Miksi joulua vietetään? Onko joulun vietto oikein ja sopivaa ?
Joulua alettiin viettämään Jeesuksen syntymän muistoksi Roomassa 350 luvulla.
Jeesus ei kuitenkaan syntynyt vuonna 0 tai 1, vaan Jeesus syntyi noin kolme vuotta aiemmin. Matt 1:18-2:12, Luuk 1:26-56.
Vanhassa Testamentissa on 456 sellaista kohtaa, joita on pidetty Jeesusta Kristusta koskevina profetioina Jeesuksesta Messiaana.
Jeesuksen tuloon uskottiin koko Vanhan Testamentin ajan.
Varhaisin maininta Vanhassa Testamentissa Kristuksesta on
1 Moos 3:15.
1 Moos 3:15.
Vuosisatojen kuluessa profeetat saivat ilmoituksia tulevasta Vapahtajasta ja Lunastajasta. Kaikkina aikoina eli ja vaikutti profetioita tuntevia ihmisiä, eikä aina Israeliin kuuluvina.
Itämaan
tietäjätkin olivat pakanakansaan kuuluvia.
Joulu ei ole siksi “virallinen” Raamatun asettama juhla. Seurakunnilla on yksilöllisesti Jeesuksen syntymään liittyvää ohjelmaa. Tavallista on ainakin "jouluevankeliumin" Raamatun luku joulun aikaan osuvan viikottaisen Jumalan palveluksen yhteydessä; Luuk 2:1-20
Suomalaiseen joulunviettoon liittyy tapoja jotka ovat Skandinaavista alkuperää. Joulutonttu, joulukuusi sekä lahjojen antaminen 1800 luvulta lähtien ovat skandinaavista alkuperää.
Puiden vihreää on käytetty itämailla Jeesuksenkin aikana juhlaviin somistustarkoituksiin.
Somisteita ei voida pitää syntinä silloin kun koristeita ei palvota sellaisella tavalla että koristuksien ajateltaisiin sisältävän jumalallisia ominaisuuksia, ja että Jumalan sijasta palvonta kohdistuisi koristuksiin. Liiton arkkia koristi kaksi enkelikerubia. Salomonin temppeli oli loistokkaasti koristeltu. 2 Moos 20:4-5, 5 Moos 5:8-9.
Maailman ihmisillä on omia joulunvietto tapojaan. Ylensyöntiä ja juominkeja, sekä turhia kalliitakin lahjoja usein ostellaan enemmän turhamaisuuteen kuin tarpeeseen. Lahjoja tarvitaan aina siellä missä varat välttämättömiin tarpeisiin ovat vähissä. 3 Moos 11:7, Jes 66:15-18. (1 Kor 5:11, 6:10)
Joulun viettoa on vastustettu pakanallisten liittymäkohtien vuoksi. Kristityt tahtoivat erottua pois pakanallisuudesta omaan juhlaansa, silloin kun alkoivat viettää joulua.
Raamattu ja Jeesus ovat kehottaneet aina Jeesuksen jatkuvaan muistamiseen.
Alkuseurakunta ei Vapahtajan syntymäjuhlaa viettänyt. Joulunviettoon ei ole olemassa jumalallista Raamatullista asetusta. Joulu ei ole siksi “virallinen” Raamatun asettama juhla. Seurakunnilla on yksilöllisesti Jeesuksen syntymään liittyvää ohjelmaa. Tavallista on ainakin "jouluevankeliumin" Raamatun luku joulun aikaan osuvan viikottaisen Jumalan palveluksen yhteydessä; Luuk 2:1-20
Raamatun juhla-asetuksia uuden liiton ajalle ovat ehtoollinen, kaste ja lepopäivä kerran viikossa.
Alkuseurakunta vietti ehtoollista päivittäinkin toisinaan. Apt 2:42, 46, 1 Kor 11:26; "Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta te siis julistatte Herran kuolemaa siihen saakka kunnes Hän tulee."
Kristityt halusivat erottua pakanallisista juhlista omalla Kristus juhlallaan. Tarkoitus ryhtyä kristilliseen juhlaan erotukseksi pakanoista on ollut jalo ja hyvä, vaikka Jeesus ei syntymänsä muistojuhlaa ole itse asettanutkaan. Suomalaiseen joulunviettoon liittyy tapoja jotka ovat Skandinaavista alkuperää. Joulutonttu, joulukuusi sekä lahjojen antaminen 1800 luvulta lähtien ovat skandinaavista alkuperää.
Puiden vihreää on käytetty itämailla Jeesuksenkin aikana juhlaviin somistustarkoituksiin.
Somisteita ei voida pitää syntinä silloin kun koristeita ei palvota sellaisella tavalla että koristuksien ajateltaisiin sisältävän jumalallisia ominaisuuksia, ja että Jumalan sijasta palvonta kohdistuisi koristuksiin. Liiton arkkia koristi kaksi enkelikerubia. Salomonin temppeli oli loistokkaasti koristeltu. 2 Moos 20:4-5, 5 Moos 5:8-9.
Maailman ihmisillä on omia joulunvietto tapojaan. Ylensyöntiä ja juominkeja, sekä turhia kalliitakin lahjoja usein ostellaan enemmän turhamaisuuteen kuin tarpeeseen. Lahjoja tarvitaan aina siellä missä varat välttämättömiin tarpeisiin ovat vähissä. 3 Moos 11:7, Jes 66:15-18. (1 Kor 5:11, 6:10)
Joulua vietetään ilman Jeesustakin maailmassa.
Joulun juhlavuus voi kuitenkin herkistää ihmisen hetkeksikin kuitenkin muistamaan Jeesusta kerran vuodessa. Ihminen voi aidostikin kiinnostua Jeesuksesta joulun vieton yhteydessä.
Jeesus Kristus ei elänyt maallisessa loisteliaisuudessa. Loisto oli maallisessa merkityksessä kaukana Jeesuksen elämässä ja toiminnassa. Jeesus aina jossakin näkyy jouluisin ihmiskuntaa muistuttamassa evankeliumista; Joh 3:16; "-Jumala on maailmaa rakastanut niin paljon että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisenn elämän."
Jeesus loisti Jumalan Hengessä, rakkaudessa ja nöyryydessä ihmisten hyväksi uhrautuen. Matt 4:24, 6:19-21, 7:20-21, 8:20, 25:45, Fil 2:8. Jeesus odottaa lähimmäisen rakastamista. Jeesus odottaa aina Jumalan ja Jeesuksen sekä Pyhän Hengen rakastamista.
Joulunvieton hyvään arvoon kuuluu hiljentyminen,
-kristillinen ilo Kristuksen vanhurskaudesta.
Kiitollisuus Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan armosta.
Joulun juhlavuus voi kuitenkin herkistää ihmisen hetkeksikin kuitenkin muistamaan Jeesusta kerran vuodessa. Ihminen voi aidostikin kiinnostua Jeesuksesta joulun vieton yhteydessä.
Jeesus Kristus ei elänyt maallisessa loisteliaisuudessa. Loisto oli maallisessa merkityksessä kaukana Jeesuksen elämässä ja toiminnassa. Jeesus aina jossakin näkyy jouluisin ihmiskuntaa muistuttamassa evankeliumista; Joh 3:16; "-Jumala on maailmaa rakastanut niin paljon että antoi ainokaisen poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisenn elämän."
Jeesus loisti Jumalan Hengessä, rakkaudessa ja nöyryydessä ihmisten hyväksi uhrautuen. Matt 4:24, 6:19-21, 7:20-21, 8:20, 25:45, Fil 2:8. Jeesus odottaa lähimmäisen rakastamista. Jeesus odottaa aina Jumalan ja Jeesuksen sekä Pyhän Hengen rakastamista.
Joulunvieton hyvään arvoon kuuluu hiljentyminen,
-kristillinen ilo Kristuksen vanhurskaudesta.
Kiitollisuus Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan armosta.
Joulun henkeen kuuluu lepopäivän arvon rakkaus ja anteeksianto;
Ef 4:32; "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä, ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on anteeksi antanut Teille Kristuksen tähden." Matt 26:28.
Ihminen vapautuu iloon kun on antanut anteeksi lähimmäiselle. Ihmisen viha kääntyy aina ihmistä itseään vastaan.
Ennen lahjojen antamista sovitaan erimielisyys ja riita, sillä anteeksi anto lähimmäisille kuuluu lepopäivänkin arvoon.
Kristillisen hengellisyyden ensimmäinen arvo on rakkaus; 1 Joh 4:8; "Joka ei rakasta ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa sillä Jumala on rakkaus."
(Ef 3:19, Joh 13:34, 15:10, 1 Joh 4:16, 1 Kor 13:1-13)
Joulu on rauhan ja rakkauden juhla Vapahtajan Hengen mukaan;
Kristillisen hengellisyyden ensimmäinen arvo on rakkaus; 1 Joh 4:8; "Joka ei rakasta ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa sillä Jumala on rakkaus."
(Ef 3:19, Joh 13:34, 15:10, 1 Joh 4:16, 1 Kor 13:1-13)
Joulu on rauhan ja rakkauden juhla Vapahtajan Hengen mukaan;
Gal 5:22; "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus."
Aikaa on rajoitetusti. Ihmisen elämän aika on ihmisen etsikko- ja armonaika. Ihminen päättää armonaikansa jumalattomana synneissään tai uskossa synneistään armahdettuna; Ilm 20 luku;
Ihmisen ylösnousemus ensimmäisessä tai toisessa ylösnousemuksessa.
Kiitos rakkaalle Jumalalle Jeesuksesta Kristuksesta;
"- Kiitos Jumalalle joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta;" 1 Kor 15:57.
ok
 |
| Björköbyn kirkon purjevene. (Kuva:Jari Laurila:2011) |
 |
| Björköbyn saaristokirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011) |
