Jeesus todisti Johannes Kastajasta;
- “Yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.”
“Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt 11:11-12)
Miten nämä jakeet voidaan ymmärtää ?
Johannes Kastaja, Jeesuksen serkku, oli vanhan liiton viimeinen suuri profeetta ja herätys- ja parannuksen saarnaaja. Johannes Kastaja oli myös uskonpuhdistaja. Matt 3:1-12, Luuk 1:5-25, Joh 1:6-7.
Johanneksen tehtävänä oli saarnata parannusta ja kääntymystä ja valmistaa tietä Jeesuksen tulolle.
Luuk 3:1-20
Johannes Kastaja sai aikaan merkittävän herätysliikkeen.
Johannes kastoi myös Jeesuksen. (Matt 3:13-17, Joh 3:22-36)
Herodes Antipas päätti Johanneksen toiminnan. (Matt 14:1-12)
Johannes ei tehnyt ihmetekoja, (Joh 10:41-42) mutta Messiaan edelläkävijanä Johannes oli enemmänkin kuin profeetta.
Hän luopui kaikesta oman edun ja kunnian tavoittelusta, ja rohkeasti moitti aikansa hallitsijoita heidän irstaasta ja komeasta elämänvietostaan, ja ihmisten rahan- ja nautinnonhalusta.
Jumala katsoo ihmisen siveellistä arvoa, ja ihmisen tulisi luopua kaikesta lihan himon ja oman kunnian tavoittelusta. Johannes uhrasi elämänsa Herralle.
Johannes noudatti itsekuria ja moitti kansaa rahanhimon, komeilun, ylellisyyden, aistillisien nautintojen ja juominkijuhlien rappeutuneisuudesta. Omalla lähes askeettisella esimerkillään hän myös nuhteli kohtuuttomuutta nautinnoissa. Johannksen ruoka
Johannes ei ollut pelkuri, vaan nuhteli pelottomasti synnistä. (Matt 3:7-10, Matt 14:3-4)
Johannes väheni ja Kristus kasvoi.
Naimattomuudesta ei ole kyse kristityn pyhityksessä. (Hebr 12:14) mutta joskus käytännöllisistä syistä jotkut valitsevat, varsinkin naiset valitsevat naimattomuuden. Kun nainen avioituu hän on lasten kasvattaja, ja käytännöllisistä ja emotionaalisista syistä sidottu enemmän lapsiinsa kuin mies.
Nasiiri merkitsi vanhan liiton aikaan uhrautumista erottumista Jumalan työhön. "Nazar" hebr. "erottaa." 4 Moos 6. Nasiirilupauksen tehneellä oli määrätty ruokavalio. Hänen piti antaa hiuksensa kasvaa vapaasti. Hän sai olla mies tai nainen. Nasiirilupaus koski koko elinikää tai tiettyä aikajaksoa valinnan mukaan. Hänen piti pidättyä kaikista rypälejuomista ja etikastakin. Ei mitään viinipuun tuotetta, edes rypäleitä ollut lupa nauttia. Kuolleen luo ei ollut lupaa mennä. Lapsiakin nasiireiksi annettiin. Johannes oli sellainen syntymästään, (Luuk 1:15) sekä Samuel. 1 Sam 1:11.
Johanneksen ravinnoksi mainitut heinäsirkat eivät olleet pieniä hyönteisiä, vaan kämmenen kokoisia eläimiä joka oli herkkua eikä metsähunaja höysteenä ollut mitenkään hyvää lihaa huonontava tekijä.
On huomattavaa että ruokavalioasiat kuuluvat uuden liiton aikana terveyskasvatukseen. Kysymys ei ole siis "ruokakäskyistä ja määräyksistä."
Verta- ja rasvaa- 3 Moos 3:17, Apt 21:25, sekä jakoa puhtaista ja saastaisista eläimistä 3 Moos 11 vielä noudatetaan. Kyseessä oikein ymmärrettynä on ihmisen terevys ja Jumalan omat terveysneuvot.
Jumala antanut terveysneuvot näissä itse jotka sopivat uudenkin liiton aikana omatunnon- siis ymmärryksen puhuttelun mukaan. Saasteet ja taudit kulkevat maapallolla alueittain aina kaikkina aikoina ravintoketjussa. Tyydyttyneet rasvahapot (kovat eläinrasvat) ole muuttuneet nekään miksikään vuosituhansien aikana.
Verellä taas oli symbolista merkitystä uhripalvelusjärjestelmässä ja veri pilaantui hetkessä ilman jääkaappeja.
Puhtaat eläimet ovat ravintoketjun ensimmäisiä, eivät kerää saastejäämiä ja viruksia ravintoketjussa.
Ravinto on omantunnon kysymys ymmärryksen mukaan sekä terveyskasvatusta terveyden vuoksi monissa erilaisissa instansseissa.
Usko ei ole syömistä ja juomista, mutta kristitty haluaa huolehtia terveydestään.
Pyhän Hengen temppelistään. 1 Kor 6:18-20, 3:16-17.
Enkeli kertoi Johanneksen suuruudesta ennen Johanneksen syntymää. (Luuk 1:15)
Vähäisinkin opetuslapsi, joka näki Jeesuksen voimateot ja kuuli Jeesuksen sanat olivat etuoikeutetuimpia kuin Johannes Kastaja, mutta Johannes uskoi Jeesukseen ilman Jeesuksen voimatekojen näkemistäkin.
Viimeisenä vanhan liiton profeettana han sai nähdä profetioiden alkavan täyttyä, oli siksikin suurin, mutta ei ollut uuden liiton seurakunnan jäsen.
Johannes kuoli ennen uuden liiton seurakunnan syntyä. Johtuisiko siitä myös Johanneksen "vähäisyys" joka on vertauskuvallinen ilmaisu myös uuden liiton jäsenyyden taustaa vasten.
Johanneksen pienuus merkitsee maallisten etuoikeuksien menettämistä sekä niistä vapaahtoisesti luopumista. Hän “kuoli omalle itselleen” kokonaan. Hän eli Herralle, Jeesukselle Kristukselle ja Jumalan valtakunnan työlle. Jeesus Kristus siis suureni ja kasvoi, Johannes pieneni. Johannes teki Jeesuksesta suurta. Ei itsestään. Niin tekee uuden liiton uskovainen aina ollakseen Herran palvelija.
Taivasten valtakunnalla ei tarkoiteta ainoastaan ikuista elamää taivaassa ja uudessa maassa. “Taivasten valtakunta” tarkoittaa myös seurakuntaa, ovathan armon saaneet kirjoitettuna elämän kirjaan taivaassa. (Ilm 20:12, Luuk 10:20) Seurakunta edustaa Jeesusta Kristusta.
Apostolisen ajan jälkeen alkoi ennustettu luopumus. (Apt 20:28-30, 2 Tess 2:3-10) Alkuseurakunta teki sovitteluja maallisen vallan kanssa, ja seurakunta jakaantui kahtia. Herralle uskolliset vainottiin lähes kokonaan “sukupuuttoon” ensimmäisen vuosisadan- ja keskiajan vainoissa.
“Hyökkääjat yrittivät vakivalloin temmata taivasten valtakunnan itselleen.”
- Tästä väkivaltaisesta ja pakottamisesta on kysymys tässä asiayhteydessä yrittää "väkivalloin taivasten valtakuntaa itselleen."
Maallinen valta Rooma halusi valtaa jo alkuseurakunnasta. Siihen alkuseurakunta jakaantui.
Vuonna 70 jkr roomalaiset hävittivät Jerusalemin maan tasalle.
Leeviläisten Aaronin jälkeläisten jäljille ei enää sen jälkeen ole päästy. Jeesus on itse Ylipappi taivallisessa pyhäkössä.
Koko ns. keskiaika oli enemmän tai vähemmän uskontopakkoa, mm. "ristiretkienkin" aikaa. "Vääräoppisten" murhaamista. Kristinusko on rakkautta. 1 Joh 2: 3,5,15, 3: 4,10, 4:8, 5:3.
Usko on omantunnon kysymys- ja kysyy rakkautta Jumalan ja ihmisen välillä. Vastavuoroisuutta rakkaudessa.
Omaatuntoa ei voida koskaan määrätä eikä rakkautta pakottaa.
>>> Jaak 2:11-13
Jari Laurila
- “Yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.”
“Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” (Matt 11:11-12)
Miten nämä jakeet voidaan ymmärtää ?
Johannes Kastaja, Jeesuksen serkku, oli vanhan liiton viimeinen suuri profeetta ja herätys- ja parannuksen saarnaaja. Johannes Kastaja oli myös uskonpuhdistaja. Matt 3:1-12, Luuk 1:5-25, Joh 1:6-7.
Johanneksen tehtävänä oli saarnata parannusta ja kääntymystä ja valmistaa tietä Jeesuksen tulolle.
Luuk 3:1-20
Johannes Kastaja sai aikaan merkittävän herätysliikkeen.
Johannes kastoi myös Jeesuksen. (Matt 3:13-17, Joh 3:22-36)
Herodes Antipas päätti Johanneksen toiminnan. (Matt 14:1-12)
Johannes ei tehnyt ihmetekoja, (Joh 10:41-42) mutta Messiaan edelläkävijanä Johannes oli enemmänkin kuin profeetta.
Hän luopui kaikesta oman edun ja kunnian tavoittelusta, ja rohkeasti moitti aikansa hallitsijoita heidän irstaasta ja komeasta elämänvietostaan, ja ihmisten rahan- ja nautinnonhalusta.
Jumala katsoo ihmisen siveellistä arvoa, ja ihmisen tulisi luopua kaikesta lihan himon ja oman kunnian tavoittelusta. Johannes uhrasi elämänsa Herralle.
Johannes noudatti itsekuria ja moitti kansaa rahanhimon, komeilun, ylellisyyden, aistillisien nautintojen ja juominkijuhlien rappeutuneisuudesta. Omalla lähes askeettisella esimerkillään hän myös nuhteli kohtuuttomuutta nautinnoissa. Johannksen ruoka
Johannes ei ollut pelkuri, vaan nuhteli pelottomasti synnistä. (Matt 3:7-10, Matt 14:3-4)
Johannes väheni ja Kristus kasvoi.
Naimattomuudesta ei ole kyse kristityn pyhityksessä. (Hebr 12:14) mutta joskus käytännöllisistä syistä jotkut valitsevat, varsinkin naiset valitsevat naimattomuuden. Kun nainen avioituu hän on lasten kasvattaja, ja käytännöllisistä ja emotionaalisista syistä sidottu enemmän lapsiinsa kuin mies.
Nasiiri merkitsi vanhan liiton aikaan uhrautumista erottumista Jumalan työhön. "Nazar" hebr. "erottaa." 4 Moos 6. Nasiirilupauksen tehneellä oli määrätty ruokavalio. Hänen piti antaa hiuksensa kasvaa vapaasti. Hän sai olla mies tai nainen. Nasiirilupaus koski koko elinikää tai tiettyä aikajaksoa valinnan mukaan. Hänen piti pidättyä kaikista rypälejuomista ja etikastakin. Ei mitään viinipuun tuotetta, edes rypäleitä ollut lupa nauttia. Kuolleen luo ei ollut lupaa mennä. Lapsiakin nasiireiksi annettiin. Johannes oli sellainen syntymästään, (Luuk 1:15) sekä Samuel. 1 Sam 1:11.
Johanneksen ravinnoksi mainitut heinäsirkat eivät olleet pieniä hyönteisiä, vaan kämmenen kokoisia eläimiä joka oli herkkua eikä metsähunaja höysteenä ollut mitenkään hyvää lihaa huonontava tekijä.
On huomattavaa että ruokavalioasiat kuuluvat uuden liiton aikana terveyskasvatukseen. Kysymys ei ole siis "ruokakäskyistä ja määräyksistä."
Verta- ja rasvaa- 3 Moos 3:17, Apt 21:25, sekä jakoa puhtaista ja saastaisista eläimistä 3 Moos 11 vielä noudatetaan. Kyseessä oikein ymmärrettynä on ihmisen terevys ja Jumalan omat terveysneuvot.
Jumala antanut terveysneuvot näissä itse jotka sopivat uudenkin liiton aikana omatunnon- siis ymmärryksen puhuttelun mukaan. Saasteet ja taudit kulkevat maapallolla alueittain aina kaikkina aikoina ravintoketjussa. Tyydyttyneet rasvahapot (kovat eläinrasvat) ole muuttuneet nekään miksikään vuosituhansien aikana.
Verellä taas oli symbolista merkitystä uhripalvelusjärjestelmässä ja veri pilaantui hetkessä ilman jääkaappeja.
Puhtaat eläimet ovat ravintoketjun ensimmäisiä, eivät kerää saastejäämiä ja viruksia ravintoketjussa.
Ravinto on omantunnon kysymys ymmärryksen mukaan sekä terveyskasvatusta terveyden vuoksi monissa erilaisissa instansseissa.
Usko ei ole syömistä ja juomista, mutta kristitty haluaa huolehtia terveydestään.
Pyhän Hengen temppelistään. 1 Kor 6:18-20, 3:16-17.
Enkeli kertoi Johanneksen suuruudesta ennen Johanneksen syntymää. (Luuk 1:15)
Vähäisinkin opetuslapsi, joka näki Jeesuksen voimateot ja kuuli Jeesuksen sanat olivat etuoikeutetuimpia kuin Johannes Kastaja, mutta Johannes uskoi Jeesukseen ilman Jeesuksen voimatekojen näkemistäkin.
Viimeisenä vanhan liiton profeettana han sai nähdä profetioiden alkavan täyttyä, oli siksikin suurin, mutta ei ollut uuden liiton seurakunnan jäsen.
Johannes kuoli ennen uuden liiton seurakunnan syntyä. Johtuisiko siitä myös Johanneksen "vähäisyys" joka on vertauskuvallinen ilmaisu myös uuden liiton jäsenyyden taustaa vasten.
Johanneksen pienuus merkitsee maallisten etuoikeuksien menettämistä sekä niistä vapaahtoisesti luopumista. Hän “kuoli omalle itselleen” kokonaan. Hän eli Herralle, Jeesukselle Kristukselle ja Jumalan valtakunnan työlle. Jeesus Kristus siis suureni ja kasvoi, Johannes pieneni. Johannes teki Jeesuksesta suurta. Ei itsestään. Niin tekee uuden liiton uskovainen aina ollakseen Herran palvelija.
Taivasten valtakunnalla ei tarkoiteta ainoastaan ikuista elamää taivaassa ja uudessa maassa. “Taivasten valtakunta” tarkoittaa myös seurakuntaa, ovathan armon saaneet kirjoitettuna elämän kirjaan taivaassa. (Ilm 20:12, Luuk 10:20) Seurakunta edustaa Jeesusta Kristusta.
Apostolisen ajan jälkeen alkoi ennustettu luopumus. (Apt 20:28-30, 2 Tess 2:3-10) Alkuseurakunta teki sovitteluja maallisen vallan kanssa, ja seurakunta jakaantui kahtia. Herralle uskolliset vainottiin lähes kokonaan “sukupuuttoon” ensimmäisen vuosisadan- ja keskiajan vainoissa.
“Hyökkääjat yrittivät vakivalloin temmata taivasten valtakunnan itselleen.”
- Tästä väkivaltaisesta ja pakottamisesta on kysymys tässä asiayhteydessä yrittää "väkivalloin taivasten valtakuntaa itselleen."
Maallinen valta Rooma halusi valtaa jo alkuseurakunnasta. Siihen alkuseurakunta jakaantui.
Vuonna 70 jkr roomalaiset hävittivät Jerusalemin maan tasalle.
Leeviläisten Aaronin jälkeläisten jäljille ei enää sen jälkeen ole päästy. Jeesus on itse Ylipappi taivallisessa pyhäkössä.
Koko ns. keskiaika oli enemmän tai vähemmän uskontopakkoa, mm. "ristiretkienkin" aikaa. "Vääräoppisten" murhaamista. Kristinusko on rakkautta. 1 Joh 2: 3,5,15, 3: 4,10, 4:8, 5:3.
Usko on omantunnon kysymys- ja kysyy rakkautta Jumalan ja ihmisen välillä. Vastavuoroisuutta rakkaudessa.
Pakkovalta on jotakin muuta kuin rakkautta. Alistaminen on jotakin muuta kuin rakkautta.
Omaatuntoa ei voida koskaan määrätä eikä rakkautta pakottaa.
>>> Jaak 2:11-13
Jari Laurila
