Seurakuntayhteyden tarpeellisuus

Jumalalla on aina ollut kansansa maan päällä.

Seurakunta on Jumalan tarkoitus kaikkina aikoina.

Ef 3:10; "Näin myös avaruuden henkivallat ja voimat tulevat seurakunnan välityksellä tuntemaan Jumalan viisauden kaikissa moninaisuudessaan."

Seurakunta on Jeesuksen Kristuksen; Jeesus on rakennuksen kulmakivi; 1 Kor 3:11; "- Perustus on Jeesus Kristus, muuta perustusta ei kukaan voi laskea; "Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on Jeesus Kristus; Ef 2:20, 1 Piet 2:4-6.

Jumalan valtakunnan työtä on annettu ihmisten tehtäväksi.

Jokainen suorittaa jotakin palvelusta hengen lahjojensa mukaan; 1

Piet 2:9, 1 Kor 14:12. Seurakunta antaa tarkoituksen mukaisen 

pohjan hengelliselle arvotoiminnalle;

Kristuksessa seurakunta pysyy koossa ja seurakunta kasvaa; "- Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis rakentuu ja kasvaa rakkaudessa;" Ef 4:16.  (Matt 10:7, Room 10:14-15, Apt 13:1-3)

Seurakunta on Jumalalle niin rakas että seurakuntaa verrataan Raamatussa "morsiameen" ja "vaimoon." Jumala on antanut Jeesuksen todistajille profetoimisen Hengen; Ilm 19:7-10, 21:9-27. Seurakunta on elävän Jumalan Pyhä kaupunki; Ilm 21:2,10, Uusi Jerusalem ja Siionin vuori; Hebr 12:22-23, Gal 4:26. Seurakunta joutuu kokemaan myös vastustusta; Matt 5:3-12, Apt 8:1, 1 Tess 2:14-16, Ilm 12:17.

Lähetystyössä tarvitaan hengellisiä ja taloudellisiakin voimavaroja; Room 12:6-8; Armolahjoja on runsaasti seurakunnan hyväksi. Seurakunnan yhteydessä voi jokainen edistyä ymmärryksensä ja rakkautensa mukaan ja sen mukaan miten Jumala lahjojaan jakaa. 

(Luuk 12:47-48) 
Ryhmän jäsenien yksilölliset lahjat, toiveet, tarpeet, ristiriidatkin, sekä yksilölliset asenteet uskon pyhityksessä ja tiedon määrässä elävät, kasvavat, toimivat ja ajassa muuttuvat.

Raamatun evankeliumin toimittaminen ja lähimmäisen palvelu kuuluvat seurakunnan toiminnan tehtäviin; Matt 28:18-20. Seurakunta ja seurakunnan jäsenet todistavat Jumalasta. Jumala toimii seurakunnan yhteydessä. 

Seurakuntaan kuuluu niin kuin kaksi ihmisryhmää, jotka ovat "näkyvä ja näkymätön seurakunta. "Näkymätön seurakunta" koostuu niistä jotka eivät ole joukossa mutta seuraavat Jeesusta uskossa sen uskon mukaan minkä he ymmärtävät. Inhimillisistä ja kartalla aluesijaintinsa vuoksi kaikki eivät ole ryhmässä; Joh 1:9, 10:16, Room 2:14, Joh 4:23, (Ilm 12:6,14) Ilm 18:4. Näkyvän seurakunnan kanssa he kuuluvat Jumalan kansaan. Herran omia on kristillisissä uskontokunnissa yksilöinä. Kaikki eivät ole Herran omia. Vehnä ja rikkaviljakin kasvavat yhdessä elonleikkuuseen asti. (Matt 13:24-30)

Ihmisen tehtävä ja valtuus ei ole tuomita kesken armonajan. Uskontokunnista erossa ja muissakin kuin omassa seurakunnassa on Herran omia rakkaudessa Jumalaan uskossa Vapahtajaan.

Jeesus Kristus on seurakunnan perustaja ja kulmakivi; 1 Kor 3:11, Ef 1:22-23, 2:19-22, 1 Piet 2:4-6, Ef 4:15-16. Jeesus jakaa palvelutehtävät, Jeesus antoi henkensä seurakunnan puolesta. Jeesus pyhittää seurakunnan; Ef 5:25-27, 1 Kor 6:11.

Seurakunta nauttii Jumalan rakkaudesta vaikka seurakunnan toimintaa häiritsevät ihmisten heikkoudet ja vajavaisuudet. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kristuksessa seurakunta pysyy koossa; Kol 1:24, 3:11, Room 12:5, 1 Kor 10:17, 12:12-27, Gal 3:28, 2 Piet 1:21. Kristitty osallistuu Jumalan kunnioittamisesta seurakunnassa; Hebr 2:12. Seurakunnissa ihmiset kokoontuvat yhteen Kristuksessa Jumalan rakkaudessa.

Ihminen erehtyy ja seurakuntaa tarvitaan että teologia perustuisi pitkäaikaisiin ja tarkempiin hyvin harkittuihin jumaluusopin Raamatun tutkimuksen arviointeihin. Seurakunta julistaa Jumalan viisautta ja kunniaa. Seurakunnan teologian kirjoituksen tulee olla korkean vastuullisen tiedollisuuden vaatimuksien arvopohjalla jossa yhtyvät vastuullisuus ja hengellisyys ja kaikki se mitä Jeesus opetti. Ilm 19:10; "Profetian Henki" on kaikki se mitä Jeesus jumaluudessa on opettanut ja opettaa edelleen elävänä taivaan pyhäkön Ylipappina; Kol 2:9; 

"Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään;" Hebr 8:1-2. Apt 3:22-23, 4:12. 

Usko on vaarassa sammua jos ihminen jää uskossaan yksin. Ihminen yksinään voi olla väittelyn ja riidanhaluinenkin, itseään muita viisaampana pitävä turhautunut ja katkeroitunut. (Hebr 10:24-25, Apt 7:51, Jes 1:20) Ihminen ei voi asettaa itseään kuitenkaan Jumalan ja seurakunnan yläpuolelle. 

Fil 1:15; "Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset vilpittömin mielin."

Uskossa uudesti Kristuksessa syntyneet viettävät uutta elämää Kristuksessa. Entisen elämän syntejä ei enää silloin ole; Jes 1:18; "Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat ne muuttuvat villanvalkoisiksi."  Jumalan armo ei ole niin halpa asia että Kristuksessa uudesti syntyneiden entisen elämän synnit olisivat syytettävissä ja moralisoitavissa; Matt 7:1; "Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi." Mitä suuremmat ihmisen synnit ovat sitä suurempi on Jumalan armo synneistään pois kääntyneiden suhteen. Käännynnäisten entistä elämää ei saa viettää seurakunnassa.

Rikoksista on säädetty rikoslaissa tarkasti. Syyteoikeuden ulkopuolella olevat ovat syyttömiä ja on pidettävä syyttöminä, sillä valtion rikoslait eivät syytä syyteoikeuden ulkopuolella olevia. (Matt 7:1) Valtion lakisäädösmassa on auktoriteettisessa asemassa. Rikoslakien yhteyteen on säädetty myös syyteoikeudesta. Yksityisiä tuomioistuimia ei laillisesti voi ylläpitää. Valtiossa on perustuslain mukainen tuomioistuin ainoa laillisesti toimiva tuomioistuin. Oikeusvaltioperiaatteet ja lakisäädösmassa huolehtivat ettei valtiovalta eikä mikään muukaan taho riistäisi kansalaisia. Uskovaisilla ihmisillä ei uskoonsa liittyvänä ole kuitenkaan juridisen ajattelun oikeustajua. 

Maailmassa on sellaistakin uskonnollisten ryhmien toimintaa, jossa Raamatun puhtaan Kristus kallion arvot eivät toteudu opetuksessa ja jäsenien arvostuksissa; Ilm 2:4-5, 1 Tim 3:15, 2 Tim 4:3-4, 1 Joh 2:15-17, 2:1-6, Juud 4,  Ihmisten omat näkemykset, himot ja halut kristillisen pyhityksen sijasta Jeesus Kristus uskon kantavien rakenteiden hylkääminen arvoissa eivät ole pelastavaa uskoa. Jumalan sana ei kelpaa ja synnin opettavan lain arvot ovat näille vanhanaikaisia tai kumottuja. Jumalan synnin opettava laki sekä pyhitys uskossa Kristuksessa on välttämättä pidettävä arvossa; Ilm 14:12, Hebr 12:14, Matt 13:36-43.  

Seurakuntaa vaivaa viimeisinä aikoina Laodikean seurakunnan viileys; Ilm 3:14-22. Paavali vertasi oman aikansa seurakuntia keskenään. Laodikean seurakunta oli viileä uskossa. Jumalan Hengestä on pidettävä kiinni tinkimättä synnin puolelle. 

Palavan ensirakkauden usko on vaarassa viilentyä tai sammua. Seurakunnan jäseninä ja tehtävissä on aina ihmisten tuomia vikoja. Ihmisen on perustettava uskonsa Jumalaan, Kristukseen, oikein ymmärrettyyn Raamatun sanaan ja pidettävä omasta henkilökohtaisesta uskostaan itse hyvää huolta sillä toinen ihminen ei sitä pysty tekemään. Hyvä paimen elää taivaan pyhäkössä; Joh 10:11; Herra on elävä;  "- Minä olen hyvä paimen, oikea paimen."

Maalliset paimenet eivät ymmärrä kaikkea, eivätkä tunne ihmistä syvällisesti.

Seurakuntien uskonnon organisaatioiden tapoihin ja sääntöihin kannattaa tutustua ettei joutuisi varautumatta liian suuriin yllätyksiin. Jäseniä koskevat säännöt usein puuttuvat ja säännöt saattavat olla vajaita nykyisen palvelukulttuurin ihmisten tarpeista ja näkökulmista katsottuina. Ihmiset ymmärtävät oman aikansa palveluhallintokulttuurin asioita. Palveluhallintokulttuurin huomioiminen ei saa koskaan kuitenkaan tarkoittaa synnin harjoittamisen arvojen hyväksymistä. Tieto ja uskon palavuus ovat yksilöllisiä ja ajassa muuttuvia. Ihmisten taitamattomuus ja sopimuksien puuttuminenkin voivat aiheuttaa ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. Organisaatioiden teologia ja hallinto sekä järjestys saattavat olla suuria ja hankalasti ymmärrettäviä niille joilla ei ole vuosikymmenten kokemusta uskonto organisaatioiden seurakuntien toiminnoissa. Ihminen ei voi olla ihmisen herra. Tämän vuosituhannen ajan hallintopalvelukulttuuri perustuu oikeusvaltioperiaatteisiin ja eduskunnan säätämään lakiin, ei ihmisten "arvovaltaan," vanhemmuuteen tai teologiseen asiantuntemukseen hierarkiassa.

Evankeliumin suhteen ei ihmisille kuulu evankeliumista kunniaa. Uskontokuntien ammattityöhön palkatuille henkilökunnille, niiden jäsenille "vanhemmillekaan" ei kuulu jumaluudelle kuuluva kunnia evankeliumista. Hengelliset ryhmät saattavat olla täynnä ylpeitä ihmisiä.

- Jumalan kunnia on ihmiselle uskossa täydellinen.

Ristiriitoja syntyy aina siellä missä ihmiset vaikuttavat yhdessä. Ihmissuhteiden suhteen kannattaa uskontokunnissakin noudattaa samanlaista varovaisuutta kuin missä tahansa muuallakin sillä ihmiseen suhtaudutaan ihmisten ryhmissä paljolti ihmisen oman käyttäytymisen mukaisesti. Ihmisten ryhmissä on ihmisiä tunteineen, odotuksineen, toiveineen ja tarpeineen mutta ihmisten tieto, elämänkokemukset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Ihmisen kaikkiin tunteisiin ei voida ja huomata vastata. Jokaisella ei empatia riitä jokaiselle. Uskontokuntien seurakuntien ihmiset ovat vain ihmisiä. Uskontokuntien jäsenet ovat heterogeenista väkeä mutta homogeenista joukkoa yhteisellä arvopohjalla uskossa.

Jumala, Jeesus Kristus on keskispiste ja kunnian kohde. 

Jeesus Kristus on uskovaisille se kohde jota pitää katsoa -ei koskaan toinen ihminen. Ihmisiin ei voi ihminen uskoansa perustaa. Toinen ihminen on samanlainen kuin itse eikä sovellu uskon perustaksi. Ryhmän yhteinen hengellinen arvopohja on kuitenkin yhteyttä Herrassa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; "-Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni siellä minä olen heidän keskellään;" Matt 18:20.  

Usko ei perustu tunne-elämyksiin. Ihmisten varaan rakennettu usko ennenpitkää sammuu koska ihminen ei kelpaa uskon perustaksi eikä voi olla toisen ihmisen uskona. Uskontojen ryhmissä on ihmisiä joilla on vuosikymmenien perheperinteitä ryhmässä. Kaikki eivät ole läheisiä ystäviä keskenään eivätkä pysty ottamaan läheisiksi. Ihmisillä on perhepiirinsäkin. Emotionaalisissa asioissa on hyvä ymmärtää ihmisten inhimilliset rajoittuneisuudet. Jokainen ei ymmärrä jokaista. Ihmisen täytyy itse pitää Jumalan Hengestä kiinni hengellisissä ryhmissä ja varoa loukkaamasta muita. 

Jos päästää irti Jumalan Hengen yhteydestä saattaa tapahtua lyhyessä ajassakin paljon ikävyyksiä hengellisen elämän kannalta. Ihminen voi loukata toisen ihmisen lopullisesti maailman synnin teille. Varsinkin uskon ensirakkauden aikana ihminen on herkkä ja tunteistaan haavoittuvainen. Taivaallisia vasten jokainen ihminen jää vajaaksi. Jumalan paikkaa ei voi viedä. Omatuntoa johtaa Pyhä Henki, Raamatun kirjoitukset ja mitä Jeesus Raamatussa on opettanut.

Organisaatioilla on aina arvot, perustehtävä ja säännöt. Nämä kaikki kolme pitäisi olla helposti luettavissa. Säännöt tulisi kirjoittaa sellaisiksi että niissä on ilmaistu selkeästi jäsenyyden ehdot ja että sääntöjen mukaan ainoastaan voisi syyttää ja säännöillä sitten myös puolustautua. Itse kunkin tai joidenkin mielivalta eivät käy säännöiksi. Paksut oudoksesta vaikeasti ymmärrettävät  ohjekirjatkaan eivät ole sääntöjä. Toiminnan ohjekirjoja tarvitaan kuitenkin ettei kaikkia käytännön juoksevia asioita tarvitsisi miettiä joka kerta uudelleen ja että käytännöt olisivat kaikille tasa-arvoisia. 

Arvovaltaan perustuvaa laillista päätöksentekoa ei ole olemassa. Arvovaltaa voi syntyä vain ihmisten mielikuvituksissa. "Arvovaltaan" liittyy mielivaltaa. Ihmisiltä ei voi mielivaltaan taipumista vaatia. Seurakunnissa on ihmisiä jotka eivät ole suostuneet luopumaan vioistaan monen vuosikymmenenkään aikana.

Järjestöillä on oltava jäsenille jäsenyyden ehdot ja säännöt että järjestöön liittyjät ja järjestön jäsenet tietäisivät mitä heiltä vaaditaan, säilyttää jäsenyytensä ja millä jäsenet voivat puolustautua. 

Nöyryyttäminen ja alistaminen ovat vieraita asioita hienon hallintopalvelukulttuurin maissa joissa kaikki julkinen viranomaistoiminta on kirjattu lakiin ja alaisia pidetään vain kahden osapuolen välisillä työsopimuksilla. Alaisentaitovaatimukset päätellään aina työsopimuksista. Äänioikeutettujen antamilla vaaliänillä saa itsenäistä valtaa äänioikeuden toimielimessä toimielimen asiaesitysluetteloiden sisällä, ei suoraa itsenäistä valtaa muihin äänioikeutettuihin.

Organisaation johto, seurakunnat ja seurakuntien jäsenet eivät voi ottaa jäsenen henkilökohtaisia ja yksityisiä asioita ja ryhtyä jokainen sitten yksityisten ja henkilökohtaisten asioiden johtajiksi, valvojiksi tai "vanhemmiksi." Ihmisiä ei voi mielivallalle nöyryyttää ja alistaa eikä valvontaa järjestää. Ihmistä koskevassa päätöksenteossa on aina  oltava ihmisen oma osallistumismahdollisuus. Seurakunnissa eletään yhteisessä hengellisessä arvossa, mutta kaikki eivät elä yhdessä. Seurakuntien vanhemmatkin ovat rajoittuneita. Ihmisen uskon tie on yksilöllinen. 

Seurakuntalaisille ja seurakuntaan liittyjille on tärkeätä pyhittynyt usko ja yhteisöllisyys joista on pidettävä hyvää huolta. Pyhittynyt usko tuo hengellisissä ryhmissä parempaa onnistumista yhteisöllisyydessäkin. Ihmiset ovat aina kuitenkin ihmisiä eivätkä ole aina valmiita kohtaamaan ryhmien asioita. Kansainväliset organisaatiot ovat rakenteistaan suuria. Seurakuntaan tulleiden käännynnäisten entisestä elämästä ei saa syyttää että käännynnäisillä olisi riittävä hengellinen alusta arvopohja pyhittyneelle uskolle yhteisöllisyydessä.   

Hyviä palvelukulttuurin tapojakin on noudatettava että jäsenien on saatava itse osallistua kaikkeen itseään koskevien asioiden käsittelyyn ja päätöksentekoon. Hallintopalvelukulttuuri on erilainen kuin Raamatun kirjoittamisen aikoina. Monet pettyvät jos Jumalan Henki ei heitä johda. Ihmisen pitää alistua Jumalan Hengelle eikä ihmisten mielivallalle. Mielivaltaan alistumisen vaatimus on mielivaltaa. Ihmisten nöyryyttäminen ja ihmisten alistaminen ei kuulu nykyisen ajan hienon hallintopalvelukultturin arvoihin. Hengellinen usko perustuu rakkauden arvoihin, -ei ihmisten pakottamiseen, valvontaan, nöyryyttämiseen ja alistamiseen itse kunkin -joidenkin mielivallalle mieluisaksi.

Korkean hienon hallintokulttuurin maissa ei ole lainsäädäntöjä joiden vuoksi kristityn omatunto uskossa Kristuksessa ei olisi mahdollista. Ihmisten omaatuntoa ei lakisäädöksillä voi säätää, mutta oikeusvaltion oikeusvaltioperiaatteilla ja lakisäädöksillä ohjataan käyttäytymistä, valtion orgaanien toimintaa sekä huolehditaan ettei valtiovalta tai mikään muukaan taho riistäisi kansalaisia. Hieno hallintokulttuuri ei estä hengellisen uskon omantunnon asioita eikä hengellisellä uskolla ole esteitä olla sovussa lainsäädäntöjen ja palveluhallintokultuurin hyvän hallinnon tapojen ja oikeusvaltioperiaatteiden kanssa.  

Järjestöillä, yhdistyksillä ja yhtiöillä on toimielimet joihin valitaan äänioikeutetuista jäseniä.

Demokratian säännöt ja arvot on noudatettava sillä ne ovat ryhmän yhdessäolon normituksia. Demokratian normituksia ei voi ohittaa. Organisaatiossa jokaisella on jotakin äänivaltaa. Ihmisten henkilökohtaisia asioita ei voi kuitenkaan julkisissa tilaisuuksissa puhua.

Jäsenien itsenäinen toimivalta on äänioikeus toimielimien asiaesitysluetteloiden sisäisissä asioissa. Luottamustehtäviin valitut käyttävät mielipide- ja omaa äänioikeuttaan toimielimessään. Kaikilla jäsenillä on jotakin äänivaltaa. Suoraa itsenäistä valtaa suhteessa muihin äänioikeutettuihin jäseniin ja kansalaisiin ei voi saada äänioikeutettujen antamilla vaaliäänillä ja kansanvaaliäänillä. Valtiossa on valtava määrä toimielimiä järjestöissä, yhdistyksissä ja kaikkien yhtiömuotojen organisaatioissa sekä kuntien ja valtionhallinnon rakenteissa. Toimielimien jäsenillä ei voi olla esimiesasemaa. Jotta olisi alaisia on alaisilla oltava aina voimassa olevat työsopimukset sillä työsopimuksista päätellään alaisen taitoihin orientoitumisen asioista.

Organisaatioiden ylimissä toimielimissä ovat toiminnasta vastaavia johtajia, mutta esimiesasemassa suhteessa jäseneen jos jäsenellä on soveltuva työsopimus. Autoritaarinen vallankäyttö ei ole hyvän palveluhallintokultuurin arvo.

Valtion orgaanien ja viranhaltijoiden toiminnasta on säädetty tarkemmin valtiosäännössä ja laissa. Järjestöjä ja yhdistystoimintoja koskevat niille säädetyt lait.

Kansalaisoikeudet on huomioitava. Kukaan ei pysty laillisesti välttämään lainsäädäntöjä. Koko lakisäädösmassa säädetään aina perustuslain kanssa yhteneväksi. Lakisäädösmassa ei voi olla perustuslain kanssa eri mieltä koskaan. Perustuslaissa on säädetty kansalaisten perusoikeuksista. "Julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia;" Perustuslaki 2§. Henkilöt joita asiat koskevat on aina mahdollisuus osallistua itse päätöksentekoon. Viranomaispäätöksiin on aina muutoksenhakuoikeutta. Uskontokunnissa ei ole viranomaisia. 

Organisaatioilla on aina rakenteet. Ilman organisaation rakenteita ei olisi organisaatiotakaan olemassa. Organisaatioiden toimielimille on säännöissä kirjoitettu toimielimien toimivallasta. Uskontokunnat palkkaavat ammattityöhön henkilöitä. Henkilökunnallakin on jokaisella oma elämä. Päätökset tehdään toimielimissä organisaatioarvojen, toiminta-ajatuksen ja sääntöjen mukaan. Uskontokunnat ovat suuria kansainvälisiä organisaatioita.

Organisaatioiden johtajat ovat organisaatiojohdon asioissa, eivät luonnolliseen henkilöön suorassa esimiesasemassa. Näille kuuluu organisaation johto, ei esimiesasema, paitsi jos on alaisia on alaisella aina työsopimus joissa on sovittu alaisentaitovaatimus. Ihmisiä ei voi ottaa alaisekseen ilman alaisen työsopimusta. Organisaatioissa pitää pelkän johtajuuden sijasta ajetella enemmän ihmisten palvelua. Kuitenkin organisaatioiden johdoilla on aina sidosryhmien vaatimuksiin liittyvissä asioissa paljon työtä.

"-Suuri olkoon toisten palvelija;" Matt 20:26; "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi se olkoon toisten palvelija."

"Johtajiksi ja vanhemmiksi" heittäydytään toisinaan nostamalla itsensä toisen henkilön yläpuolelle vaatien kunnioitusta ja alamaisuutta ottamalla yksityisiä ja henkilökohtaisia asioitakin. Saatetaan pyrkiä nöyryyttämään ja alistamaan. Jumalalle -Kristukselle, Jumalan Hengelle, Jumalan synnin opettavalle laille, ja Raamatun sanalle alistutaan. Uskoon tulleiden pyhittynyt usko on vaarassa jäädä ilman arvoa jos muut viettävät käännynnäisen entistä elämää mieluimmin kuin että näkisivät käännynnäisen kääntymyksen. Käännynnäiset eivät pysty hyväksyttämään itseään jokaiselle "ensiksi ovesta tulleelle henkilölle" eikä jokaiselle itsensä hyväksyttäminen voi olla ehtona. Jäsenyyden ehdot ja jäsenyyden säännöt on oltava selvästi vaivatta luettavissa. 

Ollaksensa kristillisen seurakunnan Jumalan palvelijoita pitäisi olla tehtäviinsä nähden vastuullisia, tiedollisia ja hengellisiä. Vastuullisille tiedollisille ja hengellisille ammattipapeille, henkilökunnalle ja vapaaehtoisille on tärkeätä palvelua evankeliumin parissa. Kaikki uuden liiton Jumalan kansan Jumalalle kuuluvat ovat "pyhää papistoa;" 1 Piet 2:9-17; -jokainen toimivat jollakin tavalla evankeliumin hyväksi. 

Jumalan seurakunta on pyhä; 1 Kor 3:17. Seurakunta on Jumalan oma; Apt 20:28, Hebr 10:21, 1 Kor 3:9,16, 2 Kor 6:16, 1 Piet 2:5, 5:2, Gal 6:16, 1 Kor 3:9, Pyhä Henki elävöittää seurakuntaa; Apt 2:47, 5:14, 9:31,11:24. Jumala arvostaa yhteistä rukouselämää; Matt 18:19, Apt 15:28. Seurakuntaa ei tuonelan portit voita; Matt 16:18, Jes 4:5, Ef 5:25-32; Kristus rakasti ja pyhitti seurakunnan.

Jumalan omat pyhät uskovaiset "näkyvässä seurakunnassa" koostuvat yksilöinä niistä jotka ovat uskontokunnan jäsenrekistereissä. Jumalan omia on jäsenrekisterien ulkopuolella jotka ovat muiden uskontokuntien jäseniä ja myös niitä jotka ovat uskossa Kristuksessa ja rakastavat Jumalaa uskontokuntien ulkopuolella. Uskontokuntien jäsenrekisterit ovat maan päällä ja Jumalan Kristuksen "elämän kirja" on taivaan pyhäkössä; Luuk 10:20, Ilm 21:7. Ihmisillä on aluetieteellisiä ja muitakin inhimillisiä syitä miksi eivät ota osaa uskontokuntien ryhmien toimintaan. Elämän kirjassa on kirjoitettuna ne jotka ovat Kristuksessa uskollisia Jumalalle; Ilm 14:12, 12:17, 19:10. Ihmiset vilpittömässä uskossa pyhittyvät aina sen mukaan mitä tietoisuudessaan ymmärtävät, tämän näkee Jumala. Ihmisille ei syntejä tarvitse eikä pidä tunnustaa, sillä ihminen ei synnistä armahda. Välimiestä maan ja taivaan välille ei muista ihmisistä löydy. Ylipappi taivaan pyhäkössä on Välimies ja synnistä armahtaja; Hebr 8:1-3.

Uskonto-organisaatiot ovat toteuttaneet ja toteuttavat Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä; Matt 24:14, 28:18-20, Mark 16:15-18, Luuk 24:46-49, Joh 20:21-23, Apt 1:7-8. Lähetystehtävä on aina ensisijainen kristillisen arvon perustehtävä.

Kristillisestä veljes- ja lähimmäisrakkaudesta; Matt 12:31, Room 13:8, Hebr 13:1-2, 1 Piet 3:8, 1 Kor 10:24, 1 Tess 3:12, 5:11, 

Gal 6:2; "Kantakaa toistenne kuormia niin te täytätte Kristuksen lain." Joh 13:35.

Ilman rakkautta ei hengellisyydessä ole mitään. Hengellisyys on Kristuksessa Jeesuksessa -Jumalan omassa Hengessä.

Jumala on rakkaus; 1 Joh 4:1,8; Jumalan rakkaus on kaiken elämän perusta.

Jumala itse ohjaa vilpittömiä totuuden etsijöitä; Hebr 1:14, 10:12-18, 4:14-16, Joh 14 luku.

Jeesuksen omat rakastavat voimalla elämänsä kaikkein tärkeintä arvoa.

Ef 4:10-11; "-Hän joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle apostolit sekä profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat."  (Koko Ef 4 luku)

Kristuksessa yhteen kokoontuvilla on Jumalan siunaus; "- Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni siellä minä olen heidän keskellään;" Matt 18:20.

Ef 3:21; " -Olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien aina ja ikuisesti, Aamen."

Jari Laurila

5.1.2026
11.8.2016

-Kirjoittaja on itse seurakuntaelämästä ja uskonto-organisaatioiden jäsenkirjoista erossa inhimillisten syiden vuoksi ollut jo kahden vuosikymmenen ajan toistaiseksi. Ihmisillä saattaa olla inhimillisiä ja kartalla aluetieteellisiä esteitä tai syitä etteivät osallistu jossakin seurakunta-järjestö-yhdistystoimintaan. Ihmisten ryhmissä syntyy ristiriitojakin kun ihmisten vikoja ja puutteita on seurakuntayhdistystoiminnassa. Vietän uskoani ja uskomattomuuttanikin yksityisesti toistaiseksi niin kuin "näkymättömän seurakunnan" puolella. Asioin taivaallisessa pyhäkössä uskon ja uskomattomuuteni asiat; Hebr 7-9 luvut. En suorita mitään protestia ainuttakaan uskontojärjestöä tai niiden jäseniä kohtaan. 

Olen lainkuuliainen kansalainen. Olen monta vuosikymmentä vuosikymmenestä toiseen noudattanut maan lainsäädäntöjä.

- Jumalan omat ovat eläneet aina yhdessä. Seurakuntatoiminnalle on aina tämä yhdessä olon puolustus kaikkina aikoina sekä myös että lähetystehtävää uskontojärjestöt suorittavat. 

Itselläni on itsenäistä yksityistä harrastusta Raamatun parissa.

Olen siis uskontokuntien jäsenrekistereistä erossa toistaiseksi. Ihmisten taival uskossa, uskomattomuudessa ja uskonnottomuudessa on yksilöllinen. Kirjoitan omat Raamattu aiheiset kirjoitukseni itse henkilökohtaisesti ja viimeistelen kirjoituksiani vielä. Blogini vasemmassa reunassa on palautelomak aina ollut. Kansalaisten internet kirjoittelut kommentoidaan sinne minne ne kuuluvat -missä ne ovat kirjoituksien välittömään yhteyteen. Raamattua on kommentoitu tuhansia ja satoja vuosia. Kirjoittajalla ei ole suuria hengellisiä titteleitä eikä Raamattuun liittyviä työsopimuksia. Kirjoittaja ei ole kenenkään alaisena. Vanhuuseläkkeellä.




Lisää aiheen läheltä:  http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/7

Kyrön kirkon vieressä on kotiseutumuseo. Isokyrö. Raamattu telineessään. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrön kirkko. Rakennettu 1513-1533 vanhan puukirkon paikalle. Isokyrö. (Kuva:Jari Laurila:2011)