Seka-avioliitolla tarkoitetaan avioitumista, jossa Jumalalle uskollinen uskova pariutuu ei- uskovan kanssa. Raamattu varoittaa tällaisesta avioliitosta hyvin vakavasti. (5 Moos 7:1-4, 2 Kor 6:14-16)
Jumala kielsi kansaltaan seka-avioliitot, koska vieraiden heimojen puolisot houkuttelivat epäjumalan palvontaan. (5 Moos 7:1-4) 1 Moos 6:2-6 Jumalaa palvelevat (Seetin jälkeläiset) ottivat puolisoikseen "ihmisten tyttäriä" (uskomattomia Kainin jälkeläisiä) Kuningas Salomo on surullinen esimerkki. Hän oli maailman viisain mies ja Herran oma, mutta naiset langettivat hänet. Hän otti itselleen 1 000 vaimoa ja lankesi epäjumalanpalvelukseen. (1 Kun 11:1-13)
2 Kor 6:14-16 varoittavat ja kieltävät avioitumasta epäuskoisen kanssa. Monet vaikeudet seuraavat, kun sydämet eivät syki samassa tahdissa. Sydämen tulee sykkiä ensin Jumalalle ja Kristukselle, ennenkuin se on valmis sykkimään rakkautta puolisolle rakkauden varsinaisessa merkityksessä. Avioliitto onnistuu yleensä paremmin, jos puolisoilla on rakkauden lisäksi arvostus toisiinsa, ja ainakin sopivasti yhteisiäkin harrastuksia, arvoista puhumattakaan. Monet ovat joutuneet katumaan katkerasti liittoaan nuoruuden ihastuksensa kanssa kun ovat solmineet seka-avioliiton. Asiassa tulee käyttää tunteiden sijasta järkeä, ja selvittää itselleen kumpi on tärkeämpi, Herra ja pelastus, vai ihastukseni?
Vaikeuksia tulee aina ennen pitkää mm. ajan ja rahan käytössä, lasten kasvatuksessa ja ystäväpiirin valinassa. Kun toinen elää maailman arvoissa, ja toinen suuntaa katseensa taivaallisiin, ovat askeleet kovin eri suuntiin vievät. Kun esim. toinen haluaa uhrata aikaansa Herran työhön, ja toinen teatterihuveihin, tai kun toinen haluaa käyttää varojaan Herran työssä, niin toinen haluaa komean auton? Kun toinen varjelee lapsiaan maailman saastutukselta, niin toinen vie lapset maallisiin huvituksiin maistelemaan maailman himoja.
Onnellinen hän joka voi saattaa rakkautensa kohteen ("sen oikean, jolle sydän sykkii") Herran armon piiriin, ja opettaa hänelle ensin Raamatusta elämän tien, ja solmia rakastamansa ihmisen kanssa myös avioliiton. Kirkkokulissit eivät kuitenkaan riitä ehdoiksi. Tarvitaan sydämen muutos, eli uudestisyntyminen. Lihan mieli ei voi yhtyä mieleen joka on Kristuksessa. Vanha elämä haudataan kaikkine synteineen, ja uusi puhdas elämä alkaa Kristuksessa. Puolison hankinta ei voi olla uskoontulon ensimmäinen vaikutin, vaan Jeesus Kristus. Armo, syntien katumus ja todellinen kääntymys. Todellinen Jumalan lapsi ei voi kokea rakkauden kaikkia syvyyksiä kuin toisen todellisen Jumalan lapsen kanssa. Muu yhtälö on mahdoton kun halutaan maksimoida puolisoiden keskinäistä rakkautta toisiinsa. Kun puolisot rakastavat ensin Herraa, on liitolla suurempi siunaus. Rakkaus ja avioliitto ovat kokonaan Jumalan keksintöä, ja Jumalan Henki mahdollistaa rakkauden. Siksi molempien aito usko on A ja O liiton onnelle.
Maailman arvojen ja mm."viihdeteollisuuden" huonon vaikutuksen vuoksi ihmiset luulevat usein, että rakkaus on ihastusta ja himoa. Lähimmäisrakkauskin on outo käsite monille. Moni menee harhaan, ja maailmaan on kirjoitettu paljon onnettomuutta, epätoivoa, tuskaa ja surua tämän vuoksi. Usko ja periaatteet joutuvat liian suureen vaaraan solmittaessa seka-avioliittoja. Puolisoilla on aina taipumus vetää toisiaan omaan suuntansa. Riitojen kasvupohja on valmiiksi petattu tällaisessa suhteessa. Monet näyttävät onnistuvan sekaliitossaan, mutta monta surullista kertomusta voidaan kertoa. Avioliiton onnellisuuden taso kuitenkin riippuu aina myös puolisoiden sopusuhtaisuudesta.
Toisinaan epäuskoinen puoliso tahtoo erota uskovasta puolisostaan. Raamattu antaa ohjeen ettei uskovaa sido tässä tilanteessa aviolupaus. (1 Kor 7:15) Jumala vihaa eroa, ja eroon ei pidä tietenkään pyrkiä. (Mal 2:11-16) Tavallisesti uskova puoliso tekee kaikkensa saattaakseen puolisonsa Herran poluille. Kun toinen puolisosta on uskova, on perhe pyhitetty lasten tähden. (1 Kor 7:14) Uskomaton puoliso ja lapset vastaavat itse Herran edessä elämänsä ratkaisuista, sitten kun Herra odottaa heiltä omia ratkaisuja.
Jumalan kansan suurimpia vaaroja ovat seka-avioliitot, sekä maailmallinen seura, johon vanhemmat päästävät lapsensa. (Jaak 1:27) Rakastavat vanhemmat tekevät kaikkensa estääkseen lapsiaan menemästä maailman ruuaksi. Murrosiässä lapset pyytävät ja tahtovat, mutta eivät ymmärrä vielä itse parastaan. Vanhempien on käytettävä kovaakin kuria, mutta siten että lapsi ymmärtää sen olevan hänen parhaakseen, eli rakkaudessa. Vihassa ei saa koskaan kurittaa. Taipumuksien, päämäärien ja mieltymyksien on aina kuljettava samaan suuntaan. Muuten on edessä riitaa ja masennusta, rakkaudesta, sekä periaatteista luopumista. Edessä on väistämättä Jumalan tahdon polkeminen ja Jumalan mielisuosion menetys.
Seka-avioliitto on näin vakava asia. Kristitty ei voi seka-avioliittoon suostua rikkomatta Jumalan tahtoa. Järjen on voitettava valinnassa.
Ps. Tämä kirjoitukseni on viimeistä viimeistelyäni vailla.
Lisää aiheen läheltä: http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/12
Jumala kielsi kansaltaan seka-avioliitot, koska vieraiden heimojen puolisot houkuttelivat epäjumalan palvontaan. (5 Moos 7:1-4) 1 Moos 6:2-6 Jumalaa palvelevat (Seetin jälkeläiset) ottivat puolisoikseen "ihmisten tyttäriä" (uskomattomia Kainin jälkeläisiä) Kuningas Salomo on surullinen esimerkki. Hän oli maailman viisain mies ja Herran oma, mutta naiset langettivat hänet. Hän otti itselleen 1 000 vaimoa ja lankesi epäjumalanpalvelukseen. (1 Kun 11:1-13)
2 Kor 6:14-16 varoittavat ja kieltävät avioitumasta epäuskoisen kanssa. Monet vaikeudet seuraavat, kun sydämet eivät syki samassa tahdissa. Sydämen tulee sykkiä ensin Jumalalle ja Kristukselle, ennenkuin se on valmis sykkimään rakkautta puolisolle rakkauden varsinaisessa merkityksessä. Avioliitto onnistuu yleensä paremmin, jos puolisoilla on rakkauden lisäksi arvostus toisiinsa, ja ainakin sopivasti yhteisiäkin harrastuksia, arvoista puhumattakaan. Monet ovat joutuneet katumaan katkerasti liittoaan nuoruuden ihastuksensa kanssa kun ovat solmineet seka-avioliiton. Asiassa tulee käyttää tunteiden sijasta järkeä, ja selvittää itselleen kumpi on tärkeämpi, Herra ja pelastus, vai ihastukseni?
Vaikeuksia tulee aina ennen pitkää mm. ajan ja rahan käytössä, lasten kasvatuksessa ja ystäväpiirin valinassa. Kun toinen elää maailman arvoissa, ja toinen suuntaa katseensa taivaallisiin, ovat askeleet kovin eri suuntiin vievät. Kun esim. toinen haluaa uhrata aikaansa Herran työhön, ja toinen teatterihuveihin, tai kun toinen haluaa käyttää varojaan Herran työssä, niin toinen haluaa komean auton? Kun toinen varjelee lapsiaan maailman saastutukselta, niin toinen vie lapset maallisiin huvituksiin maistelemaan maailman himoja.
Onnellinen hän joka voi saattaa rakkautensa kohteen ("sen oikean, jolle sydän sykkii") Herran armon piiriin, ja opettaa hänelle ensin Raamatusta elämän tien, ja solmia rakastamansa ihmisen kanssa myös avioliiton. Kirkkokulissit eivät kuitenkaan riitä ehdoiksi. Tarvitaan sydämen muutos, eli uudestisyntyminen. Lihan mieli ei voi yhtyä mieleen joka on Kristuksessa. Vanha elämä haudataan kaikkine synteineen, ja uusi puhdas elämä alkaa Kristuksessa. Puolison hankinta ei voi olla uskoontulon ensimmäinen vaikutin, vaan Jeesus Kristus. Armo, syntien katumus ja todellinen kääntymys. Todellinen Jumalan lapsi ei voi kokea rakkauden kaikkia syvyyksiä kuin toisen todellisen Jumalan lapsen kanssa. Muu yhtälö on mahdoton kun halutaan maksimoida puolisoiden keskinäistä rakkautta toisiinsa. Kun puolisot rakastavat ensin Herraa, on liitolla suurempi siunaus. Rakkaus ja avioliitto ovat kokonaan Jumalan keksintöä, ja Jumalan Henki mahdollistaa rakkauden. Siksi molempien aito usko on A ja O liiton onnelle.
Maailman arvojen ja mm."viihdeteollisuuden" huonon vaikutuksen vuoksi ihmiset luulevat usein, että rakkaus on ihastusta ja himoa. Lähimmäisrakkauskin on outo käsite monille. Moni menee harhaan, ja maailmaan on kirjoitettu paljon onnettomuutta, epätoivoa, tuskaa ja surua tämän vuoksi. Usko ja periaatteet joutuvat liian suureen vaaraan solmittaessa seka-avioliittoja. Puolisoilla on aina taipumus vetää toisiaan omaan suuntansa. Riitojen kasvupohja on valmiiksi petattu tällaisessa suhteessa. Monet näyttävät onnistuvan sekaliitossaan, mutta monta surullista kertomusta voidaan kertoa. Avioliiton onnellisuuden taso kuitenkin riippuu aina myös puolisoiden sopusuhtaisuudesta.
Toisinaan epäuskoinen puoliso tahtoo erota uskovasta puolisostaan. Raamattu antaa ohjeen ettei uskovaa sido tässä tilanteessa aviolupaus. (1 Kor 7:15) Jumala vihaa eroa, ja eroon ei pidä tietenkään pyrkiä. (Mal 2:11-16) Tavallisesti uskova puoliso tekee kaikkensa saattaakseen puolisonsa Herran poluille. Kun toinen puolisosta on uskova, on perhe pyhitetty lasten tähden. (1 Kor 7:14) Uskomaton puoliso ja lapset vastaavat itse Herran edessä elämänsä ratkaisuista, sitten kun Herra odottaa heiltä omia ratkaisuja.
Jumalan kansan suurimpia vaaroja ovat seka-avioliitot, sekä maailmallinen seura, johon vanhemmat päästävät lapsensa. (Jaak 1:27) Rakastavat vanhemmat tekevät kaikkensa estääkseen lapsiaan menemästä maailman ruuaksi. Murrosiässä lapset pyytävät ja tahtovat, mutta eivät ymmärrä vielä itse parastaan. Vanhempien on käytettävä kovaakin kuria, mutta siten että lapsi ymmärtää sen olevan hänen parhaakseen, eli rakkaudessa. Vihassa ei saa koskaan kurittaa. Taipumuksien, päämäärien ja mieltymyksien on aina kuljettava samaan suuntaan. Muuten on edessä riitaa ja masennusta, rakkaudesta, sekä periaatteista luopumista. Edessä on väistämättä Jumalan tahdon polkeminen ja Jumalan mielisuosion menetys.
Seka-avioliitto on näin vakava asia. Kristitty ei voi seka-avioliittoon suostua rikkomatta Jumalan tahtoa. Järjen on voitettava valinnassa.
Koko Raamattu puhuu
pyhien ja jumalattomien vastakohdasta elämäntapana.
Kysymyksessä
uskovaisen pyhittyneen, ja epäuskoiden ei- uskovaisen avioliitosta
on vastakkain kaksi erilaista elämänarvojen elämäntapaa. Jumalle
pyhittyneen tietenkin on hankalaa ajatella liittoa jumalattomuuden
elämäntapa-arvojen kanssa, sillä näitä kysymyksiä ei voi
tiiviissä suhteessa välttää. Avioliiton säilyttäminen on
haasteellista muutenkin ilman jyrkkiä vastakkaisia elämänarvoja; 1
Kor 6:14 – 7:1. Kysymys epäuskoisen kumppanista ”aisaparista”
on asiayhteydeltään laajempi kuin avioliiton näkökulma. Suoraan
avioliittoon alkukielen terminologiassa Raamattu viittaa UT:ssä 1
Kor 6:14. Kreik. ”heterozygo” jota voidaan kääntää; ”vetää
eri suuntaan kuin toinen kaveri-kumppani, tehdä vaikeaksi ja
mahdottomaksi työskennellä yhdessä. Perinteisesti 1 Kor 6:14
teminologiassa liittyy ns. seka-avioliittoon.
Kun ihminen on
aviossa epäuskoisen kanssa, tulisi toisen osapuolen olla Jumalan
armon välittäjänä, rakkautta kieltämättä. Aviokumppanin
rajastamatta jättäminen tai hylkääminen ei ole tarkoitus.
Ps. Tämä kirjoitukseni on viimeistä viimeistelyäni vailla.
Lisää aiheen läheltä: http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/12
