aviovaimoa ja 300 jalkavaimoa. Hän teki siinä väärin ja katui tekojaan myöhemmin. Lankesi pakanavaoimojensa kanssa epäjumalanpalvelukseenkin. Raamattu kertoo avoimesti uskon suurmiesten harha-askelista. Kaikki Raamatun uskon suurmiehet katuivat lankeemuksiaan ja palasivat aikanaan kaikkeen järjestykseen.
Kun ihminen ihastuu, ja rakastuu, häneen vetoaa vastakkaisen sukupuolen kauneus, sekä ulkoinen ja sisäinen olemus. Rakkaus tekee naisen kauniiksi. Mies vaistoaa sen. Se on oikein ja hyvin. Sukupuolinen vietti ei saa kuitenkaan olla hallitsevassa asemassa. On kyettävä arvioimaan järjellisesti mahdollisen avioliiton mielekkyyttä, sekä onnistumista katsomalla asioita kokonaisvaltaisesti mitä elämään liittyy, ja tulisi myöhemmin liittymään. (1 Kor 13:4-7) Menneisyys ei saa olla hallitsevassa asemassa. Jumalan lapsi syntyy uudesti kun tulee uskoon.
Sukupuolisen halun polte on vaivannut kristittyjäkin kuitenkin kautta aikojen. Paavali kehotti menemään naimisiin jos ei jaksa hallita sukupuolista haluaan. 1 Kor 7:9; suomennettuna; “Mutta jos eivät voi hillitä, avioitukoot, parempi on avioitua kuin palaa.” Avioliitto estää haureuden synnistä. (1 Kor 7:1-4)
Tuon halun pitäisi syntyä vain rakastumisessa sopivasti ja ajallaan.
Seurusteluun kuuluu kiintymyksen ja rakkauden osoitukset tunteiden mukaan, lähekkäin olo, hyväilyt, suutelu yms. mutta “eros” rakkaus kuuluu varsinaisesti avioliittoon. Jos pari ei kykene hillitsemään itseään, ja intiimi yhteiselämä alkaa, on mentävä naimisiin. Siksi on välttämätöntä pidättyä haluissaan, että seurustelussa on selvitetty että avioliitolla on muuten järkevät edellytykset onnistua ja avioliitto tapahtuu. Avoliitto ei ole avioliitto.
Himo on itsekäs halu saada, nauttia tai omistaa jotakin. Siveyslaki kehottaa olemaan vapaa himoista. “Älä himoitse” Pakanat himoitsevat. (1 Piet 4:2-3) Nuoruuden himoja on hillittävä. (2 Tim 2:22) Himo on maailmallinen, petollinen ja paha. (Tiit 2:12, Kol 3:5, Ef 4:22) Uskovainen avioituu pyhyydessä. Ei tarkoita haluttomuutta. (1 Tess 4:3-5) Uskovainen ei anna maailman saastuttaa itseään. (Jaak 1:27, 1 Kor 6:9-11)
Avioliitto ei ole tarkoitettu sukupuolista hurjastelua varten kuitenkaan.
Sukupuolielämä avioliitossa on syvää rakkautta kaikessa rakkauden leveydessä, syvyydessä, pituudessa ja korkeudessa. Herrassa kaksi Jumalan lasta kykenevät yhdessä saavuttamaan kaikki rakkauden mittasuhteet onnessaan, ilossaan ja tyydytyksessään, ettei ihmiskieli voi millään sanoilla sitä kuvailla.
On väärin ajatella etteikö ihminen saisi iloita ja nauttia vapaasti avioliiton rakkaudestaan. Ei ole mitään rajoja käytännön rakastelun tavoissa silloin kun ensin huomioidaan toinen osapuoli, ja tehdään niin kuin yhteisymmärryksessä rakkaudessa on hyvin. Näin intiimistä elämästä ei tule hyväksikäyttävää pornoa, vaan rakkautta maksimoivaa, huolehtien ensin kumppanin tarpeista, toiveista ja onnesta ensimmäisenä.
Jumala on antanut rakkauden lahjan oikein käytettäväksi.
Rakkauden asiat puolisoiden kesken eivät ole ahdasmielistä synkkyyttä, vaan onnea ja iloa. Syvää tyydytyksen täyttymystä. Jumala antoi rakkauselämän ihmisen onneksi ja iloksi. Rakkauden lahja on siksi käytettävä pyhästi ja kauniisti, Herralle kiitokseksi ja kunniaksi. (1 Kor 10:31)
Ihminen kaipaa ystävää, ja rakasta ihmistä vierelleen. Ihminen ei jaksa eikä voi aina hyvin yksin.
Seurustelu rikastuttaa elämää, ja antaa elämään onnea. Onhan varsin onnellista rakentaa hyvää tulevaisuutta. Ihminen haluaa rakastaa. Ihmisellä on tarve antaa ja saada rakkautta. Parisuhteeseen perustuva seurustelu pitää tietysti perustua parisuhteen perustamiseen vakavalla mielellä. Ystävät ovat muuta asiaa varten.
Jos parisuhde puuttuu, monet ovat tehneet ratkaisunkin elää yksin, siinäkin on omat etunsa, vapaus järjestää itse kaiken aikansakin. Parisuhteeseen liittyy siihenkin aina omia arkipäiviäkin.
Rakkaudet tulevat itsellään vastaan.
Jos ei sellaisia tunteita synny ei ole tarvetta vaivata päätään parisuhdeasioilla. Voi tehdä jotakin hyödyllistä.
Rakastaa voi muutenkin kuin parisuhteessa. En tarkoita intiimiä asiayhteydessä.
Rakkaus Jumalaan ja Jumalan työhön sekä uhrautuminen kokonaan Herran palvelukseen on saanut monet pidättymään parisuhteesta.
Pyhittyneessä tilassa ihminen ei koe sukupuoliviettiä jatkuvasti ja häiritsevästi päivittäin vaivaamassa polttavana himona. Himot kuluttavat voimavaroja.
Halut kaikessa kaikkeen heräävät parisuhteen parinmuodostusprosessissa kaikki aikanaan ja ajallaan kun molemmat osapuolet ovat kaikessa asiaan henkisesti kypsiä ja sitoutuneita ja avioliitosta kysymys.
Parinmuodistuksessa ei ole siis kyse vain sukupuoliyhdynnästä.
Jari Laurila
http://jarinhotelli.blogspot.com
24.3.2011
Lisää aiheen läheltä: > http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/12
(Kuva:Jari Laurila:2012)
