Joulunvietto, Jeesuksen syntymän aika

Joulunvietosta

Miksi joulua vietetään?  Onko joulun vietto oikein ja sopivaa ?
Joulunvietto alkoi Jeesuksen syntymän muistoksi Roomassa 350 luvulla. 
Jeesus ei kuitenkaan syntynyt vuonna nolla tai vuonna yksi, Jeesus syntyi noin kolme vuotta aikaisemmin. 
Matt 1:18-2:12, Luuk 1:26-56.

 Vanhassa Testamentissa on 456 sellaista kohtaa joissa on Jeesusta Kristusta koskevaa profetiaa.
Jeesuksen tuloon uskottiin koko Vanhan Testamentin ajan. 
Varhaisin maininta Vanhassa Testamentissa Kristuksesta on annettu
1 Moos 3:15.
 
Vuosisatojen kuluessa profeetat saivat ilmoituksia tulevasta Vapahtajasta ja Lunastajasta. Kaikkina aikoina eli ja vaikutti  profetioita tuntevia ihmisiä. Nämä eivät aina olleet Israeliin kuuluvia. Itämaan tietäjätkin olivat pakanakansaan kuuluvia.

Alkuseurakunta ei Vapahtajan syntymäjuhlaa viettänyt.  Joulunviettoon ei ole olemassa jumalallista Raamatullista asetusta. 
Joulu ei ole siksi virallinen Raamatun asettama juhla. 

Seurakunnilla on Jeesuksen syntymään liittyvää ohjelmaa. Tavallista on ainakin "jouluevankeliumin" Raamatusta lukeminen joulun aikaan osuvan viikottaisen seurakunnan kokoontumisen yhteydessä; Luuk 2:1-20

Raamatun selviä juhla-asetuksia uuden liiton ajalle ovat ehtoollinen, kaste ja lepopäivä kerran viikossa. 

Pääsiäistä vietettiin ensin Egyptistä vapautumisen muistoksi; 2 Moos 12.
Pääsiäisen vietto kuuluu kristilliseen järjestykseen vaikka pääsiäisestä ei ole ajallemme selvää Raamatun asetusta;
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus tapahtuivat pääsiäisen aikaan. Jeesus vietti pääsiäisateriaansa "viimeistä ehtoollista" opetuslastensa kanssa. Paavali puhui Kristuksesta "pääsiäislampaana;" 1 Kor 5:7.
Kristikunnalle pääsiäinen on muistojuhla ja ehtoollinen jonka Jeesus asetti.

Alkuseurakunta vietti ehtoollista päivittäinkin toisinaan; Apt 2:42, 46, 1 Kor 11:26; "Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta te siis julistatte Herran kuolemaa siihen saakka kunnes Hän tulee."

Joulun viettoa on vastustettu pakanallisten liittymäkohtien vuoksi.  
Raamattu ja Jeesus ovat kehottavat muistamaan Jeesusta jatkuvasti eikä vain kerran vuodessa.

Kristityt halusivat erottua pakanallisista juhlista omalla Kristus juhlallaan. Jeesus ei syntymänsä muistojuhlaa ole itse asettanut.

Suomalaiseen joulunviettoon liittyy tapoja jotka ovat Skandinaavista alkuperää. Joulutonttu, joulupukki ja joulukuusi sekä lahjojen antaminen 1800 luvulta lähtien ovat enimmäkseen skandinaavista alkuperää.
Puiden vihreää on käytetty itämailla Jeesuksenkin aikana juhlaviin somistustarkoituksiin.

Somisteita ei voida pitää syntinä silloin kun koristeita ei palvota sellaisella tavalla että koristuksien ajateltaisiin sisältävän jumalallisia ominaisuuksia että Jumalan sijasta palvonta kohdistuisi koristuksiin. Liiton arkkia koristi kaksi enkelikerubia. Salomonin temppeli oli loistokkaasti koristeltu; 2 Moos 20:4-5, 5 Moos 5:8-9;  Lain tauluissa luki "älä tee itsellesi jumalankuvaa." 

Maailman ihmisillä on omia joulunvieton tapojaan. Ylensyöntiä ja juominkeja, sekä turhia kalliitakin lahjoja ostellaan tuhlailevasti enemmän turhamaisuuteen kuin tarpeeseen. Lahjoja tarvitaan aina siellä missä varat välttämättömiin tarpeisiin ovat vähissä.  3 Moos 11:7, Jes 66:15-18. (1 Kor 5:11, 6:10) 
Jeesuksen Kristuksen oma ei vietä maailman tavoilla juhla-aikoja. Jumalan omat viettävät juhla-aikoja Jumalan Hengessä kiitollisena Kristuksesta.

Joulua vietetään ilman Jeesusta maailmassa ettei Kristus ole arvona sydämessä uskossa päivittäin.
Joulun juhlavuus voi kuitenkin herkistää ihmisen hetkeksikin muistamaan Jeesusta edes kerran vuodessa. Ihminen saattaa aidostikin kiinnostua Jeesuksesta joulun vieton yhteydessä.

Jeesus Kristus ei elänyt maallisessa loisteliaisuudessa. Loisto oli maallisessa merkityksessä kaukana Jeesuksen elämästä ja toiminnassa. Jeesus aina jossakin näkyy jouluisin ihmiskuntaa muistuttamassa evankeliumista; Joh 3:16; "-Jumala on maailmaa rakastanut niin paljon että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisenn elämän." 

 Jeesus loisti Jumalan Hengessä, rakkaudessa ja nöyryydessä ihmisten hyväksi uhrautuen. Matt 4:24, 6:19-21, 7:20-21, 8:20, 25:45, Fil 2:8. Jeesus odottaa lähimmäisen rakastamista. Jeesus odottaa aina Jumalan, Kristuksen -Jumalan arvon ja Jumalan tahdon rakastamista.

Joulunvieton hyvään arvoon kuuluu hiljentyminen ja 
kristillinen ilo Kristuksen vanhurskaudesta.
Kiitollisuus Jeesuksessa Kristuksesta Jumalan armosta.
"Jouluevankeliumin" luku kuuluu jouluun; Luuk 2 :1-20.

Joulun henkeen kuuluu rakkaus ja anteeksianto; 
Ef 4:32; "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä, ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on anteeksi antanut Teille Kristuksen tähden."  Matt 26:28.
Ihminen vapautuu iloon kun on antanut anteeksi lähimmäiselle. Ihmisen viha kääntyy aina ihmistä itseään vastaan.

Ennen lahjojen antamista on hyvä sopia erimielisyys ja riita. 
Kristillisen hengellisyyden ensimmäinen arvo on rakkaus; 1 Joh 4:8; "Joka ei rakasta ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa sillä Jumala on rakkaus."
(Ef 3:19, Joh 13:34, 15:10, 1 Joh 4:16, 1 Kor 13:1-13)

Joulu on rauhan ja rakkauden juhla Vapahtajan Hengen mukaan; 
Gal 5:22; "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus."

Ihmisen elämän aika on ihmisen elämän arvojen etsikko- ja Jumalan antamaa armonaikaa. Ihminen päättää armonaikansa jumalattomana synneissään tai uskossa synneistään armahdettuna.

Joulunaika on "Herran päivä" siinä merkityksessä että koko kristikunta muistaa Jeesus lasta.

Kiitos rakkaalle Jumalalle Jeesuksesta Kristuksesta;
"- Kiitos Jumalalle joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta;" 1 Kor 15:57.


Jari Laurila
24.12.2023
11.1.2018


ok




Björköbyn kirkon purjevene. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn saaristokirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011)