Miksi on monia seurakuntia?






Kirkkojen ja seurakuntien opilliset käsitykset poikkeavat kuitenkin toisistaan?

Maailmassa on paljon hengellisiä yhteisöjä, kirkkoja ja seurakuntia.




Kristillinen pelastusoppi perustuu kokonaan Raamattuun.


Raamatun keskushenkilö on Jeesus Kristus. Synnin opettaja on Jumalan 10- käskyn laki; Room 3:20, Luuk 16:17, Jaak 2:8-13,  sekä Pyhä Henki; Hebr 8:10, 10:16.

Osa alkuseurakunnasta luopui pois alkuperäisestä totuudesta. (1 Tim 3:15) Luopumus tapahtui tekemällä sovitteluja ja kompromisseja maallisen vallan kanssa. Paavali varoitti; 
2 Tess 2:3-12, Apt 20:28-30, (Snl 16:25) 
“Pimeä hengellinen keskiaika” -Raamatun ilmoitus pimeän hengellisen keskiajan aikajaksosta vuosina 538-1798 on 1260 vuotta oli ihmiskunnan historian varmasti surullisin aika. (Matt 24:15, 21-22, 9-12, Ilm 11:2-3, 12:14, Dan 7:25)
Keskiajan jälkeistä aikaa seurasi uskonpuhdistuksen aika. (Ilm 14:6-8) Protestanttiset hengelliset liikkeet syntyivät. Kirjapainotaito toi Raamatut kansoille.

Ihminen haluaa olla viisas. Usein Luojaansakin viisaampi.
Uskonnon opetukseen sisältyy toisinaan kokonaan ihmisen oman mielen tekemää oppia. Apostoli Paavali varoitti “maailman alkeisvoimista” joka oli ihmisviisautta- hypoteeseja maailman synnystä ja aikansa filosofiaa. (Kol 2:8-9,20, Gal 4:3,9.
Akatemia oli olemassa 400 ekr. Platon oli filosofikoulun rehtori 387 ekr.
Oppi-isä oli Sokrates maailman ensimmäinen “filosofiksi” nimitetty. Oppilaita Sokrateella oli Platonin lisäksi oli Aristotele.
Ihmisen oma “maailman viisaus” on halunnut aina ottaa paikkaansa Raamatun totuudelta. Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan lain arvovaltaa ihminen on halunnut aina romuttaa mielensä mukaiseksi.
Luottamus Jumalaan ja Raamattuun halutaan mielikuvissa maailmassa mieltää heikkoudeksi ja henkisesti vajavaiseksi asiaksi.

Raamatun pelastusoppi on ihmiskunnan suurinta utilitarismia kuitenkin. Mikään oppi ei lupaa niin suuria asioita -eettisesti korkeaa moraalia ja onnellisuutta kuin elämä Jeesuksessa Kristuksessa tässä ajassa ja uudesti luodussa maassa.
Jumalan kymmenen käskyn laki opettaa miten rakastetaan Jumalaa ja miten rakastetaan lähimmäisiä.

“Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.”
(1 Joh 4:8)

Alkuseurakunta loppui 100-300 luvulla Rooman vainoihin. (Matt 24:15-22, Dan 7:25) Keskiajalla oli pieniä vainottuja toisin ajattelevien ryhmiä kun keskiajan kirkko opetti uskontoa väkisin. (2 Tess 2:2-4) Valdolaisliike 1176 lähtien on esimerkki pienen ryhmän kokoontumisesta vuoren luolien piilossa keskiajan uskon vainojen johdosta. Uusi ja Vanha Testamentti oli säkkipuvussa 1260 vuoden ajan. (Ilm 11:3)

Yhdistynyt maallinen ja kirkollinen valta halusi määrätä ihmisen omantunnon kysymyksistä miten oli pakko uskoa. Inkvisitiolaitos oli käytössä toisin ajattelijoille. (Joh 13:34-35, Matt 7:16-2)

Keskiajalla oppi ihmisen ikuisesta piinasta helvetin tulessa halki loputtomien ikisuuksien vahvistui. Uskonnollinen eksytys on vahvaa ajan lopullakin kun Jumalan lakia ja Jeesuksen Kristuksen arvovaltaa halutaan korvata. (Ilm 12:17)
Pyhyyden vaatimuksena ja mittapuuna voidaan pitää Raamatun esittämää vaatimusta: “Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä. Niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen” (Ilm 14:12) Pyhitys tarkoittaa että ihminen kaikissa toimissaan haluaa olla Jumalan tahdon kanssa sovussa Jumalan tahto etusujalla. “Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hebr 12:14)

“Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä mitä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sitä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se joka tekee Jumalan tahdon pysyy iäti.” (1 Joh 2:15-17)

Pimeän hengellisen keskiajan jälkeinen uskonpuhdistus mahdollisti Raamatun käännökset latinasta eri kielille. (Matt 28:18-20) Kun joku vilpitön totuuden tutkija löysi Raamatusta uutta valoa syntyi hänen ympärilleen kuulijakunta. Pienistä uskonpuhdistajien synnyttämistä ryhmistä on kasvanut maailmanlajuisisia hengellisiä liikkeitä ja kirkkoja. Joitakin uskonpuhdistajia ovat Pierre Valdes, Hieronymus, John Wycliff, Jan Hus, Martin Luther, Calvin Jean, Knox, Latimer, Melancthon, Zwingli, Ellen G. White. “Uutta tietoa” löytyi Raamatusta ja tietoa ryhmien välillä rakentui päällekkäin.
Esimerkiksi Seitsemännen päivän Adventtikirkko oli uskonpuhdistusliikkeistä viimeisimpiä. Adventtikirkko on rekisteröty 1863. Luther vaikutti 1400-1500 luvun vaihteessa. Adventtikirkolla olikin heti käytettävissään kaikki uskonpuhdistajien aikaisemmin löytämä totuuden valo. Aikansa liikkeitä olivat myös Metodistit ja Babtistit.

Amerikassa oli maan perustuslain mukaan uskonnon vapaus. Amerikka oli otollinen hengelliselle herätykselle ja uskollisten syiden pakolaisien vastaanottaja. Profetian Hengen valo toi lisää tietoa Raamatusta. (2 Piet 1:19-21, 1 Kor 14:1,3-5) Jumala on siunannut kaikkia uskonpuhdistusliikkeitä niiden hyvän vilpittömän pyrkimyksen vuoksi. Uskonpuhdistajat etsivät totuutta ja puhdasta Raamatun oppia. 

Uskonpuhdistuksen perustehtävä syntyi Jeesuksen Kristuksen toisen adventin missioon. “Katso Hän tulee pilvissä ! Kaikki ihmiset näkevät Hänet, nekin jotka Hänet lävistivät, ja Hänen tullessaan vaikeroivat kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen.” (Ilm 1:7-8) (1 Kor 15:51-52)

Kaikki Jeesuksen lampaat eivät ole yhdessä laumassa. (Joh 10:16, Ilm 14:6-12) 
Vilpittömiä totuuden etsijöitä Jumalan omia on kaikissa protestanttisissa ja katolisissa piireissä yksilöinä. Nämä yksilöt etsivät totuutta vilpittömästi. Siellä missä on synti on käynyt suureksi Ilm 18:4 kutsuu jättämään suuret synnit.

Ajan lopulla kristikunta jakaantuu kahteen osaan. (Matt 7:15-23, 1-14, Ilm 13, Matt 7:15-23) Jeesus kokoaa lampaansa yhteen laumaansa. Tässä laumassa julistetaan lopunajan sanomaa, jossa on profetian Henki, eli Jeesus Kristus. “.........Jeesuksen todistajissa on profetian henki.” (Ilm 19:10) 

“Jeesus vastasi: Minä olen tie totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (14:6) “Joka uskoo minuun saa elää.”

 Nykyajan seurakunnissa on ihmisten tuomia rajoituksia. Ihmisten kokoontuessa ryhmissä syntyy ristiriitojakin. Ihmiset onnistuvat tyytyväisyydessä yksilöllisesti. 
Oikea usko on henkilökohtainen rakkaussuhde Jumalaan -Jeesukseen. Ihmisten ryhmiä ei voi rajoittaa täsmällisesti "oikean uskon" suhteen. Jumalan omia on erilaisissa uskonto-organisaatioiden -kirkkojen sisällä oman tietonsa määrän rajoituksin ja oman rakkautensa määrässä Jumalan edessä olevan omantunnon mukaan yksilöinä. Kaikki eivät sijaintinsa tai erilaisten syiden vuoksi voi tai halua osallistua ihmisten uskontoryhmissä, vaan viettävät rakkaudessa Jumalaan elämää ilman uskontoryhmiä.

Ihminen on aina vajavainen taivaallisia vasten.
Jumalan kansalla -yksilöinä erilaisissa järjestöissä, kirkoissa ja seurakunnissa on yhteinen päämäärä ja yhteinen tavoite; - Voitto Jeesuksessa Kristuksessa.

Pysykää Herrassa ja vihatkaa pahaa. Aamen.


Jari Laurila
11.1.2014