Apostoli Paavali varoitti; "Älkää ryhtykö epäuskoisen aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä valolla ja pimeydellä;" 2 Kor 6:14.
Jokaisella kansakunnalla on lakinsa. Jumalan valtakunnalla on 10- käskyn siveyslaki. Lakia ei voida monista yrityksistä huolimatta poistaa; Luuk 16:16. Mikään hallitus tai valtakunta ei pysy pystyssä, eikä voi hyvin jos lakeja rikotaan. Lait suojelevat kansalaisia riistolta ja mielivallalta. Maallinen valta eikä Jumala eivät voi poistaa lakejaan, sillä lain poistosta seuraisi anarkia. Lakisäädöksillä on yhteys kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen, kansalaisoikeuksiin, rajojen turvaamiseen sekä sisäiseen järjestykseen. Politiikalla on tarkoitus auttaa yhteiskunnallista hyvinvointia, ja yhteisiä asioita. Profeetan kautta on sanottu: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne." (Jer 29:7)
Laki ei kiellä politiikkaa. Ihmisen on itse huolehdittava elämänsä arvoista yhteisten asioiden hoitamisen tehtävissä.
>> Ilm 14:12, Hebr 12:14.
Kukaan ei voi eristäytyä maailmassa kokonaan, mutta kristityn ei tarvitse olla silti "maailmasta," eli maailman moraalittomia nautintoja ja syntejä rakastava. (Jaak 1:27, 1 Joh 2:15, Room 12:2, Joh 17:16) (Apt 4:19, 5:29) On hyvä ymmärtää kuitenkin ettei Jumalan tahto ole koskaan ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin kanssa; 1 Joh 4:8,16. Kristitty ei voi tehdä kompromisseja Jumalan tahdon ja ihmisten tahdon välillä joutumatta hengellisessä elämässään vaikeuksiin. Kukaan ei myöskään saisi olla välinpitämätön tämän maailman ihmisten ongelmille ja kärsimyksille.
Me kaikki kulutamme julkisia palveluita, ja nautimme yhteiskunnan tuomasta turvallisuudesta etuineen ja oikeuksineen. Saamme koulutusta, terveydenhoitoa, liikennepalveluja, eläkettä, ym. ym. Miten me voisimme jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle? Miten voisimme olla kiinnostumatta kohentamaan lähimmäisrakkauden vuoksi lähimmäistemme elinoloja? (Matt 25:35-46) Monet tyytyvät surkuttelemaan ja voivottelemaan tekemättä mitään yhteiseksi hyväksi, ja jättävät kantamatta vastuunsa. Ei tarvitse lähteä politiikkaan aktiiviksi palvellakseen lähimmäisiään, mutta joitakin ihmisiä myös palvelu aktiivipoliitikkona kutsuu, ja he ovat usein tehneet paljon hyvää. (2 Kor 13:7, Gal 6:10, 1 Tess 5:15) Yhteiskunnallinen toiminta vaatii nöyryyttä ja uhrauksia. (Snl 11:2, 4 Moos 12:3)
Kristittynä tiedämme että elämme maailman historian loppuaikoja suhteessa tuhansiin vuosiin; 2 Tim 3:1-5, Matt 24, Jes 24. Vapahtaja saapuu; Ilm 1:7 ja Jumalan valtakunta toteutuu maan päällä; Jes 65:17, 2 Piet 3:13, Ilm 21. Ongelmat ratkeavat; Fil 3:20-21. Kuitenkaan emme voi lyödä laimin kansalaisvelvollisuuksiamme evankeliumista huolimatta; Matt 28:19-20. Jeesus kehotti olemaan suolana ja valona maailmassa. (Matt 5:13-16) Kristitty voi toimillaan poistaa ennakkoluuloja Jumalan omia kohtaan. Luomme ystävyyssuhteita, ja Jumalankin työ edistyy kun olemme myönteisenä esimerkkinä. Kerromme samalla toivostamme, ja auttamme Jumalan työtä; Room 15:4, Room 5:5.
Politiikka edellyttää yhteiskunnallisen vastuun kantamista. Raamatussa on monia malliesimerkkejä; Loot, Joosef, Mordokai, Daniel, Nehemia, Esra ja Ester esim. jotka tekivät suuria tekoja lähimmäistensä hyväksi tinkimättä Jumalan tahdosta; Dan 6. Mikään Jumalan periaate tai laki, ei estä ketään pyrkimästä vaikka valtakunnan korkeimpiin virkoihin säätämään lakeja, jotka auttavat kansalaisten hyvinvointia. Valtion orgaaneilla on mahdollisuus ratkaista monia ongelmia, ja tehdä paljon hyvää poistaen myös ennakkoluuloja, ja edistää uskonnon vapauttakin. Uskonnon vapauden edistäminen koskee kaikkia kristillisiä seurakuntia, ei vain omaa piiriä. Omantunnon kysymyksissä ei voida ketään pakottaa mihinkään koskaan; Matt 12:18-21. Perustuslaki 11-12§:ssä on säädetty uskonnon ja mielipiteen vapaudesta. Ihmisten omaatuntoa ei voi koskaan käskyttää. Ihmisten omantunnon asioiden rajoittaminen on historiassa aiheuttanut verenvuodatusta. Ihmisen usko on henkilökohtainen elävä rakkaus-suhde Jumalaan -Jeesukseen ollaksensa olemassa.
Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan voi asettua jonkun tietyn puolueen taakse, eikä kristitty voi olla huomioimatta kokonaisvaltaista lähimmäisten etua.Seurakunnan vastuunkantaja ei voi olla vahvasti sitoutunut puoluepolitiikan taakse periaatteidensa joutumatta koetukselle; Matt 16:26, 1 Kor 1:10-13, 3:3-5. Nykyisin on olemassa poliittisesti sitoutumattomien ja kristillisten ryhmiä, joissa toimiminen on Jumalan tahtoa ensin kunnioittavalle sopivampaa ja helpompaa.
Kuitenkin poliittiseen palvelutyöhön ryhtyjän on tehtävä itselleen selväksi vaikuttimensa. Hänen on ymmärrettävä että tehtävä on palveluvirka, ja hänen vaikuttiminaan tulee olla lähimmäisrakkaus ja Jumalan kunnia. (Room 13:8-10, Gal 5:14, Kol 3:23) On hyvä olla neutraali puoluepolitiikassa, mutta ei neutraali moraaliasioissa.
Kristitty kuitenkin ymmärtää, ettei asioita saada inhimillisin keinoin maailmassa lopullisesti kuntoon. Koko maailma on pahan vallassa; 1 Joh 5:19, 2 Tim 3:1-5, Ilm 12:12. Kristitty toimii Jumalan työssä Jumalan valtakunnan puolesta kaikissa olosuhteissa lähimmäisrakkauden arvoilla; 1 Joh 4:8; "Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
Laki ei kiellä politiikkaa. Ihmisen on itse huolehdittava elämänsä arvoista yhteisten asioiden hoitamisen tehtävissä.
>> Ilm 14:12, Hebr 12:14.
Kukaan ei voi eristäytyä maailmassa kokonaan, mutta kristityn ei tarvitse olla silti "maailmasta," eli maailman moraalittomia nautintoja ja syntejä rakastava. (Jaak 1:27, 1 Joh 2:15, Room 12:2, Joh 17:16) (Apt 4:19, 5:29) On hyvä ymmärtää kuitenkin ettei Jumalan tahto ole koskaan ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin kanssa; 1 Joh 4:8,16. Kristitty ei voi tehdä kompromisseja Jumalan tahdon ja ihmisten tahdon välillä joutumatta hengellisessä elämässään vaikeuksiin. Kukaan ei myöskään saisi olla välinpitämätön tämän maailman ihmisten ongelmille ja kärsimyksille.
Me kaikki kulutamme julkisia palveluita, ja nautimme yhteiskunnan tuomasta turvallisuudesta etuineen ja oikeuksineen. Saamme koulutusta, terveydenhoitoa, liikennepalveluja, eläkettä, ym. ym. Miten me voisimme jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle? Miten voisimme olla kiinnostumatta kohentamaan lähimmäisrakkauden vuoksi lähimmäistemme elinoloja? (Matt 25:35-46) Monet tyytyvät surkuttelemaan ja voivottelemaan tekemättä mitään yhteiseksi hyväksi, ja jättävät kantamatta vastuunsa. Ei tarvitse lähteä politiikkaan aktiiviksi palvellakseen lähimmäisiään, mutta joitakin ihmisiä myös palvelu aktiivipoliitikkona kutsuu, ja he ovat usein tehneet paljon hyvää. (2 Kor 13:7, Gal 6:10, 1 Tess 5:15) Yhteiskunnallinen toiminta vaatii nöyryyttä ja uhrauksia. (Snl 11:2, 4 Moos 12:3)
Kristittynä tiedämme että elämme maailman historian loppuaikoja suhteessa tuhansiin vuosiin; 2 Tim 3:1-5, Matt 24, Jes 24. Vapahtaja saapuu; Ilm 1:7 ja Jumalan valtakunta toteutuu maan päällä; Jes 65:17, 2 Piet 3:13, Ilm 21. Ongelmat ratkeavat; Fil 3:20-21. Kuitenkaan emme voi lyödä laimin kansalaisvelvollisuuksiamme evankeliumista huolimatta; Matt 28:19-20. Jeesus kehotti olemaan suolana ja valona maailmassa. (Matt 5:13-16) Kristitty voi toimillaan poistaa ennakkoluuloja Jumalan omia kohtaan. Luomme ystävyyssuhteita, ja Jumalankin työ edistyy kun olemme myönteisenä esimerkkinä. Kerromme samalla toivostamme, ja auttamme Jumalan työtä; Room 15:4, Room 5:5.
Politiikka edellyttää yhteiskunnallisen vastuun kantamista. Raamatussa on monia malliesimerkkejä; Loot, Joosef, Mordokai, Daniel, Nehemia, Esra ja Ester esim. jotka tekivät suuria tekoja lähimmäistensä hyväksi tinkimättä Jumalan tahdosta; Dan 6. Mikään Jumalan periaate tai laki, ei estä ketään pyrkimästä vaikka valtakunnan korkeimpiin virkoihin säätämään lakeja, jotka auttavat kansalaisten hyvinvointia. Valtion orgaaneilla on mahdollisuus ratkaista monia ongelmia, ja tehdä paljon hyvää poistaen myös ennakkoluuloja, ja edistää uskonnon vapauttakin. Uskonnon vapauden edistäminen koskee kaikkia kristillisiä seurakuntia, ei vain omaa piiriä. Omantunnon kysymyksissä ei voida ketään pakottaa mihinkään koskaan; Matt 12:18-21. Perustuslaki 11-12§:ssä on säädetty uskonnon ja mielipiteen vapaudesta. Ihmisten omaatuntoa ei voi koskaan käskyttää. Ihmisten omantunnon asioiden rajoittaminen on historiassa aiheuttanut verenvuodatusta. Ihmisen usko on henkilökohtainen elävä rakkaus-suhde Jumalaan -Jeesukseen ollaksensa olemassa.
Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan voi asettua jonkun tietyn puolueen taakse, eikä kristitty voi olla huomioimatta kokonaisvaltaista lähimmäisten etua.Seurakunnan vastuunkantaja ei voi olla vahvasti sitoutunut puoluepolitiikan taakse periaatteidensa joutumatta koetukselle; Matt 16:26, 1 Kor 1:10-13, 3:3-5. Nykyisin on olemassa poliittisesti sitoutumattomien ja kristillisten ryhmiä, joissa toimiminen on Jumalan tahtoa ensin kunnioittavalle sopivampaa ja helpompaa.
Kuitenkin poliittiseen palvelutyöhön ryhtyjän on tehtävä itselleen selväksi vaikuttimensa. Hänen on ymmärrettävä että tehtävä on palveluvirka, ja hänen vaikuttiminaan tulee olla lähimmäisrakkaus ja Jumalan kunnia. (Room 13:8-10, Gal 5:14, Kol 3:23) On hyvä olla neutraali puoluepolitiikassa, mutta ei neutraali moraaliasioissa.
Kristitty kuitenkin ymmärtää, ettei asioita saada inhimillisin keinoin maailmassa lopullisesti kuntoon. Koko maailma on pahan vallassa; 1 Joh 5:19, 2 Tim 3:1-5, Ilm 12:12. Kristitty toimii Jumalan työssä Jumalan valtakunnan puolesta kaikissa olosuhteissa lähimmäisrakkauden arvoilla; 1 Joh 4:8; "Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus."
Jari Laurila
2016
🤩😁😇
🤩😁😇
Jari Laurila 22.4.2019
Lisää aiheen läheltä: http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/5
