Hengellisissä herätyksissä tapahtuu ihmeitä ja hurmosta. Mitenkä luotettavia todisteita ne ovat Jumalan Hengen voimasta? Onko fanaattinen toiminta, eli kiihkomielisyys käytöksessä ja uskonkysymyksissä oikein?
Kiihkomielisyyteen liittyy hurmahenkisyys, tasapainottomuus, ja pyhittämättömyys. Kiihkomielisyyden vastakohtana on pyhitys, joka ilmenee Jumalan käskyjen kunnioittamisena, ja Jeesuksen uskolla. Lopun ajan pyhät lopun ajan seurakunnassa = Ilm 14:12, 12:17. Jumalan Hengen toiminta näkyy arvokkaana ja pyhittävänä vaikutuksena.
Pyhissä näkyvät Hengen hedelmät käytännössä. (Hebr 8:10, Gal 5:22-26, Kol 3:12-13, 1 Tim 2:15, Hebr 12:14, 1 Tess 4:3,7, 5:23, 1 Piet 1:15-16, Room 6:12-23, 2 Kor 7:1, 1 Kor 6:9-10) Henki ja totuus (Jumalan sana Raamattu) pyhittävät ihmisen: (1 Piet 1:2, Joh 17:17)
“Hurmos” sana on käännetty heprean “naba-” (ennustaa, profetoida) ja kreikan “ekstaasis-” (asettaa syrjään: siirtää tavallisesta olotilasta) sanasta.
Paavali ja Pietari joutuivat hurmoksiin. (Apt 22:17:21,9, 10:9-16,28, 11:5, 2 Kor 12:1-4 ) Vanhassa testamentissa hurmoksesta puhutaan: (4 Moos 11:24-29, 1 Sam 10:5,10-13, 19:20-24, 1 Kun 18:29, 22:10, 1Aik 25:1-3, Aik 18.9, Hes 13:17 )
Kun tutkimme nämä Raamatunkohdat, havaitsemme että hurmokseen on liittynyt tavallisesti profetoiminen, eli ilmoitus Jumalalta! Oikea aito hurmos oli siis profeettojen osana, kun he saivat ilmoituksen Jumalalta. Hurmoksella tarkoitetaan Raamatussa tavallisesti näkytilaa, jossa profeetat vastaanottivat sanoman Jumalalta. Kysymyksessä eivät koskaan olleet menot joissa kiihotettaisiin kansanjoukkoa hurmokseen!
Hurmokseen pääsevät pakanakansat menoissaan, sekä väärät profeetatkin. (1 Kun 18:26-29, 22:6-24, Hes 13:17) Jos katselemme televisiosta alkuasukkaiden menoja, he kiihottavat itsensä hurmoksiin. Hurmoksiin ei ole kovin vaikea päästä pahojen henkien toimesta.
Kukaan ei kai voi kuvitella että ihminen voisi komentaa Pyhää Henkeä, ja vaatia hurmoksiin pääsyä jopa viikoittain kokouksissa?Profeettojenkin kokemukset Raamatussa olivat tahattomia hurmoksia, ja yllätyksiä heille. Hurmos oli tila jossa he vastaanottivat näyn. Tuskin se oli kovin kiihkoisa? Missään Raamatussa ei anneta ymmärtää että kansaa olisi kiihotettu hurmostilaan?
Hengellinen into on hyvä asia joka näkyy esim. ahkeruutena Herran työssä lähimmäisten hyväksi Herran kunniaksi, että myös kiinnostuksena oppia Raamatusta miten voisi parhaiten täyttää paikkansa kristittynä. -Haluna tehdä Jumalan tahto ja miellyttää Jumalaa. Ei tavoitella ihmeitä, tunne-elämyksiä ja transsitiloja. Usko ja hengellisyys ovat viisasta, järkevää, vakaata, arvokasta ja pyhää toimintaa, joka näkyy mm. Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan luonteen (Matt 22:37-40) jaloutena uskossa, sanoissa ja teoissa. (Jaak 2:14-26)
Usko ei ole tunne-elämyksiä, eikä ihmeitä! Usko on uskoa Jeesukseen alistumalla Pyhän Hengen johdatukseen ja valvontaan, (Ilm 3:17-21, Joh 16:8, Joh 3:5-6, 16:13, Gal 4:6, 2 Kor 3:18, Tiit 3:5, Room 8:15-26) sekä rakkautta Jumalaan joka ilmenee Jumalan käskyjen noudattamisena. (Joh 14:23,26, 1 Joh 5:3)
Kaatuilemiset hypnoottisessa tilassa, lattialla ryömiminen, kirkuminen yms. eivät ole uskoa. Usko näkyy kristillisessä elämässä arvokkaana nöyryytenä, lempeytenä, ystävällisyytenä, epäitsekkyytenä ja lähimmäisrakkautena kaikessa. Uskollisuutena Jeesukselle. Kansan kiihottaminen hurmostilaan on aivan outo asia Raamatussa!
Syntejä ei saa anteeksi kaatuilemalla, eikä muullakaan ihmeellä, vaan katumuksella ja parannuksella. Kääntymällä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen parannuksessa. Uudestisyntymisen kautta usko näkyy todistuksena, kun ihminen hylkää syntinsä. Hurmoksien vaikutus on lyhytaikainen, ja kun tunne elämykset loppuvat, ihminen jää yksin tyhjyyteen ja masennukseen. Ihminen jää kuitenkin kadotetuksi, kun ei ole saanut sanasta tukea uskolleen, sekä hengellistä ymmärrystä. Hurmoskokemus voi toki kuitenkin herättää ihmisen kiinnostuksen uskoa kohtaan, ja ihminen kääntyy sitten synneistäänkin myöhemmin. Kuitenkin kun ihmeet loppuvat, jää moni tyhjyyteen, vaille turvaa. Oikeasti kääntyneellä on usko ja Jeesus aina turvana vaikeuksissakin. Järkeä ja arvostelukykyä ei saa unohtaa.
Lopun aikana viimeisinä päivänä esiintyvät paholaisen eksytykset valkeuden vaatteissa Kristuksen nimissä. (2 Kor 11:14, Matt 24:24, 7:15-23, Ilm 16:13-14, 13:13-14) Ne tekevät suuria ihmeitä. Tällainen hurmos ja kiihkomielisyys haittaa Jumalan työtä. Eksytykset ovat pettäviä, koska ne tapahtuvat uskonelämän kautta, ja niitä on vaikea erottaa ja arvostella. Ainoa tapa arvostella oikeata ja väärää on Jeesuksen usko, ja Jumalan sana Raamattu, sekä Jumalan käskyillä koettelu. (Jaak 1:25, 2:10-12, Jes 8:20, 1 Joh 2:3-4, Luuk 16:17)
Ps. Kirjoitukseni on viimeistä viimeistelyäni vailla.
Lisää aiheen läheltä: http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/13
Kiihkomielisyyteen liittyy hurmahenkisyys, tasapainottomuus, ja pyhittämättömyys. Kiihkomielisyyden vastakohtana on pyhitys, joka ilmenee Jumalan käskyjen kunnioittamisena, ja Jeesuksen uskolla. Lopun ajan pyhät lopun ajan seurakunnassa = Ilm 14:12, 12:17. Jumalan Hengen toiminta näkyy arvokkaana ja pyhittävänä vaikutuksena.
Pyhissä näkyvät Hengen hedelmät käytännössä. (Hebr 8:10, Gal 5:22-26, Kol 3:12-13, 1 Tim 2:15, Hebr 12:14, 1 Tess 4:3,7, 5:23, 1 Piet 1:15-16, Room 6:12-23, 2 Kor 7:1, 1 Kor 6:9-10) Henki ja totuus (Jumalan sana Raamattu) pyhittävät ihmisen: (1 Piet 1:2, Joh 17:17)
“Hurmos” sana on käännetty heprean “naba-” (ennustaa, profetoida) ja kreikan “ekstaasis-” (asettaa syrjään: siirtää tavallisesta olotilasta) sanasta.
Paavali ja Pietari joutuivat hurmoksiin. (Apt 22:17:21,9, 10:9-16,28, 11:5, 2 Kor 12:1-4 ) Vanhassa testamentissa hurmoksesta puhutaan: (4 Moos 11:24-29, 1 Sam 10:5,10-13, 19:20-24, 1 Kun 18:29, 22:10, 1Aik 25:1-3, Aik 18.9, Hes 13:17 )
Kun tutkimme nämä Raamatunkohdat, havaitsemme että hurmokseen on liittynyt tavallisesti profetoiminen, eli ilmoitus Jumalalta! Oikea aito hurmos oli siis profeettojen osana, kun he saivat ilmoituksen Jumalalta. Hurmoksella tarkoitetaan Raamatussa tavallisesti näkytilaa, jossa profeetat vastaanottivat sanoman Jumalalta. Kysymyksessä eivät koskaan olleet menot joissa kiihotettaisiin kansanjoukkoa hurmokseen!
Hurmokseen pääsevät pakanakansat menoissaan, sekä väärät profeetatkin. (1 Kun 18:26-29, 22:6-24, Hes 13:17) Jos katselemme televisiosta alkuasukkaiden menoja, he kiihottavat itsensä hurmoksiin. Hurmoksiin ei ole kovin vaikea päästä pahojen henkien toimesta.
Kukaan ei kai voi kuvitella että ihminen voisi komentaa Pyhää Henkeä, ja vaatia hurmoksiin pääsyä jopa viikoittain kokouksissa?Profeettojenkin kokemukset Raamatussa olivat tahattomia hurmoksia, ja yllätyksiä heille. Hurmos oli tila jossa he vastaanottivat näyn. Tuskin se oli kovin kiihkoisa? Missään Raamatussa ei anneta ymmärtää että kansaa olisi kiihotettu hurmostilaan?
Hengellinen into on hyvä asia joka näkyy esim. ahkeruutena Herran työssä lähimmäisten hyväksi Herran kunniaksi, että myös kiinnostuksena oppia Raamatusta miten voisi parhaiten täyttää paikkansa kristittynä. -Haluna tehdä Jumalan tahto ja miellyttää Jumalaa. Ei tavoitella ihmeitä, tunne-elämyksiä ja transsitiloja. Usko ja hengellisyys ovat viisasta, järkevää, vakaata, arvokasta ja pyhää toimintaa, joka näkyy mm. Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan luonteen (Matt 22:37-40) jaloutena uskossa, sanoissa ja teoissa. (Jaak 2:14-26)
Usko ei ole tunne-elämyksiä, eikä ihmeitä! Usko on uskoa Jeesukseen alistumalla Pyhän Hengen johdatukseen ja valvontaan, (Ilm 3:17-21, Joh 16:8, Joh 3:5-6, 16:13, Gal 4:6, 2 Kor 3:18, Tiit 3:5, Room 8:15-26) sekä rakkautta Jumalaan joka ilmenee Jumalan käskyjen noudattamisena. (Joh 14:23,26, 1 Joh 5:3)
Kaatuilemiset hypnoottisessa tilassa, lattialla ryömiminen, kirkuminen yms. eivät ole uskoa. Usko näkyy kristillisessä elämässä arvokkaana nöyryytenä, lempeytenä, ystävällisyytenä, epäitsekkyytenä ja lähimmäisrakkautena kaikessa. Uskollisuutena Jeesukselle. Kansan kiihottaminen hurmostilaan on aivan outo asia Raamatussa!
Syntejä ei saa anteeksi kaatuilemalla, eikä muullakaan ihmeellä, vaan katumuksella ja parannuksella. Kääntymällä henkilökohtaisesti Jeesuksen puoleen parannuksessa. Uudestisyntymisen kautta usko näkyy todistuksena, kun ihminen hylkää syntinsä. Hurmoksien vaikutus on lyhytaikainen, ja kun tunne elämykset loppuvat, ihminen jää yksin tyhjyyteen ja masennukseen. Ihminen jää kuitenkin kadotetuksi, kun ei ole saanut sanasta tukea uskolleen, sekä hengellistä ymmärrystä. Hurmoskokemus voi toki kuitenkin herättää ihmisen kiinnostuksen uskoa kohtaan, ja ihminen kääntyy sitten synneistäänkin myöhemmin. Kuitenkin kun ihmeet loppuvat, jää moni tyhjyyteen, vaille turvaa. Oikeasti kääntyneellä on usko ja Jeesus aina turvana vaikeuksissakin. Järkeä ja arvostelukykyä ei saa unohtaa.
Lopun aikana viimeisinä päivänä esiintyvät paholaisen eksytykset valkeuden vaatteissa Kristuksen nimissä. (2 Kor 11:14, Matt 24:24, 7:15-23, Ilm 16:13-14, 13:13-14) Ne tekevät suuria ihmeitä. Tällainen hurmos ja kiihkomielisyys haittaa Jumalan työtä. Eksytykset ovat pettäviä, koska ne tapahtuvat uskonelämän kautta, ja niitä on vaikea erottaa ja arvostella. Ainoa tapa arvostella oikeata ja väärää on Jeesuksen usko, ja Jumalan sana Raamattu, sekä Jumalan käskyillä koettelu. (Jaak 1:25, 2:10-12, Jes 8:20, 1 Joh 2:3-4, Luuk 16:17)
Ps. Kirjoitukseni on viimeistä viimeistelyäni vailla.
Lisää aiheen läheltä: http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/13
