Adventtiliikkeen synty



Protestanttiset liikkeet ovat uskonpuhdistuksen seurausta. Raamatusta löytyi uskonpuhdistuksen aikana uutta valoa.
  
Jumala on vilpittömän totuuteen pyrkimyksien vuoksi siunannut uskonpuhdistuksen hengellisiä liikkeitä totuudessa Kristukseen. 

Raamattu oli keskiajalla kansalta salattu kirja. Kirjapainotaito toi Raamattuja kansalle. Tietoa rakentui päällekkäin ja aikaisempi tieto käytettiin hyväksi. Vähitellen päästiin yhä lähemmäksi Raamatun totuutta. 

 Kun vilpittömät totuuden etsijät ja Raamatun tutkijat löysivät Raamatusta uutta valoa heidän ympärille syntyi ryhmiä joista kasvoi ajassa kokonaisia protestanttisia kirkkoja. Martti Luther 1483-1546 oli uskonpuhdistajien esikoisia. Luther ei aloittanut tyhjästä. Häntä aikaisemmin uskonpuhdistajia olivat mm. John Wycliffe, (n.1320–1384, Englanti) Jan Hus, (n. 1370–1415, Böömi Tšekki) Valdolaiset,  (1100-luvulta alkaen) mainittavina.

"Adventismi" lat. tarkoittaa Kristuksen toista adventtia eli Jeesuksen takaisin tuloa. (Apt 1:11) Adventisteja eli Jeesuksen takaisintulon opettajia on ollut ennen nykyisin adventisteina tunnettuja seitsemännen päivän adventisteja lukuisia pieniä uskovaisten ryhmiä. Seitsemännenpäivän adventtikirkko rekisteröitiin 21.5.1863.
"Adventisteiksi" alettiin nimittämään aikansa baptistiseurakunnan maallikkosaarnaajan William Millerin liikkeen (noin 50 000 henkilöä) kannattajia. Nämä olivat "ensimmäisen päivän adventisteja" -eivät viikon seitsemännen päivän adventisteja.

Laajemmin ymmärrettynä Jeesuksen odotus johtaa Kristuksen apostolisen ajan seurakuntaan jossa Jeesuksen pikaisen takaisintulon odotus oli ominaista. Apostoli Paavali sitten opetti varhaiskristittyjä mitä ensin Kristuksen tuloa tapahtuu; 2 Tess 2:1-6. 

Seitsemännen päivän adventistien alkuperäisen viikkojärjestyksen mukainen sapatin vietto alkoi Joseph Batesin (1792-1872) vaikutuksesta. Bates oli pienessä baptistisessa sapattia viettävässä William Millerin liikettä kannattavassa ryhmässä joka ei ollut kuitenkaan baptistiseurakunta. Sapattia viettävä pieni baptistinen ryhmä on ollut ilmeisesti 1600 luvullakin. Sapatin vietto ei ole täysin kokonaan loppunut keskiajallakaan sillä pieniä sapattia viettäviä ryhmiä on ollut. Keskiajan kirkko vaihtoi viikon seitsemännen päivän viikon ensimmäiseksi päiväksi keisari Konstantinuksen käskystä 7.3.321 mutta pieniä uskovaisten ryhmiä on ollut keskiajalla erossa keskiajan kirkosta. 

Joseph Bates julkaisi 1846 sapattia käsittelevän kirjasen. Batesin kirjasen sapattiin liittyvien raamatullisten perusteiden kannustamana muutkin adventistit ryhtyivät viettämään sapattia. James ja Ellen White olivat näiden joukossa. James White oli kirkon ensimmäinen johtaja. James Whiten vaimo Ellen palveli profetian lahjalla. Joseph Bates oli myös Adventtikirkon perustajajäsenenä. Saman sukupolven ensimmäisiä keskeisiä johtohenkilöitä olivat myös John N. Loughborough (1832–1924)  Uriah Smith (1832–1903) ja John Nevins Andrews. (1829–1883)   
   
Adventtikirkossa hyödynnettiin edeltävien uskonpuhdistajien kaikki valo joka kaikki johti pois pimeästä keskiajasta lähemmäksi puhdasta Raamatun Jeesus Kristus evankeliumia. Raamatun opetus ymmärrettiin kaikkina maailmanaikoina olevaiseksi. 
Adventtiliikkeessä tahdottiin olla uskollisia alkuperäiselle Raamatullisen viikon seitsemännelle päivälle joka on Jumalan itsensä säätämä lepopäivä; Jaak 2:10; "Sillä se joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo lakia yhdessä kohdassa on syypää kaikilta kohdin." Jumalan lain kaikki kymmenen käskyä ovat voimassa. Hes 20:12; Sapatti on liiton merkki. Sapatti on ollut jo luomistyön yhteydessä taukoamatta aikaamme asti erityisenä hengellisen kristillisen yhteyden päivänä. Sapatin ymmärretään olevan pysyvästi asetettu. (2 Moos 31:13, 31:16–17, Jes 66:22-23)

Varhaiset adventistit odottivat Jeesuksen paluuta vuosina 1843 ja 1844 aikana jolloin Adventtikirkkoa ei vielä ollut. Ennen Adventtikirkon syntyä aikansa baptistiseurakunnan William Miller (1782-1849) tutki Raamattua vertaillen Ilmestyskirjan ja Danielin kirjan profetioita keskenään. Miller löysi profetian 2300 vuoden aikajaksosta. Miller erehtyi kuitenkin profetian merkityksen tulkinnasta luullen että kyse on maan puhdistamisesta ja siksi Jeesuksen tulosta.
 
Ellen White selitti 1845 vuotta myöhemmin Millerin profetian löydön jälkeen profetian merkityksen. Danielin kirjan enkelin sanojen jakeiden merkitys on selvä; Kyse on  pyhäkön kunniasta; Dan 8:13-14; "-Sitten minä kuulin enkeleiden puhuvan ja yksi heistä kysyi toiselta; "Kuinka kauan meidän täytyy katsella tätä, päivittäinen uhri on poissa, jumalattomuus levittää tuhoa, pyhäkkö ja palvelus on tallattu maahan." Toinen vastasi; "Niin kauan että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut, sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan."  Vanhan Testamentin pyhäkköpalvelus vertauskuvasi oikeaa Jeesuksen taivaallista pyhäkköpalvelua; 3 Moos 16:16,19,30, Hebr 7-9 luvut. Daniel tiedusteli enkeliltä milloin maahan tallatun häväistyn pyhäkköpalvelus saisi uuden kunnian.

Jeesuksen odottajat 1843 ja 1844 koostuivat useiden seurakuntien jäsenistä; Baptistien, metodistien ja presbyteerien, luterilaisten, kongregrationalistien ja muistakin evankelisista pienistä ryhmistä. Nämä adventistit ymmärsivät että viimeisien aikojen tärkein tehtävä on Jeesuksen pelastustyöstä huolehtiminen; Matt 28:18-20, Mark 16:15-16. Adventisteiksi on luettava kaikki jotka opettavat Kristuksen tuloa.

William Miller selitti Danielin kirjassa aikajakson 2300 iltaa ja aamua tarkoittavan 2300 vuotta. Aikajakson lähtökohtana pidettiin syksyä 457 eKr jolloin Artakseksen seitsemäntenä hallitusvuotena annettiin käsky Jerusalemin jälleen rakentamisesta; Dan 9:25, Esra 7:7, 11-26. Kun tuosta ajasta laskettiin tasan 2300 vuotta eteenpäin saavutaan syksyyn 1844 jKr. Maallinen pyhäkköpalvelus oli esikuva taivaallisesta pyhäköstä ymmärrettiin 1844 tarkoittavan suuren sovituspäivän vertauskuvan täyttymystä. Sitten tutkittiin mille päivälle suuri sovituspäivä osuisi juutalaisen kalenterin mukaan 1844. Uskottiin silloin Kristuksen saapuvan. Jeesuksen takaisintuloa odotti Pohjois-Amerikassa muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä jotka olivat yksilöitä sen aikaisista monista erilaisista uskovaisten seurakunnista.
William Millerin Jeesuksen tuloa odottava kansanliike oli Millerin oma eikä sille ei ollut aikansa baptisiseurakunnan virallista kannatusta.  

Profetia 2300 vuodesta ovat enkelin sanat Raamatun todellisessa vertauskuvallisessa profetiassa mutta "milleristit" erehtyivät ajattelemaan pyhäkön puhdistamisen tarkoittavan maan puhdistamista, ja tekivät johtopäätöksen että Jeesus tulisi tuolloin. Tavallista on että profetia ei heti ole ymmärryksessä täysin selvä. Kun aika ja pettymys menivät ohitse kaksi kolmannesta Jeesuksen odottajista luopui uskostaan. 
Kolmannes liikkeen jäsenistä jatkoi varman Raamatun opetuksen lopullisen selityksen selviämisen odotustaan. Viidennes näistä kolmanneksesta olivat mukana perustettavassa Seitsemännen Päivän Adventtikirkossa 1863.

Whiten kautta toimi profetian lahja uskonpuhdistuksen seurakunnalle mutta hänen profeetalliset näkynsä eivät muodostaneet kuitenkaan kirkon opillisen käsityksen perustaa. Adventtikirkon teologia on alusta alkaen kirjoitettu toimielimessä Raamatun tutkimuksen perusteella. Ellen Whiten mies James White on ollut kirkon ylimmän toimielimen jäsen. 

Milleriläinen liike hajosi viiteen osaan ja yhdestä ryhmästä "varhaisadventisteja" syntyi sitten 1863 rekisteröity seitsemännen päivän adventtiliike jossa adventilla tarkoitetaan Kristuksen toista tulemusta.

Whiten profeetallinen näky Sanctuary-Bridegroom 1845 taitteessa valaisi että kyse oli taivaallisen pyhäkköpalveluksen toisen vaiheen alkamisesta jossa Kristus meni pyhäkön Kaikkeinpyhimpään.
Maallisessa pyhäköpalveluksessa ylipappi suoritti pyhäkön suuren sovituspäivän palveluksen Kaikkeinpyhimmässä huoneessa.

Ellen White sai ns. “Bridegroom Vision” ns. Ylkänäyn helmikuussa 1845. Tämä näky siis selitti mitä oli tapahtunut 22 lokakuuta 1844 jolloin milleriläinen liike odotti Kristuksen paluuta. Näyssä White näki Kristuksen siirtyvän pyhäkön ensimmäisestä osasta kaikkeinpyhimpään ja että “Ylkä” (Bridegroom) menee taivaalliseen hääjuhlaan, ei maan päälle.

Ymmärrettiin että profetiassa 2300 vuoden aikajaksossa on kyse taivaan pyhäköstä jossa hebrealaiskirjeen mukaan Jeesus Kristus toimii ylipappina ja että kyseessä on pyhäkön palveluksen suuren sovituspäivän vertauskuva -pyhäkön palveluksen toinen vaihe jossa ylipappi meni pyhäkön Kaikkeinpyhimpään. 

Maallisen pyhäkön suurena sovituspäivänä kerran vuodessa ylipappi meni pyhäkön toiseen huoneeseen mukanaan sovittavaa verta ja puhdisti pyhäkön kansan vuoden aikana pyhäkköön tuomista synneistä. Kristuksen syntiuhri Golgatalla on syntiuhri johon eläinuhrit viittasivat. Golgatan uhri muodosti sovituksen perustan johon koko vanhan liiton maallisen pyhäkön eläinuhrit viittasivat. Kristuksen ylipapillinen palvelus jatkuu taivaan pyhäkössä niin kauan kunnes adventti saa täyttymyksensä Jeesuksen tulossa.  

Kristus astui 1844 pyhäkön kaikkein pyhimpään suorittamaan viimeistä ylimmäispapillista palvelustaan taivaan pyhäkössä. 
Pyhäkön ylimmäispapillisessa palveluksessa on kyse maailman ihmisten uskoon tulosta ja uskonelämän ylläpitämisestä jossa Jeesus Kristus on itse ylipappina ilman ihmisvälittäjiä; Hebr 1:14, 8:1-3; Enkelit sanansaattajina. Jumala itse ihmisen kanssa hengellisessä uudessa liitossa; 2 Kor 3 luku, Jer 31:31-33, Hes 36:25-27, Ilm 19:10.  Perusteet taivaan kirjojen avaamiselle jokaisen kohdalla on oltava; Ilm 20:11-15.

Seitsemännen päivän Adventistit ja rekisteröity Adventtikirkko poikkesivat muista adventisteista kolmessa merkityksessä;
1.) Uskoivat profeetallisen aikaennustuksen täyttyneen vuonna 1844 Kristuksen aloitettua ylipapillisen palveluksensa sen vaiheen jota maallisen pyhäkön vanhan liiton suuri sovituspäivä esikuvasi, mutta ei tehnyt aikalaskelmia Kristuksen takaisintulosta.
2.) Seitsemännen päivän adventistit uskoivat uskossa Kristukseen Vapahtajaan ja kaikkeen mitä Jeesus opetti. Uskoivat myös profeetallisen palveluksen olevan Ellen Whiten hengellinen lahja. Ellen Whiten kirjoituksilla ei ole Adventtikirkossa koskaan ollut samaa arvovaltaa kuin Raamatulla. White palveli hengellisellä lahjallaan. Whiten profetian näkyjen perusteella ei ole koskaan Adventtikirkon teologiaa kirjoitettu. Whiten kirjoitukset on aina arvosteltu Raamatulla ja niin White itsekin on aina vaatinut. Erehtymättömäksikään ei ihmistä ole koskaan väitetty. Profetoimisemme on vajavaista; 1 Kor 13:9.
3.) Seitsemännen päivän adventistit omaksuivat viikon seitsemännen päivän eli sapatin vieton siinä merkityksessä mikä on lepopäivän "sapatin" tarkoitus.
Paikalliset seurakunnat ryhmittyivät osavaltioittain piirikunniksi jotka muodostivat pääkonfrenssin. Pääkonfrenssi kokoontui ensimmäisen kerran toukokuussa 1863 kun liikkeen jäseniä oli yhteensä 3500 henkilöä.

Adventtiliike toimii maailmalla suorittaen Ilmestyskirjan 14 luvun julistukseen kuuluvaa työtä muun Jeesusta tunnustavan kristikunnan kanssa; Matt 24:12-14, 28:18-20.
Jumalan omat erottuvat jumalattomista. Jumalan omia on yksilöinä.

 Seitsemännen päivän adventtikirkko on edelleenkin uskonpuhdistusliike joka haluaa erottua "suuren babylonin" jumalattomista. (Ilm 17-18, 18:2.)
 
Adventtikirkon toiminta-ajatus perustuu lähestystyöhön ja uskollisuuteen Raamatun sanalle. Yksilöitä on aina kaikissa ryhmässä. Vehnä ja rikkaviljakin kasvavat yhdessä ajan loppuun saakka. Raamattua lukevissa piireissä on Jumalan omia yksilöinä.

Adventtikirkko sai perustamisestaan lähtien vahvat juuret ja tukevan Kristus kallion perustan. Opetuksia ei ole tarvinnut vuosien saatossa perusteiltaan muuttaa tiedon määrän lisääntyessä; Dan 12:9-10. 
Adventtikirkon teologia on kestänyt miljoonien vilpittömien uskoon tulleiden ja uskonratkaisun tehneiden ihmisten Raamatulla koettelun. Perustavien opinkäsityksien teologioita ei ole muutettu vaikka tieto on ajassa lisääntynyt. 

Raamattu itse sanoo "viimeisien aikojen pyhän ihmisen" vaatimukset; "Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä. Niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen;"  Ilm 14:12.
(Ilm 12:17, Hebr 12:14)

Kristuksen työ ulottuu ihmiskunnan aikojen alusta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Golgatalla uhrattu ihmiskunnan syntiuhrikaritsa uhrasi itsensä ainoana täydellisenä ja kertakaikkisen riittävänä sovitusuhrina ihmiskunnan syntien sovitukseksi. Jeesus Kristus on hebrealaiskirjan mukaan taivaan pyhäkön Ylipappi jakaen sovitusarmoaan kaikkien niiden hyväksi jotka tulevat Kristuksen luokse uskossa. 

Adventtina Kristuksen tullessa synti ja synnin seuraukset hävitetään lopullisesti koko maailmankaikkeudesta. Kristus lunastaa omansa ihmiskunnasta ja hallitsee maailmankaikkeutta ja uutta maata ajassa joka ei koskaan pääty. Tämä on lopullinen Golgatan sovitustyön tulos. Jes 65:17, Ilm 21:1; "Katso minä luon uuuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella ne eivät nouse mieleen."

 Isä Jumala, Pyhä Henki, Jeesus Kristus ja Raamatun auktorisoitu sana. Muuta ei ole. "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin ettei kukaan voisi ylpeillä;" Ef 2:8-9.

"Ylistetty olkoon Hänen armonsa kirkkaus kun Hän antoi meille rakkaan poikansa. Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomuksiemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman jonka Hän oli nähnyt hyväksi tehdä;" Ef 1:6-9.

"Katso Hän tulee pilvissä, Kaikki ihmiset näkevät Hänet, nekin jotka Hänet lävistivät ja Hänen tullessaan vaikeroivat kaikki maailman kansat. Näin on käyvä. Aamen. Minä olen A ja O, alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, Hän joka on ja joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias;" Ilm 1:7-8.


Baptisti William Miller;

Varhaisadventismi ja 22.10.1844 pettymys; http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/9.8

Ylipappi Jeesus Kristus kaikkein pyhimmässä; 


Jari Laurila
11.2.2026
13.12.2025
1.4.2020











Pyhän Marian kirkon rauniot 1852 palaneessa Vanhassa Vaasassa. (Kuva.Jari Laurila:2011)

Pyhän Marian kirkko rakennettiin 1500-1520. Vaasa paloi kokonaan 1852. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Pyhän Marian kirkon osasto. (Kuva.Jari Laurila:2012)