Juha III Rikhard Laurila 1889-1968.
Kärryseppä, talonisäntä-maanviljelijä.
Kirjoittajan isoisä.
"Juha Rikhard Laurila; s. 6.1.1889 Ilmajoki, k.11.11.1968 Ilmajoki. Seppä, kärryseppä, talonisäntä-maanviljelijä.
Juha Juhanpoika Laurilan Juho Rikhard eli Riku Laurila on kenties kuuluisin Nopankylän sepistä. Rikhard Laurilaa kutsuttiin kyläisten keskuudessa "Laholan Rikuksi tai "Laholan sepäksi", sillä mentyään naimisiin hän osti Laholan tilan ja rakensi sinne oman pajansa. Hän valmisti ja myi kärryjä ja rekiä ympäri maakuntaa. "Vinopuikkooset" niin sanotut mustalaiskärryt olivat mestarinäyte, joista Laholan Riku erityisesti tunnettiin vaativienkin ostajien piirissä. Ristilinjaarit, eli kärryjen jouset olivat suuritöiset, mutta antoivat tasaisen kyydin ja näitä Riku teki kaikkiin valmistamiinsa kärryihin." (-Kirkonkirjoista lainattu.)
Nopankylän sepistä kuuluisimmat olivat torpparit Juha Laurila
(1862-1937) ja Jaakko Frigård, myöhemmin Sairo (1865-1944) sekä
mäkitupalainen Jaakko Saari (1866-1933). Nämä olivat kaikki pienestä maanviljelyksestään huolimatta ammattikäsityöläisiä, ja Laurilalla oli apuna omien poikien ohella jatkuvasti kaksi "sälliä". Laurila oli kuuluisa joutuisana seppänä ja taitava teräksen karkaisija. Laurilasta polveutui laaja kärrymiesten suku, jossa tehtiin ajokaluja neljässä polvessa, sillä jo Juha Laurilan isä oli ollut kärryseppä. (Pentti Virrankoski
KÄSITÖISTÄ LEIVÄN LISÄÄ
Suomen ansiokotiteollisuus
1865-1944.)
Neljännen sukupolven seppä Rikhard Laurila 1889-1968; Viimeinen ”Kurpanseppä;” 
Rikhard Laurilan 1. vaimo Lyyli Elviira Laurila. 1891-1941. Pariskunta sai viisi lasta, Toini, Pentti, Eeva, Jussi, ja Olavi.
Rikhard Laurilan toisen vaimon Hilja Maria os. Noppa:n 1907-1981 hautakivi.
Laurilain kantaisä Juho Mikonpoika Laurila (1821-1905) tullut Kurikan Polvenkylästä ja tietämän mukaan osasi tullessaan tehdä Könnin "palakehet" kärryjä.
Hän teki kaikkia sepäntöitä, vanhempana paljon ajokalujen raudoituksia. Laurilan jälkeläiset olivat Ilmajoen tuotteliaimpia ajokaluseppiä." (Aulis Alanen:Ilmajoen Historia 1809 Jälkeen:Vaasan Kirjapaino:1953)
Ilmajoen Nopankylän hevosajokalujen raudoitus alkoi 1840 alussa Laurila vanhemmasta 1821-1905. Suuri ajokalujen valmistuksen aikakausi -Suomen suurin yli hevosajokalujen käsiteollisuus yli 30 pajallaan- päättyi vuonna 1960 Laurilan sukuun Arvo Hautamäkeen. Ilmajoen Könnillä raudoitettiin ensin 1780-1850 herroolle kulukupelejä Könnin Palakehia ja Suomen parhaat raskaat hevoosvankkurit. Kun laskoo joukkohon mukahan Nopankyläs oppinsa saanehet sepät jotka naapurikylis Jurvas ja Huissilla rauroottivat Noppalaasten puunikkarien ajokalupuita, niin nousoo Nopankylän ajokaluja valamistavien käsiteollisuus-pajojen volyymi yli 40 pajahan. ( Arvo Hautamäki 1903-1975)
Könnin pienemmät Palkeet. (Kuva:Jari Laurila:2013)
Olen kirjoittanut Ilmajoen Nopankylän ajokalujen rakennuksen- ja kylän 1900 luvun historian päätapahtumat tänne; http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html
Juha Orhaisen 1821-1905 sukunimi muuttui Orhaisesta Laurilaksi Ilmajoen Nopankylässä.
Nopankylän kärryseppä- Laurilat ovat Kurikan Orhaisista.
Laurila senioria ja hänen poikaa Laurila junioria 1862-1937 kutsuttiin Kurpan torpan mukaan "Kurpansepiksi."
Laurilan seppäsuku. Kurpan torpan seppien koulukunta;
Ilmajoen Nopankylän hevosajokalujen raudoituksen voidaan sanoa alkaneen Kurikan Polvenkylän Juha Orhaisesta (1821-1905) jonka sukunimi muuttui Nopankylässä Orhaisesta Laurilaksi. Laurila takoi Nopankylässä jo 1840 luvun alussa. "Laurila osasi Nopankylään tullessaan valmistaa Könnin-Palkeet mallista kiesiä." (Aulis Alanen: Ilmajoen Historia 1809 Jälkeen:Vaasan Kirjapaino:1953) Pienempää kokoa Könnin-Palkeita Könnin taitoiset sepät saattoivat valmistaa omissa pajoissaan. Kaupungissa Könnin Palkeita ostettiin.
Laurila asui Kurpan torpassa, josta nimitys ”Kurpanseppä.” Laurila vanhempi Laurila oli aikaansa edellä, kun hän otti 1870 luvulla käyttöönsä sepän merkkinsä ”teerenpyrstön.” Merkin mallin idean sepänmerkkiinsä Laurila sai teerilinnun pyrstön muodosta. Teerenpyrstö-merkillä kurpanseppä merkitsi hyvin kärrynsä oman pajansa tuotteiksi. Teerenpyrstö merkkiä käytti Laurilan suku sitten kolmen sukupolven aikana ajokalujen rakennuksen aikakauden loppuun asti. Laurilan saman niminen poika Juha Laurila nuorempi (1862-1937) oli Nopankylän tuotteliain ajokaluseppä -hänen pajasta valmistui parisataa ajokalua vuodessa. Laurila nuoremman poika Juha Rikhard Laurila (1889-1968) raudoitti 1955 saakka. Maineikkaat sepät saivat raatamalla oman talon, ja Rikhard Laurila kasvatti aikansa mittavan maatilan. Kurpan torpan pajan koulukunta koulutti monista sepän sälleistä ammattimiehiä. Kolme Laurilan suvun seppää muutti Jurvaankin Kurpan torpasta kahden sukupolven aikana; Jaakko Laurila, (s.1870) Otto Laurila (1897-1969) ja Uuno Laurila (1901-1963.) Merkittävimmät Laurilan oppisopimus sällit olivat; Mikko Laiteenmäki,(1876-1950) Antti Pentinkorpi, Eino Kammi-Rahnasto, Juha (s.1874) ja Mikki Noppa (s.1877) Hautamäet ovat samaa ajokalusukua Laurila vanhemman tyttären ja Iisakki Hautamäen (1860-1935) jälkeläisinä;
Seppä Juha Hautamäki (1891-1974) Eino puuseppä-nikkari (1893-1971) Arvo Hautamäki kärryseppä (1903-1975) Lauri puunikkari (s.1906) Eero puunikkari (1896-1964.)
Rikhard Laurilan takoma nostotyökalu.
Rikun itse valamat alasin ja ruuvipenkki. Ruuvipenkissä näkyy isoisäni rakkaus omalta isältään Juha I Laurila vanhemmalta perittyyn sepän "teerenpyrstö-" merkkiin.
Kuva:Rekiseppiä ja Kärrynikkareita:Ilmajoki-Seura:Kurikka-Paino:1981.
Rikhard Laurilan paja Ilmajoen Nopankylässä.
Teerenpyrstö merkki astinraudassa; (Kuva:Jari Laurila:2014) -Teerenpyrstö sepän merkin otti Laurila vanhempi 1821-1905 käyttöön 1870 luvulla. Idean teerenpyrstö merkistä Laurila sai teerilinnun pyrstöstä. Teerenpyrstö merkkiä käytti Laurilan suku sitten kolmen sukupolven aikana isät poikineen ja veljineen ajokalujen rakennuksen aikakauden loppuun asti. Teerenpyrstö on Laurilan suvun sepän merkki. Laurilan sukuun avioliiton kautta liittyneet sepät käyttivät merkkiä. Saattaa olla että joku Laurilan pajassa ammatti-oppinsa saanut seppä käytti Laurilan suvun merkkiä. Laurilan suvun sepän merkkiin ei ole siihen aikaan voinut hakea mitään rekisteröityä suojaa, mutta moraalinen asia on ollut ettei Laurilan seppä-suvun kantaisän sepän merkki ole ollut kuin Laurilan suvun ko. sisäpiirin käytössä. "Ei jokaanen jätkä käytäkkää teerenpyrstyä" tokaasi Otto Laurila.
Tällaisen sepän merkin Rikhard Laurila otti käyttöön II- maailmansodan jälkeen. Riku oli ainoa seppä joka merkitsi myös rekensä. Rekeen hän laittoi tämän laatan ja poltti pohjaan signeerauksensa. (Kuva:Jari Laurila:2013)
Rikhard Laurilan singeeraus reen pohjassa. (Kuva:Jari Laurila:2013)
Rikhard Laurila.
Sepistä mainittavin oli Laurilan suku, kantaisä Juha Mikonpoika Laurila eli Juha Laurila vanhempi, Kurikassa syntynyt ja oli lähtöisin Polvenkylästä. Sepänammattinsa hänen sanotaan oppineen Kauhajoella. Nopankylään hän muutti 1840-luvulla ja asui Myllyperällä Taloselan virkatalolle kuuluvassa Kurpan torpassa. Häntä sanottiin Kurpan sepäksi tai vanhaksSepistä ensiksi mainittavini Kurpaksi. Kurpan seppä oli nopeudestaan hyvin kuuluisa, mutta sanotaan.
Nimi Kurppa tulee kesäisin alueella pesivästä Lehtokurpasta ja joka päästelee erikoisen äänen
Nimi Kurppa tulee kesäisin alueella pesivästä Lehtokurpasta ja joka päästelee erikoisen äänen
lentäessään hämärässä.
Juha Laurila nuorempi asui elämänsä Kurpan torpassa ja häntäkin sanottiin Kurpan sepäksi. Raudoitti eniten ajoneuvoja Nopankylässä, parhaina vuosina sadat turkulaiset ja lisäksi 70-80 kirkkorekeä. Apuna oli aina pari sälliä, joista tuli aikanaan tunnettuja kärryseppiä. Nuorempi Laurila oli hyvin nopea seppä, ahkera ja "klippari" työssään. Pystyi keittämähän kirveen lavan ja terän yhteen yhdellä kuumalla vain kerran ahjossa käyttämällä. Teräksen karkaisemisessa hän oli mestari. Kuitenkin Kurpan seppä vähän "hosui" työssään, niin että laatu ei ollut kaikkein korkeinta, mutta hyvässä maineessa Laurilan kärryt olivat.
Laurila merkitsi työnsä teerenpyrstöllä, kärryissä näkyvin oli pyrstön muotoon taivutetut astinlaudat. Myöhemmissä kärrymalleissa teerenpyrstö taivutettiin kärryn särmiin merkiksi tekijästä. Juha Laurila osti paljon rautaa velaksi Noppalaiselta kauppiaalta Matti Nyleniltä, eikä pitänyt kirjaa veloistaan. Nylen takavarikoi hevosen ja kaiken kelvollisen tavaran. Ahdinkoon joutuneen sepän pelasti
Matti Kananoja, jolle Laurila teki töitä pitkän ajan. Mahdollisesti tämäkin tapaus edesauttoi Suomen ensimmäisen osuuskaupan perustamista juuri Nopankylään.
Matti Kananoja, jolle Laurila teki töitä pitkän ajan. Mahdollisesti tämäkin tapaus edesauttoi Suomen ensimmäisen osuuskaupan perustamista juuri Nopankylään.
Rikhard Laurila (1889-1968) oli kolmannen polven seppiä. Rikhard Laurila oli talon isäntä ja kätevä kärryseppä
ja hänen veljensä Otto Laurila muutti Jurvaan erittäin taitava ajokaluseppä.
Toisen maailmansodan jälkeen Rikhard Laurila hankki nimileiman: "R. Laurila Koskenkorva"
(Pentti Virrankoski. Kärryseppiä ja rekinikkareita:Kurikka paino:1981)
Toini Österholm os. Laurila 1917-2011. (Ent. Pyhäjärvi, Moisio) Riku isä sanoi tytärtään "itsenäisyyden lapseksi," sillä Toini syntyi marraskuussa 1917 samalla hetkellä kun Suomi itsenäistyi.
Eeva Virtanen os. Laurila 1925-2010.Rikhard Laurilan ja Lyylin tytär.
Eeva ja Unto Virtanen, -kummipoika Jari Laurila elokuussa 1958.
Seppänä ja nikkarina isänsä pajassa. Kuvan rekimalli on "vääränenä-flankkuperä" jota tehtiin 1870 alkaen Nopankylässä.
Vääränenäistä rekeä tehtiin myös krinni- ja rauskaperäisenä mallina. (Kuvan omistaa isänsä albumista:Jari Laurila)
Kirjoittajan isä Olavi Laurila 1928-1973.
Kirjoittajan isä Rikun komia Olavi poika 1928-1973. Olavin tekemä morsiuskirstu 1950.
Kuvassa sivun kirjoittaja Jari Laurila 2013, ja Kurpan torpan sepän Juha II Laurila "nuoremman" (1862-1937)Kärry on toiminut postikärryinä keskisuomessa. Museoitu keskisuomessa.
Juha I Laurila "vanhemman" (1821-1905) turkulaanen malli.
Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseossa.
Laurila vanhempi teki ensin istuimen selkänojat puusta.
Tätä turkulaasta- ensimmäisiä kärryjä taottiin ja sahattiin raskaasta rautatavarasta.
"Ilmajoen papiston apulainen G.A. Rydman vuoden 1870 vaiheilla toi Turusta uuden mallin, "turkulaisen" (A.J.Alanen:1953)
"Nopalla muisteltiin että kylän ensimmäiset turkulaaset oli raudoittanut Juha
Laurila vanhempi (s.1821) Hussin kylään Antti Matalamäelle eli "Runsahan "Nopalla muisteltiin että kylän ensimmäiset turkulaaset oli raudoittanut Juha
Antille mutta tätä tapahtumaa ei pystytty enää 1951 ajoittamaan." Toinen haastattelutieto että ensimmäiset turkulaaseet olisi tehnyt Eljas Kalajainen ei ole uskottava koska 1853 syntynyt olisi ollut siihen kovin nuori."
Juha II Laurila nuoremman 1862-1937 turkulaasmalli "Hoijakka." (Kuva:Jari Laurila:2014)
Rikhard Laurilan Valkjärven malli. (Kuva:jari Laurila)
Rikun romaaniheimon kärryyn piti olla aina kirkkaat värit. "Vinopuikkooset" niin sanotut mustalaiskärryt olivat mestarinäyte, joista Laholan Riku erityisesti tunnettiin vaativienkin ostajien piirissä. Ristilinjaarit, eli kärryjen jouset olivat suuritöiset, mutta antoivat tasaisen kyydin ja näitä Riku teki kaikkiin valmistamiinsa kärryihin."
Tummille romaanimiehille piti olla
kirkkaita värejä. Kärryihin tehtiin pienemmät pyörät että
hevoonen näyttäisi isoommalta.
Tästä Turkulaasesta on takapenkki poistettu.
Tavaralle saatiin näin kuljetustilaa.
Kärryssä on omistajan mukaan ollut pienemmät pyörät,
ja kärry oli uutena myyty romaaniperheelle.
|
Juha Laurila vanhempi 1821-1905 raudoitti paljon Lojonenä-rekiä. Lojonenäreki oli Nopankylän ykkös-desing-tuote koko 1860 luvun ajan.
Kurpan torpan pajan -Laurilan suvun koulukunnan runo;
1.) Kurpan seppä klippari seppä
Raudantakoja luja
Kurpan torpassa asui
Könnin Palakehia takoa taisi
2.) Orhasesta tuli seniori Laurila
Noppalaanen uranuurtaja
Ensimmääsen Hoijakan
Raskahasta raudasta takoo
3.) Teerenpyrstöstä mallin otti
Sepän työnsä takuumerkkihin
Isän merkkiä käytti Laurilan suku
Kolome sukupolovia kärrynsä merkkasi
4.) Nuorempi Laurilaanen
Kaikkien aikojen ahkerin seppä
Omin käsin kärryt päiväs rautoohin laittoo
Pärjänny ei kukaa Laurilalle juniorille
5.) Pakan-Matti Kurpan sepän
Ajokalut ympäri Suomen
Junanvaunuus markkinoolle laittoo
Parikin sataa ajokalua vuores
6.) Juniori akkansa raudasta takoo
Wilhelmiina ruottia molootti
Vöyrille, Munsalahan, Kokkolahan
Karavaanistansa ruottalaasille ajokalut möi
7.) Ennen Suomen syntyä
Hallavia pienet torpan pellot
Markkinatavaraa yötä päivää
Perheen vuoksi pajoissaan raatoivat
8.) Isän sälli oli Laurilan Riku
Alle kymmenvuotisna sällinä
Kärryhommat keskenkasvuusna osattihin
Kuuluisat Kurpan sepät
9.) Kurpan seppien veljet
Kurpan pajassa oppia saivat
Lukuusa on Laurilan suku
Kärryhommis viires poloves
10.) Rautaanen kurppalaanen suku
Ilimajoen tuotteliahat sepät
Torpan pajassa kouluutti
Pariksi tusinaksi kärrymiehensä
11.) Kahareksatta sukupolovia Kurpan sukua
Rauta ja ajokalut elättää
Rautaa on taottu, rautaa sorvattu, myyty ja romukaupas
Rautaa on vuokra-ajokaluus
Sukurunon kirjoitti 20.10.2016;
Kurpan sepän pojanpoika
Jari Laurila -58.
1910 lähtien Riku laittoi teerenpyrstöä kärryn etusärmiin. Rikhard Laurila (1889-1968) on takonut lukemattomia turkulaasmallin "Hoijakka," kiesejä.
Eniten turkulaasia teki Rikun isä Laurila nuorempi (1862-1937)
Uuno Laurila. (1901-1963)Uuno lähti Amerikkaan, mutta palasi sieltä 1930 luvun puolessa välissä ja muutti Jurvaan.
Kuvassa siirrettävä ahjo joka oli kesäpäivisin
käytössä. "Kenttäahjo" ja
pienempi ulos nostettava alasin.
Paikka on Kurpan torpan paja.
Otto Laurila -Laurila nuoremman poika. Rikhard Laurilan veli. Otto muutti Jurvaan sepäksi.
Sivun kirjoittaja Jari Laurila istuu Noppalaasessa reessä 
Puukkoa takomassa. Kurpansepän pojanpoika Jari Laurila.
Jari Laurilan valmistama alasin.
Pentti Laurilan isänsä pajassa valmistettu kiesi Ilmajoen museossa.
Taloselan virkatalo oli Kurpan torpan päätalo.
Omistettu Laurilan suvun sepille, jotka ovat vaikuttaneet pääasiassa Ilmajoen Nopankylässä 18. vuosisadan alkukymmeniltä aina näihin päiviin saakka.
1 1. Juho Mikonpoika Laurila (1821-1905)
Kantaisä.
Myllyperälle Juho Mikonpoika matkasi,
Kurpannevalta saapui laulellen,
Pajan rakensi, palakehet rustasi
tuotantonsa suunnitteli,
markkinointinsa järjesteli.
Ja niin lähti matkaan,
kärryjen, rekien teko,
sekä niiden markkinoille veto.
2 2. Juho Juhonpoika Laurila (1862-1937)
Juho pojille sepäntaidon opetti. (Juhalle ja Jaakolle)
ennen kuin pajahommat lopetti.
Huumormies, velikulta armoitettu,
sehän tosikon aivoon otti
3 3. Jaakko Juhonpoika Laurila
edellisen nuorempi veli Pankin Jaakkoo.
Niukat ovat hänestä tietoni,
sen tiedän että kärryjä rakenteli,
valo silmistään hämärtyi,
mutta silti pajassaan viihtyi.
Arvossa oli isän opettama työ,
vaikka ympärillä vallitsi yö.
4 4. Rikhard (Riku) nuor. Juhonpoika Laurila (1889-1968)
Laholanmäellä pajassaan kalkutteli,
ajopelejä markkinoille järjesteli.
Maankyntöön hän luotti,
särvintä perheelleen tuotti.
5 5. Otto Juhonpoika Laurila (1897-1970) ed. veli
Jo poikasena opin isältään omaksui,
varhaisessa vaiheessa sepäksi valmistui.
Tuulemaan pajassaan pisti,
mojovan kaskun väliin iski.
Ikänsä raudan tuttavuutta,
viimeksi autoihin joustavuutta.
6. 6. Uuno Juhonpoika Laurila (1901-1963)
Edellisen ”pikkuveli”
Oli veljessarjan kuopus,
isäinkö ammatista luopuis.
Suureen Länteen lähti,
vuosiksi kärrytyöt jätti
Sielläkin pajamiestä tarvittiin.
Kotikonnuilleen kuitenkin palas,
sen kamara oli sittenkin paras
7. 7. Juho Iisakinpoika Hautamäki (s.1891-
edellisten serkku
Juha-enoolta takojan alkeet,
tehtiin paja, sinne työkalut, palkeet.
Saatiin pajatyöt vauhtiin,
tuloksista vieläkin joku nauttii.
Välillä meijeriä käynnisteli,
ohessa juoksijoita kengitteli.
Vieläkin ehtii monenlaiseen remonttiin.
8 8. Eino Iisakinpoika Hautamäki (1892-1971)
edell. veli
Monipuolinen hiljainen uuurastaja,
nuoruudessaan oikein tehtaassa,
ajopelejä hummain perään valmisteli,
kärry- ja rekijonot markkinoille kuljetteli
9 9. Eero Mikael (Mikki) Iisakinpoika Hautamäki (1896-1964) edellisten veli
Sehän oli selvää ilman muuta,
kasvoi takojien määrä,
tuhkavasaraksiko nyt jäädä,
syntyi rekiä, kärryjä ja tarvekalua muuta
Kurpanmäellä pajavasarat kilkatti,
ahjojen palkeet vilkutti.
Siellä saatiin terä kuin madon kieli,
käyttäjällä iloinen mieli.
110. Arvo Iisakinpoika Hautamäki (1903-)
edellisten veli, sepistä nuorin
Jo poikana polvenkorkuisena,
alasimen vierehen kapusi,
päällelyöjän viraan tajusi,
tuota pikaa rekiä kärryjä myytiin.
Tuotteliasta tuotantoa,
raudan muotoilua jaloa,
on ilo vierestä seurailla,
takojan iskuja kovia,
pehmeimpiä taputteluja,
teräviä välisoittoja.
Näin on tapahtunut puol´vuosisataa,
ja vielä pyyhkii melkein samaa rataa.
-Kurpan Juha m/20
(Joku paikallislehti. Ilmajoki. 1960 lukua)
Juha Rikhard Laurilan Vääränenä-Flankkuperä-reki.
(Kuvat:JariLaurila:2015)
Rikhard Laurila oli ainoa seppä joka merkkasi rekensä. Signeeraus on polttamalla kirjoitettu.
Alumiinilaatankin voi löytää toisinaan sodan jälkeisistä Rikhard Laurilan ajokaluista.
Sään kuluttama harmaapuu Vääränenä-Flankkuperä reki Rikhard Laurilan pajasta.
Rikhard Laurilan vanhemmat Juha II Laurila junior, ja vaimo Wilhelmiina.
Haudan Ilmajoen kirkolla kunnosti haudassa makaavan kurpansepän; Laurila nuoremman pojanpojanpoika Jari Laurila.
Juha III Rikhard ja Lyyli Elviira Laurilan hauta Ilmajoen kirkolla. Lähiomaiset Rikhard Laurilan haudalla 1968. Sivun kirjoittaja kaikkein nuorin ja pienin poika toinen oikealla 10- vuotiaana. Ilmajoen kirkko oli täynnä väkeä saattamassa maineikasta Ilmajoen seppämestaria marraskuussa 1968.
Ajokaluraudoittajien ammattikunta häviämässä:
"Ajellessamme äskettäin Nopankylässä, ohitimme sattumalta pajan, jonka oviaukko huokui mustana harmaaseen syyspäivään muodostaen siten kuin raskaat kehykset iloiselle ahjolle, joka häälyi tumman oviaukon kautta kulkijan silmään. Pysähdyimme ja kävimme sisään ja tavoitimme alasimen takaa miehen jonka taitavissa käsissä on rauta taipunut jo kuudenkymmenen vuoden ajan ja taipuu edelleen, vaikka miehellä on ikää jo seitsemänkymmentäviisi vuotta. Tämä takoja on Rikhard Laurila nimeltään ja taidoiltaan.
- Yhäkö rauta taipuu? kysäisimme.
- - Noo, taipuuhan se, sillä mihinkä ihminen tavoistaan ja taidoistaan…. Mutta nuorempia tässä tarvittaisiin, ettei tällaisen ikämiehen tarvittisi sanoa että minä se seppä olen. Mutta niinpä vain on että minuun se meidänkin kohdalla suvussa ammatti loppuu. Olen raudantakoja neljännessä sukupolvessa ja samalla viimeinen. Pojista on tullut muiden ammattien miehiä ja pojanpojista ei vielä tiedä, mitä heistä tulee, mutta epäilen ettei ainakaan seppiä. Mutta lienee niin ettei sepille ole enää suuremmiten töitäkään. Konetyö korvaa maaseppien taidon. Ja se pääartikkeli, jota noppalaiset sepät aikoinaan takoivat, on myös häipymässä näyttämöltä niin kuin sepät itsekin. Tarkoitan nimittäin ajokaluja, rekiä ja kärryjä, joiden raudoituksessa noppalaiset olivat maailman kuuluja. Ja tuskin on maassamme kolkkaa jossa ei olisi noppalaiset kärrynvanteet maantien rautaa rouhentaneet ja tuskin on metsätietä tai järvenselkää, jota ei olisi talviaikaan noppalaiset jalakset pyyhkineet. Mutta se aika on ollutta ja taakse jäänyttä. Muistoina on vielä niiltä päiviltä tummunut paja ja sen alasimen vieressä ikäkulu seppä, joka takoo rautaa enemmänkin takomisen tottumuksesta kuin työn tarpeesta. Mutta enpä tahdo tällä väittää että nykyinen aika olisi huonompaa kuin ennen. Ei toki, vaan tahdon paremminkin todeta, että kehitys on vienyt meitä kaikkia myönteisesti eteenpäin, sillä eipä se sepän ammattikaan ole mikään kullanvuolijan ammatti ollut. Jos aikoi palkoille päästä, niin oli sitä tehtävä joskus puolitoistakin kellonympärystää yhteen mittaan. Muistan kerrankin kun teimme velimieheni kanssa viikossa yhdeksät ajelurattaat. Nyt voi kyllä joku sanoa että etköhän muista väärin. Mutta totta se on. On vain huomattava että päivämme olivat lähes kaksikymmentuntisia. Vuoteeseen ei riisuttu koko aikana. Mitä torkahdettiin tehtiin se vaatteet päällä ja tuvan penkillä loikoen. Olimme näet niin uupuneita, että jos paneuduimme kunnolla vuoteeseen nukkumaan, niin emme olisi suinkaan heränneet aikanaan jatkamaan.
- Kuinka nuorena perehdyitte ammattiin ?
- - Sitä en tarkoin muista mutta kovin iäkäs en ollut, ehkä siinä kymmenvuotias tai allekin hiukan, sillä muistan että ryhtyessäni päällelyöjäksi olin niin pieni, etten ylettynyt alasimelle lyödä ellei allani ollut jonkinlaista laatikkoa jalkojeni jatkoksi. Tuosta muistikuvastani päättäen en ollut siis vanhan vanha enkä suuren suuri, mutta siitä se kai ammatti alkoi. Ja mielestäni ja ammatin raskaudesta huolimatta, hyvä ammatti alkoikin. Olen viihtynyt sen parissa hyvin ja se on tuonut perheelleni sen tarvittavan leivän jatkeen aina viime vuosille saakka.
- Kun tiedustelimme kuinka monet ajelurattaat ja reet hän oli raudoittanut, naurahti hän ja sanoi:
- - Se on oikeastaan mahdotonta tietää, sillä eipä niistä ole tullut lukua pidettyä, mutta melkoinen määrähän niitä on, sillä muistan sellaisiakin vuosia, jolloin olen pannut rautoihin sadatkin ajopelit. Kaikkina vuosina ei tietenkään ollut näin, mutta joinakin kyllä, että jos ne kaikki perättäin aseteltaisiin, niin tulisihan siitä kymmenien kilometrien karavaani.
- - Mutta kuten mainitsin, korvaavat koneet nykyisin takojan taidon, joten tuollaisia lukuja on turhaa mainita ja muistella, sillä eihän niistä ole rinnastuskohteiksi silloin, kun puhutaan tekniikan saavutuksista. Mutta kuitenkin tulipahan kerrotuksi , sillä sen verran toki olen ylpeä sen ammattikunnan puolesta, joka on hiljaa väistymässä koneitten voittokulun alta menneeseen aikaan."
(Paikallinen sanomalehti:1965-66)
Juha II Laurila juniorin pussiperääsen on Wilhelmiina vaimo myynyt Munsalassa. (kuva:JariLaurila)
Kaksi isoisäni siskoa makaa tässä haudassa.
Laurilan - kurpanseppien koulukunnan väkeä;
Otto Laurila oli erittäin taitava kärryseppä, hän muutti Jurvaan 1933. Asutti Järvimäen tilaa Jurvan maantien varrella.
Jaakko Laurila eli Pankin Jaakko oli veljesten setä ja muutti Jurvaan 1924, hän raudoitti ajokaluja
Iisakki Mikinpoka Hautamäki oli Juha Laurila vanhemman vävy. Hän oli Ilmajokista juurta parhaasta päästä kyläseppä ja kärrynikkari.
Iisakki Mikinpoka Hautamäki oli Juha Laurila vanhemman vävy. Hän oli Ilmajokista juurta parhaasta päästä kyläseppä ja kärrynikkari.
Eino Hautamäki oli Iisakin vanhin poika ja hän nikkaroi kärrynpyöriä ja rekiä.
Juha Hautamäki eli Hongiston Jussi, oli Iisakin toinen poika ja etevä kyläseppä, joka myös raudoitti ajokaluja.
Arvo Hautamäki Arvo oli oikea kärryseppä, teki paljon ajokaluja ja jatkoi tätä työtä viimeisenä kaikista Nopankylän ajokalu-sepistä. Nopankylän ajokaluhistoria alkoi Laurila vanhemmasta 1840 -ja päättyi Laurilan sukuun Arvo Hautamäkeen 1960.
Lauri Hautamäki oli Iisakin neljäs poika, hän sorvasi kappoja ja teki kärrynpyöriä.
Mikko Laiteenmäki oli nuoremman Laurilan vävy ja kotoisin Huissilta. Meni 25- vuotiaana sepänoppiin Laurilalle, oli sällinä seitsemän vuotta ja tuli isäntänsä vävyksi. Muutti Laiteenmäkeen Koskenristille ja raudoitti Noppalaisten ajokaluja alkuaikoina.
Antti Pentinkorpi oli Laurila nuoremman sällinä neljä vuotta, asui Huissilla Pentinkorvessa ja raudoitti Noppalaisten kärryjä.
Juha ja Mikki Noppa olivat kuuromykkiä veljeksiä ja Laurilan entisiä sällejä. Raudoittivat paljon ja tekivät kumpikin erinomaisen hyvää ja komeaa työtä. Kumpikin muutti Kurikkaan 1920.
Nopankylän kuuluisimpia seppiä oli Kurpan sepät. Juha Laurila vanhempi (s.1821) oli kotoisin Kurikan Polvenkylästä ja 1840 asettui Nopankylään. Nuorempi Juha Laurila (s.1862) oli hyvin nopea seppä, ahkera ja "klippari" työssään. Rikhard Laurila (s.1889) kätevä kärryseppä ja maatilan isäntä. Mustalaaskärryt erikois-pehemoosella saksilinjaari-jousituksella oli Rikhard Laurilan taidon näyte.
"Laholan Riku" kalkutteli Laholan mäellä Laholalta ostamallaan maatilalla.
"Laholan Riku" kalkutteli Laholan mäellä Laholalta ostamallaan maatilalla.
Uuno Laurila (1900-1965) takoi Kurpan torpan pajassa kunnes lähti Amerikkaan. Uuno palasi Amerikasta 1935 ja muutti Jurvaan. Jurvassa Uunon veli Otto ja Uunon setä Jaakko takoivat kärrymies-uraa. Uuno pelkäsi viinapullon pirua uskovaisena miehenä. (Pentti.Virrankoski:Rekiseppiä ja Kärrynikkareita:Ilmajoki-Seura:Kurikka-Paino:1981)
Laurila senior 1821-1905 raudoitti lukemattomia Lojonenääsiä rekiä;(Kuvan lojonenäänen kuten kaikki muutkin Lojoneenääset ovat kuitenkin vailla tekijän signeerausta) Lojonenäänen reki oli 1860- luvun Nopankylän ykkösdesingn-brandi.
Ajokaluseppä Arvo Hautamäki 1903-1975;
-aito Laurilan suvun seppä.
Arvo Hautamäki oli arvostettu Nopankylän seppä. Laurilan suvun tapaan Arvo Hautamäki erikoistui ajokalujen raudoituksiin. Arvo Hautamäki oli Laurilain kantaisän Juha Laurila vanhemman ja seppä-nikkari Iisakki Hautamäen jälkeläisiä. Sodan jälkeen Arvo Hautamäki oli hyvässä ajokalusepän maineessa. Nopankylän ajokalukäsityöteollisuus loppui 1950 luvulla. Arvo Hautamäki teki tilaustöitä ajokjalujen aikakauden lopulla. Viimeinen suuren ajokalujen rakennuksen aikakauden reki valmistui 1960 Arvo Hautamäen pajasta. Arvo oli myös maanviljelijä. Arvo teki hevosajokalujen pienoismalleja elämänsä ehtoopäivillään. Arvo Hautamäki takoi pajassaan 1930-1975 vuosina. Arvo Hautamäen veljet; Iisakki, Juha, Eino, Eero ja Lauri olivat jokainen ajokalujen rakentajia seppinä, puuseppininä ja nikkareina. (Kuva:Rekiseppiä ja Kärrynikkareita:Ilmajoki-Seura:Kurikka-Paino:1981)
Aulis J. Alanen:
"Ilmajoki Vuoden 1809 jälkeen"
Vaasan Kirjapaino. 1953:
"Ilmajoki Vuoden 1809 jälkeen"
Vaasan Kirjapaino. 1953:
"Useat noppalaiset kärrymestari-suvut ovat Kurikkalaista perua. Niinpä Frigårdien lisäksi on
on Laurilain kantaisä Juho Mikonpoika Laurila (s.1821) tullut Kurikan Polvenkylästä ja tietämän mukaan osasi tehdä palkeita. Hän teki kaikkia sepäntöitä, vanhempana paljon ajokalujen raudoituksia.
Laurilan jälkeläiset ovat olleet Ilmajoen tuotteliaimmat ajokalusepät.
Kärrymestarin työ ei kuitenkaan ollut helppoa. Kun Juho Mikonp. Laurila joskus 1870 luvulla teki ensimmäiset hoijakkansa
(turkulaiset) meni häneltä yksin raudoitukseen monta viikkoa. Raudat piti näet takoa raskaasta tavarasta; vasta kun joukkovalmistus alkoi, rupesi tarvikkeita saamaan kaupungista sopivammassa muodossa. Sitten kärryjenteko sujuikin ripeästi:
Laurilat yksin saattoivat valmistaa vuosisadan lopulla vuoden mittaan toistasataa ajopeliä. Raudoittaminen ei montaa päivää vienyt mutta, mutta ajopelit oli myös topattava ja maalattava.
"Ilmajoen papiston apulainen G.A. Rydman vuoden 1870 vaiheilla toi Turusta uuden mallin, "turkulaisen" jota sitten ruvettiin jäljittelemään. Nopankylässä valmistettiin Ilmajoen ensimmäiset turkulaiset. Toisten tietojen mukaan ne toi Juho Laurila, toisten tietojen mukaan Elijas Kalajainen.
Kuljettiin pitkin maakuntaa, mm. Kyrönmaahan ja ruotsinkielisille rannikkoseuduille, missä Kristiinan syysmarkkinoilla aina oli nopppalaisia kärryjä, sekä pohjoissuuntaan ainakin Härmän aukeille. Ruotsalaisella Pohjanmaalla kulkivat kärryjä myymässä Juho Laurilan ja Jaakko Saaren ruotsinkieliset emännät. Sanottiinpa Kalajaisten kärryseppienkin tulleen toimeen ruotsin kielellä. Myyjällä oli mukanaan kolmet, neljät kärryt, hyvällä hevoosella joskus kuudetkin kärryt perässään. Mutta myyminen oli usein vaivalloista, piti kulkea ristiin rastiin maakuntaa. Yli puolensadan tuhannen kultamarkan edestä vuodessa noppalaiset vielä maailmansodan ovella myivät ajopelejään. Vaikka laskisimme kärryille hintaa keskimäärin vain sata markkaa- hinnat vaihtelivat 75-150 laadusta ja kysynnästä riippuen, merkitsi tämä sitä että Nopankylästä toimitettiin satakunta kärryä vuodessa markkinoille. Kun kärryjenteon laskettiin vuonna 1890 tienoilla maksaneen lähes 80 markkaa, ei ansio ollut kovinkaan suuri."
(Aulis J. Alanen: Ilmajoki Vuoden 1809 jälkeen: Vaasan Kirjapaino.1953)
(Aulis J. Alanen: Ilmajoki Vuoden 1809 jälkeen: Vaasan Kirjapaino.1953)
"Ajokalujen tekemiseen osallistuneita kärrymiehiä oli neljää eri ammattikuntaa:seppiä, nikkareita, maalareita ja toppareita. Sepistä puhuttaessa on ensiksi mainittava Laurilan suku, jonka kantaisä Juha Mikinpoika Laurila eli Juha Laurila vanhempi oli syntynyt Kurikassa 1821 ja kuoli Nopalla 1905. Hän oli lähtöisin Kurikan Polvenkylästä- ei siis sikäläisistä ajokalukylistä- ja sepän ammatin hänen sanotaan oppineen Kauhajoellekin, . Tässä Lauriloiden yhteys Könnille. (Juha Laurila "vanhemman" isän- joka oli Orhaisen torppalainen II-vaimo oli Tassin sukua joilla oli yhteys Könnille. Vrt. Tassin kellot. Könnin sällejä muutti maakuntiin, myös ilmeisemmin joku Kauhajoelle) Nopankylään Laurila vanhempi muutti jo 1840. Laurila asui Taloselan virkatalolle kuuluvassa Kurpan torpassa minkä vuoksi häntä sanottiin "Kurpan sepäksi" tai erotukseksi pojastaan "vanhaksi Kurpaksi." Hän teki kaikkia sepäntöitä ja raudoitti vanhemmalla iällään ajokaluja. Kurpan seppä oli nopeudestaan hyvin kuuluisa. Laurila joutui kerran Vaasan markkinoilla juopuneena poliisiputkaan, ja hetken päästä sinne tuotiin toistakin päihtynyttä jolle seppä heti tulijaa heti tuntematta murahti lohduttavasti: "Älä mies sure täällä on vanha kurppakin." Kuinka lie lohdutus tehonnut kun tulija oli Juha Laurilan oma saman niminen poika. Vanhoilla päivillään kurpan seppä "kuivi" takomisasentoon eikä saanut oikaistuksi selkäänsä kävellessäänkään.
Vanhan Kurpan poika Juha Juhanpoika Laurila eli Laurila nuorempi syntyi Ilmajoella 1862 ja kuoli 1937. Kun hän asui elämänsä Kurpan torpassa, häntäkin sanottiin yleisesti Kurpan sepäksi, asumaseutunsa vuoksi joskus Hautamäen sepäksi. Hän raudoitti eniten ajonauvoja koko Nopankylässä, parhaina vuosina noin sadat turkulaiset ja lisäksi 70-80 kirkkorekeä. Hänellä oliki aina pari sälliä apunansa ja aikaa myöten muutamista oppilaista tuli puolestaan tunnettuja kärryseppiä. Nuorempikin Juha Laurila oli hyvin nopea seppä, ahkera ja klippari työssään. Syömässäkin hän kävi mennen tullen juoksujalkaa. Laurila pystyi keittämään kirveen lavan ja terän yhteen "yhyrellä kuumalla" vain kerran ahjossa käyttämällä ja teräksen karkaisemiseen hän oli mestari- jopa toinen kuulu kärryseppä Jaakko Frigård kuuluu karkaisuttaneen viikatteen teränsä Laurilalla. Hyvässä maineessa "Laurilan kärryt" olivat ja menivät hyvin kaupaksi markkinoilla.
Juha Laurila osti paljon rautaa velaksi nopankyläläiseltä kauppiaalta Matti Nyleniltä eikä pitänyt veloistaan kirjaa, mutta kauppias luonnollisesti piti kirjaa, ja alkoi vihdoin hakemaan saataviaan joita oli kertynyt kohtalokas määrä. Nylen takavarikoi Laurilan hevosen ja kaiken kelvollisen tavaran mitä torpasta löytyi. Ahdinkoon joutuneen sepän pelasti Kurikan Viitalan kylässä asuva kärrykauppias Matti Kananoja, joka maksoi hänen velkansa Nylenille. Tämän jälkeen Laurila raudoitti kärryjä pitkän aikaa yksin Kananojan tilauksesta ja sai työllään koko velan vähitellen maksetuksi.
Isänsä tavoin nuorempikin Kurpan seppä oli "paha juomaan" Kaukausimpienkin ajokalujen korjauttajien piti antaa Laurilalle heti alkuun kannu viinaa, muuten ei Laurilan kanssa päässyt edes puheisiin. Hän joi tavallisesti "mustan pullon" viinaa päivässä eikä ollut siitä millänsäkään, mutta markkinoilta hän palasi aina "hulluna humalassa." Tällainen elämän tyyli ei kuulu olleen ylen harvinainen entisajan Ilmajoella, mutta harvoin se yhdistyi rautaiseen ahkeruuteen niin kuin Kurpan sepän kohdalla.
Juha Laurilan poika Rikhard Laurila (1889-1968) joka eli vanhemmiten talon isäntänä Nopankylässä, oli kätevä kärryseppä ja hänen veljensä Otto Laurila erittäin taitava ajokaluseppä hänkin. Otto asui Järvimäen tilaa Jurvan maantien varrella. Veljesten setä Jaakko Juhanpoika Laurila eli Pankin Jaakkoo (s.1870, muutti Jurvaan 1924) ja raudoitti hänkin ajokaluja. Laurilan sukuun voidaan lukea myös Juha Laurila vanhemman vävy Iisakki Mikinpoika Hautamäki (1860-1935) -ilmajokelaista juurta ja kärrynikkari, Taloselan torppareita hänkin. Hänen pojistaan Juha Hautamäki eli Hongiston Jussi (1891-1974) oli parhaasta päästä kyläseppä mutta raudoitti ajokalujakin. Toinen poika Eino Hautamäki (1893-1971) taas nikkaroi ainakin rekiä ja kärrynpyöriä. Kolmas veli Arvo Hautamäki (1903-1975) oli oikea kärryseppä, joka teki paljon ajokaluja. Arvo Hautamäki jatkoi tätä työtä viimeisinä kaikista Nopankylän miehistä ja oli parhaassa maineessa toisen maailmansodan jälkeen työskennelleistä kärrysepistä. Kärrymiehiä oli vielä neljäskin veli Lauri Hautamäki (s.1906) joka teki ainakin kärrynpyöriä.
Nuoremman Juha Laurilan vävy oli Mikko Mikonpoika Laiteenmäki, alkuaan Mansikka (1875-1960) joka oli kotoisin Huissin kylästä. Hän meni viidenkolmatta vuoden ikäisenä sepän oppiin Laurilalle, palveli hänen sällinään seitsemän vuotta ja tuli vihdoin isäntänsä vävyksi. Mikko muutti sittemmin Laiteenmäkeen Huissin Koskenristille, mutta raudoitti vielä siellä ollessaan Nopan nikkarien tekemiä ajokaluja. Juha Laurila nuoremman oppilaita oli myös Antti Pentinkorpi joka oli kotoisin Nopan Rajalasta ja palveli neljä vuotta Laurilan sällinä. Sitten hän asui Huissin Pentinkorvessa ja raudoitti paljon nopankyläisten tekemiä ajokalujen puita. Laurilan entisiä sällejä olivat myös kuuromykät seppäveljekset Juha (Jussi) Heikki Noppa (s.1874) ja Mikki Noppa (s.1877)
Ammatin opittuaan he raudoittivat paljon ajokaluja ja tekivät kumpikin erinomaisen hyvää ja komeaa työtä. Mikki asui Laholan luona."
(Péntti.Virrankoski:Rekiseppiä ja Kärrynikkareita:Ilmajoki-Seura:Kurikka-Paino:1981)
Rikhard Laurilan vaimo Lyyli Elviira Kammi; http://jarinhotelli.blogspot.com/2017/02/lyyli-elviira-laurila-os-kammi-1891.html
10 minuutin filmi Rikhard Laurilan pajan työstä;
Juha III Rikhard Laurila (1889-1968) ahjohitsaa 77- vuotiaana voimissaan vanteen malliksi nuoremmille ja noloommille. > SM- palkittu lyhytfilmi ! 10:min;
Kopioi tämä linkki hakukoneeseesi;
https://www.youtube.com/watch?v=BABMv_Kw0To&t=19s
Uudistalollinen Juho Juhonpoika Hautamäki perheineen muutti Teuvalta Ilmajoelle 1809:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23194950
Kirjattiin Ala-Taloselaan torppariksi nimellä Hautamäki:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6067696
Vuodesta 1811 lähtien torppa kirjattiin Laurila-nimellä.
Tähän Ala-Taloselan Laurilan torppaan muutti Yli-Taloselan Myllyniemen torpan vävy Juho Mikinpoika, syntynyt 15.9.1821, perheineen n. 1846-49:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6068942
ja
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6069240
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23194950
Kirjattiin Ala-Taloselaan torppariksi nimellä Hautamäki:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6067696
Vuodesta 1811 lähtien torppa kirjattiin Laurila-nimellä.
Tähän Ala-Taloselan Laurilan torppaan muutti Yli-Taloselan Myllyniemen torpan vävy Juho Mikinpoika, syntynyt 15.9.1821, perheineen n. 1846-49:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6068942
ja
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6069240
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23750522
Afl. Inh. Isak Laurilas, Laurilan yläpuolelle kirjoitettu Kurppa.
Son Johan Isakss.
Edesmenneen itsellisen Iisakki Laurilan (Kurpan) poika Juho Iisakinpoika Laurila tai Kurppa.
Rippikirja 1878-1887, aukeama 679, Ollila.
Itsellinen Juha Iisakinpoika Kurppa, Kurpan yläpuolelle kirjoitettu Laurila.
Torppariksi s. 658.
Aukeamalla 658 Torppari Juha Laurila s. 679, Uk 1013.
Rippikirja 1889-1898, aukeama 1013, Seppälä, torppa Palo.
Juha Iisakinpoika Laurila.
Myös Juhan sisaren Sofian, syntynyt 1.4.1855, sukunimen Laurila yläpuolelle on kirjoitettu Kurppa (1878-1887 rippikirja aukeama 1398) ja Juhan veli Iisakki, syntynyt 24.2.1851, (Rk. 1878-1887 aukeama 1361) on kirjattu Kurppa (ylivedettynä) Laurila.
Kurppa-nimellä viitataan joko Juho Iisakinpoikaan tai isään Seppälän itselliseen Iisakki Juhonpoika Laurilaan:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23671076
"Kurpanseppä" "Vanha Kurppa" ilmeisesti on tullut kylässä olevassa Kurpanvuoresta ja Kurpannevasta johtuen, ja sitä on vanhoihin asiakirjoihin lisätty em. tavalla henkilönimienkin yhteyteen.
Afl. Inh. Isak Laurilas, Laurilan yläpuolelle kirjoitettu Kurppa.
Son Johan Isakss.
Edesmenneen itsellisen Iisakki Laurilan (Kurpan) poika Juho Iisakinpoika Laurila tai Kurppa.
Rippikirja 1878-1887, aukeama 679, Ollila.
Itsellinen Juha Iisakinpoika Kurppa, Kurpan yläpuolelle kirjoitettu Laurila.
Torppariksi s. 658.
Aukeamalla 658 Torppari Juha Laurila s. 679, Uk 1013.
Rippikirja 1889-1898, aukeama 1013, Seppälä, torppa Palo.
Juha Iisakinpoika Laurila.
Myös Juhan sisaren Sofian, syntynyt 1.4.1855, sukunimen Laurila yläpuolelle on kirjoitettu Kurppa (1878-1887 rippikirja aukeama 1398) ja Juhan veli Iisakki, syntynyt 24.2.1851, (Rk. 1878-1887 aukeama 1361) on kirjattu Kurppa (ylivedettynä) Laurila.
Kurppa-nimellä viitataan joko Juho Iisakinpoikaan tai isään Seppälän itselliseen Iisakki Juhonpoika Laurilaan:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=23671076
"Kurpanseppä" "Vanha Kurppa" ilmeisesti on tullut kylässä olevassa Kurpanvuoresta ja Kurpannevasta johtuen, ja sitä on vanhoihin asiakirjoihin lisätty em. tavalla henkilönimienkin yhteyteen.
Tarkennus Juho Mikinpojan Laurilan torppaan muuttoajankohtaan. Juho Mikinpoika ent. Orhainen 1821-1905 sitten Laurila, muuttanut Nopankylään appiukkonsa Liljestandin torppaan 1840 vuosikymmenellä, ja ovat muuttaneet siitä Nopankylässä Ala-Taloselan virkatalon Laurila nimiseen torppaan 1848-1849 välisenä aikana; alla;
Vuoden 1849 veroluettelossa (laadittu 11.1848):
Taloselan Laurilassa torpparina Valentin Juhonpoika (alk. Kalajainen). Poika Iisakki syntyi Taloselan torpassa 4.12.1848.
Juho Mikinpoika on appensa Carl Liljestrandin Länsmanin torpassa Myllyniemi.
Liljestrandilla kaksi Juho (Johan) vävyä, toinen ”Bräcklig” (vaivainen).
Vuoden 1850 veroluettelossa (laadittu 10-11.1849):
Juho on Laurilan torpassa. Muutti sinne 4.12.1848 – 11.1849 välisenä aikana. Edellinen torppari Valentin muutti Jurvaan 1849 (rk.).
Kartta;
Ilmeisesti oikein ymmärrettynä niin (oikeanpuolimmainen, ylhäällä Kalajaisjärvi, sitten Kalajaisvuori, Kurpanvuori, Myllyniemen torppa) Myllyniemen ja Laurilan torpat on ollu Nopankyläs aika likisiä naapuria(?). "Kurpanseppä" on ilmeisemmin saatu ja tullut Kurpan vuoresta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoinnit tänne