Pyöräilymatkalla pohjanmaalla >>klikkaa kuvia suuremmaksi !

Tämän valokuvan hybridi pyörän ostin juhannuksen

 jälkeen vuonna 2006

 50% ALE:sta.

 Syyskuun loppuun mennessä olin polkenut yhteensä yli 6000 km. 

Tämä on kaikkien aikojen ensimmäinen pyöräilymatkalle lähtöni. Valokuvan otti naapuri paperikuvana,  ja siksi kuva on säästynyt.

Pyöräilyvuosieni kolmen ensimmäisen vuoden valokuvat menivät tietokoneen romahduksen myötä ennen kuin ehdin kuvat tallentaa.

 Olen pakannut virheellisesti etupainoa liikaa. Huomasin matkalla että kuormani on liian raskas. Tämä kuvan  satsi on ollut 40 kg, ja 10 kg olen pudottanut matkapakkauksieni painoa 30 kiloon.

Kuvan vuosilukua en muista mutta on 2007-2010.

Seuraavien vuosien kuvissa huomaa että minulla on uudet pyöräilylaukut, samanlaiset, mutta eri väriset. Olen pyöräillyt ilman kameraakin.

Tätä pyörää ennen minulla oli 6- vaihteinen umpikappapyörä monen vuoden ajan,  jolla poljin päiväretkiä kaupungista ulos.

Ensimmäinen pyörälymatkani. 

Kesä 2011 yhteensä 2100 km pakkaukset päällä;

Tällainen on ollut "look" 2011 varsinaisella lomamatkallani täysipakkauksilla joka oli hiukan yli 800 km.

Lisäksi kesällä 2011 olen käynyt Vaasan lähistön saaristoissa ja lähimaakunnissa noin  2100 km verran puolipakkauksilla.

Olen risteillyt polkupyörällä turistina 2011;

- Raippaluodon Björköbyssä, Vallgrundissa, Köklotissa ja Petsmossa. 

Maxmon Österössä ja Maalahden Bergössä.

Koivulahdessa, Oravaisissa, Sulvalla, Korsnäsissa ja Närpiössä.

Kaskisissa, Kristiinankaupungissa, Kauhajoella, Teuvalla, Lapväärtissä, Karijoella, Kurikassa, Ilmajoella, Koskenkorvalla, Seinäjoella .

Laihialla, Isossa- ja Vähässäkyrössä. mm.

Ilmajoen kirkolle sukkuloin yhteensä neljä kertaa.

- Tämän näköinen fillari on ennen lähtöä. Olen tosin ostanut kevyempänä versiona uutta myöhemmin. Rakastamani ylellinen armeijan untuvamakuupussikin on liian painava. Jokainen gramma on tärkeä josta kertyy yhteispainoa.

- Sateeseen varaudutaan jos on luvattu sadetta ja sadevaatteet oltava nopeasti saatavilla. 
Olen polkenut kaatosateessa 120 km ja nukkunut koko yön kaatosateessa. Koko matkaviikon tuli silloin sadetta.

Kauhajoen kirkolla yötä 1995.
- Jouduin pysähtymään heti pian, ja vaihtamaan ulkorenkaan oikein päin. Jos pyörimissuunta ei ole oikea, on turhaa yrittää eteenpäin. Kerran Laihialla räjähti ja halkesi vanne, siis vanne ei rengas. Kun on painoa päällä ja renkaanpaineet korkeat, voi vanne räjähtää jos jarrupalat ovat sorvanneet vannetta. Jarrupalojen kanssa pitää olla tarkkana ettei sorvaa vannetta vanhoilla paloilla.

- Pyöräily on autoilua mukavampaa lomamatkantekoa. Pienen asuntoauton ostaisin tukikohdaksi jos olisi ylimääräistä rahaa. Olen maraton kunnossa 2011 kun hiihdin hiihtomaratonin 50 km, mutta en niin hyvässä kunnossa kuin tässä kuvassa 1995.

                                                                         
Sitten kesään 2011;

 - Pyörä on vaihtunut, uusi halpa hybridipyörä. Päiväretkellä Vaasasta Oravaisiin 29.6. + 27C. 135 km.
Valtatien taukopaikalla teellä. Halvalla pyörällä pääsee yhtä hyvin. Matkojen mukavuutta voi tehostaa kevyemmillä runkoratkaisuilla jotka sitten maksavat enemmän.Tämä pyörä painaa kuin synti. Terästä.
Tämä terästermos unohtui seuraavana päivänä Globbskatiin. Minulle voi palauttaa.

 - Saman taukopaikan maisemaa. Meri on runsaan kaislikon takana.

  - Päiväretkellä Vaasasta Raippaluodon Globbskattiin 30.7.Raippaluodon silta näkyy edessä.  Silta on Suomen pisin 1045 metriä. Silta valmistui 1998. Klikkaa kuvaa suuremmaksi niin näet sillan hyvin.

 - Raippaluodon sillan kupeessa pieni uimaranta. Tämä taukopaikka on mahtava. Sopii ottaa eväät ja grillattavat mukaan. Katos takkoineen ja grilleineen vieressä. Silta heti oikealla tästä katsoen olisi. Sillan toisessa päässä on ravintola. Sillan tässä päässä voi ostaa tuoretta ja savustettua siikaa ja silakkaa.

Raippaluodon silta taukopaikalta nähtynä.

Raippaluodon silta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Raippaluodon sillan uimaranta. (Kuva.Jari Laurila:2011)

Tauko Raippaluodon sillan taukopaikalla. (Kuva:Jari Laurila:2011)

                                                                               

Raippaluodon kalasatama. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Raippaluodon sillan taukopaikalla on lapsille toimintaa, uimaranta, ja grillikatos.

Raippaluodon silta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Raippaluodon sillalla. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Ravintolatoimintaa Raippaluodon sillalla. Berny.

Raippaluodon sillalta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Risteilijä ravintolan yhteydessä.

Vaasan Suomalaisen seurakunnan leirikeskusta Raippaluodon sillan vieressä. 

                             

>>> Raippaluoto on maailmanperintöaluetta merenkurkussa Vaasan kohdalla !
Ruotsiin on 60 km matka.

 - Raippaluodon sillalta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Raippaluodon sillalta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

 - Lossiliikenne oli ennen siltaa vuosikymmenet, ja olen pikkupoikana ollut monilla kalareissuilla Björkön sillalle isäni ja naapureitteni kanssa lossia käyttämässä. Lossissa oli oma viehätys.Savustimme kalat usein ja savuspönttönä oli 200 litran terästynnyri ja naapurit myös usein kalaa syömässä.Tosin savustuskalat tulivat pääasiassa Vaasan aluevesiltä jonne laskimme verkkoja. Olin noin kymmenvuotiaana isäni kanssa usein laskemassa 3-4 verkkoa veneellä Vaasassa. Sitten kalat katosivat Vaasan rannasta mutta vedenpuhdistamon myötä kalat ovat palanneet 1990 luvulla takaisin Vaasan rannalle.

 - Globbskatin kalasatama. (Kuva:Jari Laurila:2011)

 - Globbskatin venesataman pusikoista kuvattua merta. 125 km päiväpyöräily Globbskatin matka.

Globbskatt. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Globbskatt. (Kuva:Jari Laurila:2011)

- Kuva yllä ja 5 kuvaa alla on Köklotista, Raippaluodon saarelta sekin.

Ajelin Köklotiin usein aamuöisin kalaan parikymppisenä ja työkaverillani oli vene. Urheilukalastajien kortilla kalastimme haukia 1980 luvulla Köklotissa.
Kalapakki minulla on vieläkin kunnossa, vaikka käyttämättä kauan.

Köklöt. Yritin joskun rannoiltakin kalastaa, mutta viehekato oli niin suuri että oli pakko lopettaa.
Nykysin on olemassa vieheitä jotka eivät tartu pohjaan. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Köklot. Rauhoittavia etsivuja saat näistä meri- ja maalaismaisemista. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Sillan kupeesta. 

Raippaluodon silta. Suomen pisin silta. Noin 1050 m. (Kuva:Jari Laurila:2011)

- Lossimatkan pituuden kertoo sillan pituus tässä kuvassa. Poikasena kalareissut Björkön sillalle oli jokakesäisiä asioita ja lossimatkassa joka oli Suomen vilkkain, oma viehätyksensä. 

Globbskatt. Kuva yllä ja 3 kuvaa alla ovat Globbskatista. Raippaluodon pohjoiskärjestä. (Kuva:Jari Laurila:1995)

- Globbskatt. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Globbskatt. (Kuva:Jari Laurila:1995)

Globbskatt. (Kuva:Jari Laurila:1995)

                                                                  -  Alla Stundarsin museokylästä Sulvalta. Monta kuvaa. Stundars esittelee käsityöläisperinteitä ja sen ajan asumista.

Stundars.

Tuulimylly. Stundars käsityöläiskylä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Stundarsin alueelle on siirretty museotaloja.

Polkupyörällä Stundarsin käsityöläiskylässä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Stundarsissa tuvassa. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Polkupyörällä Stundarsin käsityöläiskylässä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Korsnäsin pappilamuseo. (Kuva:Jari Laurila:201)

Joutsen laskeutuu uimarannalla.

                                         - Alla 6.7. 129 km päiväpyöräily Maalahden Bergöseen;

Liljat. Maalahden kotiseutumuseossa. (Kuva:Jari Laurila:2011)

- Maalahden kirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Lähestymme Bergön lauttaa.

Tuulivoimaturbiineja.

Tällainen maisema rannikolla on  tavallinen lähestyttäessä siltoja.

Lautta rantautumassa.

Bergön lautalla pyörän kanssa. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Bergön lautta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Bergön kirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Saarien kirkkoihin kuuluu purjeveneen pienoismalli. Bergön kirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Bergön pieni kirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kalavajat. Bergön saarella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Bergön uimaranta.

Kalavajoja riittää Bergön saarella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kalavajat. Bergön saari. (Kuva:Jari Laurila.2011)

Tässä vanha kalavaja. Bergön saari. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Bergön vanhan lossin laituri. Muistan poikasena pienen lautan. Pelkäsimme tosissamme tuulisella säällä. Huvikalastusmatkamme ulottuivat tännekin.

Bergön vanhan lossin laituri.

Joutsenet kuuluvat merenkurkun ranta-alueille. Ennen kuin joutsen rauhoitettiin oli joutsen harvinainen lintu lapissa jota en ollut koskaan nähnyt. Kerran muuttomatkalla näin kaikki 5000 yksilöä kun pysähtyivät kotikaupunkini meren lahteen. Heräsin yöllä niiden kaakatukseen ja ihmettelin ja menin katsomaan. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni joutsenia sitten ja en ollut uskoa silmiäni.

Valtateiden varsien näkymiä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Laskeudumme Söderfjärdeniin. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Söderfjärden. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Söderfjärden. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Söderfjärden. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Öjbergetin laskettelurinnettä.

Öjberget on Vaasan kaupungin laskettelu ja hiihtokeskus. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Näkymiä Öjbergetiltä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Öjbergetin huipulta. Laskettelurinne Vaasassa. (Kuva:Jari Laurila:2011)

                                                                                       

Hevosia niityllä.

                                         Matkalla; - Laihia, Tervajoki, Isokyrö, Vähäkyrö; 105 km, 7.7.2011

Päivämatkoilla kun palaan kotiin yöksi on pyörä tämän näköinen.

Tässä emme ole enää rannikolla. Pohjalaisia peltomaisemia. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Laihian kotiseutumuseo. "Nuukuuren museo" Eivät tinkineet hinnoista.

1800 luvun sisustusta.

Talosta on muutettu pois 1970 luvulla. Joitakin esineitä on tullut lisää.

Kyrönjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Silta Kyrönjoella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kaunista Kyrönjoella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrönjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrönjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Jokimaisemat osaavat olla kauniita nekin. Kyrönjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrönjoella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrönjokea Kyröössä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrönjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Astumme nyt 1700 luvulla rakenneettuun taloon Isonkyrön vanhan  kivikirkon vieressä. Kotiseutumuseo. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrön kotiseutumuseossa. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Tuvassa. Kotiseutumuseo Kyröössä. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Raamatun lukupaikka. Kyröön kotiseutumuseo. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Nuijasodan muistomerkki Kyröön kirkolla. Nuijasodan muistomerkkejä on kymmenkunta maakunnissa.
Niitä tulee vastaan matkasivuillani.

Kyrön 1304 kirkon sisätiloja. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kirkot koristeltiin pienillä puuveistoksillakin. 
Siellä on kullattu pieni patsas Jeesus ristillä keskellä.

Papin huoneesta. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Papin työpukuja. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Takaovi.

Häpeäpenkki. Tekisi hyvää itse kullekin tänäänkin istua tällaisessa kun koko kylä kulkee ohi kirkkoon ?
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kyrön kirkko. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Kirkon vierestä Kyrönjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Tämä ei ole mainos. Kaikki suojattu sateelta. Kyrön kirkolla ruokatunnilla. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Jaakko Ilkka joka on kantaisä minulle äidistäni polveutuen. Nuijapäällikkö kuoli tuohon keskellä näkyvälle pienelle saarelle ja vietiin kuolleena häpeäsaatossa kuulemma Ilmajoen kirkolle.
Toisen teorian mukaan Jaakko Ilkka pääsi karkuun tästäkin ja teloitettiin Ilmajoen kirkolla.
Jaakko Ilkka oli ökyrikas vallesmanni Ilmajoelta. Niin isoa tilaa ja taloa sai hakea kaukaa kuin Jaakko Ilkka isännöi. Jaakko Ilkka oli "kruunun" eli valtion palveluksessa, mutta hänen kävi sääli talonpoikia joita sen ajan valtiovalta verotti joskus mielivallalla vieden taloista viimeisenkin viljasäkinkin veroihin. Jaakko Ilkan pohjalainen sisu ja myötätunto heräsi talonpoikia kohtaan. Talonpojilla tuli kuitenkin ns. "paskat housuihin" ja sitten pettivät päällikkönsä.
(Ilkkalan talosta löytyy valokuva sukualbumini sivulta)
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Napuen taistelun muistomerkki.

Jokia ylitetään tämän tyyppisillä silloilla. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

       Pyöräilymatka Raippaluodon Björköbyhyn 7.7.2011, 129 km;

Raippaluodon kirkon hautausmaalta. Jokaisella kirkolla lähes ja saarillakin on vähintään tämän kokoinen Suomen 1939-1945 sodissa kuolleiden sotilaiden hautapaikat.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Raippaluodon kirkon alttaritaulu on hyvin antiikkisen näköinen. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn silta: Lapsuuteni kalapaikka. 1960 luvulla oli suosittu ahvenen kalastuspaikka.  Ahvenia tuli jos tuli muovikassillinen aina.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn sillalta.
(Kuva:Jari  Laurila:2011)

Björköbyn sillalta.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn sillalta.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn kirkosta. Saarella on kaksi kirkkoa. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Olemme saaristossa ja purjeveneen pienoismalli kuuluu asiaan saaristokirkoissa.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Venäläisten sotilaiden hauta kirkon edessä. Vuosi 1808. Ei tiedetä onko yksi vai useampi vainaja.

Päiväretkellä Björköbyn kirkolla.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Saarien kirkot ovat tämäntyyppisiä pieniä, mutta toimivia,  ja yhtä hienoja sisätiloista kuin mikä tahansa kirkko.
Björköbyn kirkko maailmanperintöalueella.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn kirkko.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

                                                                                   

"Sortovuosina" 1808 kuolleiden muistomerkki Raippaluodossa. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Olemme saapuneet Björköbyn kalasatamaan. Maailmanperintöalueelle. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kahvila ja kalastusmuseo Björköbyn maailmanperintöalueella.

Kahvila Björköbyssä.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kalastusmuseosta. Björköby. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköby. Joutsenkien siellä ui.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Maailmanperintöalueella Björköbyssä.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Meri nousee joka vuosi 150 jalkapallokentän verran . Sen verran tulee uutta maata lisää joka vuosi merestä.
1 cm vuodessa.
Jääkausi painoi maan 800 metriä alemmaksi ja meri nousee siksi hiljakseen joka vuosi. Joskus aikanaan pääsee maata pitkin ruotsiin, jos maapallo on vielä nykyisessä muodossaan pystyssä.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköby. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Björköbyn näkötornissa. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Hyvät naiset ja herrat; Mina damer och herrar, Ladies and gentlemen;
Björköby Svedjehamn.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

- Katsokaa maailmanperintöalueen kauneutta alla ja yllä; !

Björköby Svedjehamn.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Tuulisien saarien rantojen tavallista kasvustoa Björköbyssä.

Björköbyn uusi kalasatama. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Olen levittänyt semivegetaristin eväät Björköbyn uudessa kalasatamassa.Ostin savusiian Raippaluodon sillalta, ja kala on kylmä kylmäpatruunoiden avulla vielä. Juustosämpylöitä, terästermoksessa hautunutta riisipuuroa, teetä ja suklaahippukeksejä.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kalastajan talo. 
Täällä oli viihdyttävät säällä kuin säällä meren armoilla.  Oven kokoon voi suhteuttaa talon kokoa.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Tas. Pres. Martti Ahtisaaren 2007 signeeraama ilmoitus että alue on maailmanperintöaluetta. Kotiini on matkaa 50 km, ja olemme varmaan ainakin 60 km säteellä eliittiasukkaita, kun näin merkittävällä alueella asumme, heh.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Raippaluodon kalasatama. Ei nykyisin ammattikalastuksen käytössä.
(Kuva:Jari Laurila:2011)

Kalavajat. Raippaluodon kalasatama. 
(Kuva:Jari Laurila:2011)

              Matka Köklotiin 11.7.2011; 86 km;

Tämä oli onkipaikkani 1980 luvulla, silta yllä ja sillan kivet alla. Tähän ajoin usein aamuyöllä kuplavolkkarilla.

Köklotin kalasatama on näin hiljaisen näköinen. Täällä oli 1980 luvulla työkaverillani vene ja kalastimme haukia usein.
Kotona äiti laittoi uunikalaksi. Riisiluumumössöä sisään mahaan ja uuniin.

Köklotin uimaranta. 

Saaristossa on maanviljelystä, lehmiä ja hevosia.

                                                                             
 Matka Österöön 12.7.2011, 139 km;                   

Päivänkakkaroita yllä ja alla kokonainen pelto.

Rannikon peltomaisemia

Lampaita laitumella.

Joskus käy näinkin pienillä paikkakunnilla. "Kylä" kartalla voi merkitä joskus vain 6-12 postilaatikkoa.
Tie yksinkertaisesti loppuu.
Täysikäännös takaisin.

Pääosin ruotsinkielisellä rannikolla on kettu- ja minkkitarhoja.

Herrgård.
Maxmo ja Oravais hallintotalo. Ökykartanot olivat ennen jotakin tällaista.
Maanomistajat kai rantatonttikaupoillaan ja muidenkin elinkeinojen turvin ovat rakentaneet komeita isoja uusiakin taloja.

Vierassatama. Täysin toimiva ravintola ja rannassa venelaiturit ja veneiden huoltoasioita.
Vierassatamia on saaristossa erilaisia.

Puutarhasomiste. Nuket ja vanha PV-Volvo.
Hassua ajatella että 1970-1980 luvuilla olen ajallut huoltamohommissa pesuun ja huoltoon asiakkaiden autoja, jotka nyt ovat  museoautoja. Siitä tietää ikääntyvänsä että on nuorena ajallut autoja jotka ovat museorekisterissä.

Pienet uudet kalastaja-alukset ovat tämän näköisiä. Österön kalasatamassa tämä. Alla  -satama.

Tässä rannassa tien toisella puolella on komea omakotitalo.
Täällä on monia isoja komeita omakotitaloja rantanäkymillä ja aivan tantatonteilla.
Mitä tykkäisit tällaisista näköaloista kun aamulla verhot avaisit ?

Metsälampi 

30 km poljin metsätietä Österöstä kun tullaan Kaitsoriin, Oravaisten lähellä.
Uimapaikka ja kioski, venesatama ja silta joka jäi kuvaamatta.     

On jo yö kun poljen yhtämatkaa melkein 50 km Kaitsorista valtatie 8 Vaasaan. Kuu paistaa keskellä kesää.
Kotona klo 24. Minulla on huoltopäivä, pakko vaihtaa renkaat molemmat, jouduin jo Tottesundin sillalla rengashommiin.
Ei renkaat kestä suurilla ilmanpaineilla, paljon painoa päällä ja  kuumalla asfaltilla kovin kauan.

Matka Petsmoon, Hankmoon ja Veikkaala; 105 km;

Vanhat hevoskärryt ja perinteinen aita.

Tuulimylly vanhassa pihapiirissä.

Petsmon satama. On kesäasuntojen veneiden käytössä.

Matkalla Hankmoon ABB:n kesäpaikan kaivo.

Vanha kaivo Hankmossa. Isot maalaistalot ovat  olleet usein kouluinakin ja  tänään toimivat kyläyhdistysien käytössä.

Ensimmäisiä puimureita. Kumirenkaista ei vielä ollut tietoa. Valtavan isoa tekniikkaa aikanaan ja isännät innostuneita.

                 

Koivulahden hautausmaa.
Korkeita vanhoja hautakiviä on tiheään, aivan kuin olisi  tilanpuutetta ollut ja ympärillä ei ole mitään muuta kuin tilaa.

Koivulahden kirkkoherranvirasto. Ovat hienoja peruskorjatut  vanhat puutalot.

Tässä perinteisen näköinen maatila Veikkaalan tiellä. Karjaa laitumella.

- Suomessa on tapahtunut ainoastaan yksi matkustajalentokoneonnettomuus. Koivulahden metsään vuonna 1961.
Tässä muistomerkki. Minä olin 3- vuotias ja muistan hyvin kun vanhempani kuuntelivat Fennia- putkiradiosta ja huomasin että jotakin kamalaa oli tapahtunut. Tämä onnettomuuspaikka on 15 km päässä linnuntietä lapsuuteni kotitalostani.

Lento-onnettomuudessa kuolleiden nimet ovat muistomerkissä. Kone ei ollut jumbojet, mutta DC-3 matkustajakone.
Ainakin yksi sellainen lentää museokoneena vielä Suomessa ja kotipaikkana on Vaasa.

Tuovilanjokea.

Tyypillinen viljapelto.

Saavumme Mustasaaren kirkkoon takakautta. Tämä kirkko on jo 3,5 km päässä asunnostani. Olen siis jo melkein kotonani.

Hevosilla pääsee porteista sisään.

Kirkon matala osa on toiminut ratsutalleina.

Korsholman valleilta kuvattuna kirkolle. Lehmuksia on yhteensä nelinkertainen rivi.

Kuningas Maunu Eerikinpojan julistus kivipaadessa vuodelta 1348.

Mustasaaren kirkko on kaunis sisältä. Kirkko on käytössä ja toimii myös konserttisalina musiikkijuhlilla.
Kirkon alttaritaulu on 1852 palaneen vanhan kirkon alttaritaulu. Tulemme palaneelle kirkolle pian. Alttaritaulu oli jostakin syystä siirretty muualle ennen Vaasan paloa 1852 ja siksi säästyi palolta.

Kirkon urut ovat myös koristeelliset.

                                                                                                                                                             

Kirkko oli ensin hovioikeus. Valmistui 1786. Muutettu kirkoksi Vaasan palon jälkeen. Koko kaupunki paloi, ja siirrettiin nykyiselle paikalleen. Vaasassa on Suomen leveimmät kadut koska enää ei tehty sitä virhettä että olisi rakennettu liian tiheään että olisi vaara että kaikki palaa. Vaasan uusikin hovioikeuden talo vanhan sataman rannassa on komea. Oikeutta käydään komeissa taloissa. Käräjäoikeus on uudessa poliisitalossa ja tavallista julkista uutta rakennuskantaa.

Mustasaaren kirkko etupuolelta.
Korsholman musiikkijuhlille voit saapua tänne kirkkoon konsertteihin ja kesäisin ovat kirkon ja museon ovet avoinna.

Tämä talo on ainoa Vaasan palosta 1852 säästynyt talo. Taloa asui patruuna Wasastjärna.  
Viimeksi siellä on vaikuttanut kaiketi mr. Falander, sillä sen niminen lappu on oven päällä.  

Tämän näköinen oli vanha Vaasa ennen paloa. Pienoismalli.
Uudessa Vaasassa on Suomen leveimmät kadut sen vuoksi että jos palaa, ei pala kaikki.

Suomen rikkaimman miehen jäämistöä 1400 luvulta. Hän oli laivanvarustaja purjelaivojen aikakaudella. Purjelaivoja seinällä. 1400 luvun ökysisustusta. Lieneekö ruusupuuta kun on noin punaista.

Postin kantolaukku ja postin tarvikkeita. Posti on kulkenut aina.

Laurenin talon rauniot. Patruunan naapuritalo. Tästä talosta alkoi Vaasan palo 1852.

Vilja-aitta.

Hevostalleja kauppiaan talon takana.

- Saavumme "Vanhan Vaasan kirkon" raunioille.
Kirkko on rakennettu 1500-1520 .

Tämä Pyhän Marian kirkko paloi 1852.         

Kirkon rauniot sijaitsevat vain 1 km päässä Mustasaaren kirkosta ja 2 km minun asunnoltani. Olen jo melkein kotona. Hauskaa olla turistina kotikaupungissani ja näin lähellä kotiani. Aivan ihanaa ja edullista matkailua.
Mene kotipaikkakuntasi museoihin ym. turistiksi ensin ennenkö lähdet merta edemmäksi kalaan.

Vankila kaltereineen kulmassa.

Kirkko sisältä. Kyllä kirkosssa kattokin ollut on. Kirkon kattamista uudelleen on harkittu ja olisi hieno asia, mutta eri asia on paljonko ja kuka maksaa ja sopiiko vanhaa ja uutta siten yhdistää. Tietysti katon tulisi olla alkuperäistä mallia ja materiaaleja noudattava.

Vankikoppi.

Ovatko hevosille tarkoitettuja kirkon sisällä, mutta vankien kahleita ja vankikoppikin oli kirkoissa varustuksena siihen aikaan.

Samanlainen vankien tai hevosien kytkypaikka, mutta tässä on tekstiä hakattu kiveen.

Kirkon lähellä vieressä on ollut tori ja koulu, viljamakasiinit, yms. asiaan kuuluvaa.

                                                                               

Kirkko on muutettu T-malliseksi 1700 luvulla.

Kirkko raunioitui Vaasan palossa 1852. Alttaritaulu oli jostakin syystä siirretty muualle, ja sama tämän kirkon alttaritaulu on tänään Mustasaaren kirkossa jossa kävimme aikaisemmin.

Tässä Mustasaaren kirkon alttaritaulu. 

Alttaritaulu on pelastunut Pyhän Marian kirkosta joka paloi 1852.

Joku mies leikkasi maalauksen puukolla irti nopeasti palon tieltä.
Kaksi pienempää sivutaulua on Raippaluodon kirkossa.

Triviaalikoulun rauniot. Suomen kansallisrunoilija Runeberg opiskeli täällä tässä talossa.

Kirkon kellotapuli ja vanhat raput.

Vanhan Vaasan raunioitunut kirkko oli tämän näköinen. Kaikki palava paloi, vain kivet  jäivät. Alttaritauli oli jostakin syystä siirretty muualle, aivan kuin vaistoten palon. Tämän kirkon alkuperäinen alttaritaulu on nyt Mustasaaren kirkossa. Sen ison valkoisen kirkon- jonka näimme äsken.

Suomen 1808 sodan muistomerkki raunioalueella. Laatta kertoo että Vaasa ryöstettiin 1808. "Venäjän sota."

Korsholman linnakkeelta näkyy Mustasaaren kirkko. Lehmuksia on tuplarivissä, tai oikeasti neljässä rivissä. Tuplarivi molemmilla puolilla. Osataan rossata lehmuksilla.

Korsholman linnakkeen päällä muistomerkki.

Eteläinen tullihuone. Vaasaan tuli joki mereltä. Joki on kuivunut ja vanha satamakin uudessa Vaasassa muutettu lähemmäksi merta.

Korsholman aamuvartijoille ja -rakentajille muistomerkki.  

                                                                       Vallgrundin matka 110 km;

Sommarösund.

                                                                             

Arkku 1600 luvulta. (kyllä; tuhatkuusisataa-)

Tällaiseen isoon puutynyriin suolattiin tai mausteliemeen kalat.

Kalastajan/ hylkeenpyytäjän asumusta.
Kelpasi laittaa tuli takkaan työpäivän päälle, tehdä kalasoppa ja kääriytyä  lampaantaljoihin.
Elämä oli meren ja sään armoilla. Sujui kun ihminen voi hyvin ja oli terve ja muuta lääkitystä ei ollut kaiketi kuin sauna, viina ja terva.
Vanha sananlasku sanoo: "Jos sauna, viina ja terva ei auta, tauti on kuolemaksi."
Nykytiedon mukaan vain tervalla voi olla hiukan parantavaa vaikutusta ihon hoidossa joskus. Sen ajan lääkitys on siis ollut aivan plasebojuttu. Viina ei auta mihinkään, raakana pirtuna tietysti antibioottinen mutta vain ulkoisesti.
Olen itse istunut poikasena pöydässä missä pontikka ja oikea eläinlääkäriltä saatu pirtu virtasi. Kyllä ne paloi kun tulitikkua näytti, olisi polttanut sisäelimet jos olisi raakana juonut. Saunalla mielihyvä ja puhdistava vaikutus. Siinä sen ajan lääkityksen teho.

Ruokaa oli meri täynnä kuitenkin.

Kapteenin huvila Bulleråsissa. Kalastajamuseo on vieressä.
Huvila on peruskorjattu ja sitä vuokrataan  ryhmille !
Loistopaikka järjestää tilaisuuksia jos ryhmä on noin tusinan jäsenen suuruinen.

Luonnonvaraisia tyrnipensaita.

Pusikkojen reunat tällaisilla alueilla ovat kyykäärmeiden valtakuntaa.
Älkää menkö pusikkoihin kuin ison metelin kanssa että käärmeet ensin pakenevat. Kivenkoloissa käärmeillä on pesänsä. Tapasin kaksi käärmettä tässä aivan uimarannan ja kivikkopusikon rajassa.

Kyykäärmeiden paratiisialuetta mutta mukava uimaranta.

Tässä uimarannalla pusikossa kyykäärmeistä kaksi kuvaa. Oikein jätti-iso käärme josta näin vain valtavan ison hännän en saanut kuvaa. 
Ehti mennä.

                                                                                 

Bulleråsin museotaloja. Tässä näkyy kalastajan ja hylkeenpyytäjän elämä.

Bulleråsissa venevajoja.

Tästä välistä näkyy laivaväylälle merenkurkkuun ja voi nähdä valtamerialuksia. Siellä menee valkoinen laiva kaukana. Kamera ei erota, silmäni näkivät laivan.

Tästä näkyi avomerelle asti saarien väliköstä. Valkoinen rahtilaiva  liikkui saarien välissä kaukana.
Bulleråsissa. Satama.

Tyypillinen kalastajan pieni talo kalasataman tuntumassa. Toimivat kesähuviloina tavallisesti.
Näissä on totisesti asuttu lapsikatraan kanssa meren ja sään armoilla saaressa.

Minä ihailen ja kuvaan mielelläni kauniita peltomaisemia.

Kaunista on kalasatamissa. Ovat olleet joskus arkista työtä. Nykyisin kalastaja-alukset ovat suurempia ja niitä on vähemmän.

Vallgrundin kalasatamaa veneineen ja kalavajoineen.

Vallgrundin uimaranta.

Suhteellisen ihanaa on.

Lammastila Vallgrundissa.

Vanha lato. Olkikatto. Rannikolla tehtiin olkikattoja ja sisämaassa pärekattoja.

Lato pärekatolla.

Olkikatto.

Liikenneonnettomuuden muistomerkki maantien ojassa.

Matkani päättyvät aina tänne ennen kotiin tuloa.
Tämä on uimaseura jossa käyn vuoden ympäri. Minun yksityis-saunani.
Sauna on lämmin kellon ympäri jouluna ja juhannuksenakin.
Kaikki toimii sähköllä ja ajastimilla ja sähköisellä henkilökohtaisella avaimella.

Minun uimalaituri ja -rantaa.

        Tässä kotipihallani Etelä-Pohjanmaan matkaa varten pakattu pyörä 28.8.2011

Keltaisia kukkia tien varrella vaikka kuinka pitkä pätkä heti pian kun Vaasasta ulos Tampereen suuntaan.

Perinteistä heinänkuivausta näkee enää harvoin. "Heinäseipäitä."
Jollakin on yksi kpl polle tietysti tässä kotona.

Hevosia kesälaitumella.

Tässä lasketellaan pian Ilmajoen Huissille.

Ollinjärvi Ilmajoen Huissilla. Tuttu uimapaikka kesälomillani jo lapsena.
Suojärvi.  Vesi voi olla pinnalta lämmin, mutta vatsaan jo jääkylmää aina kun ui. Kylmiä vesilähteitä.

Olin poikasena hukkua tänne. Heittelimme uistinta ja kävelin järven reunalla. Järven päällä oli kuin mattoa jossa reikä, eli nk. "suonsilmä" ja putosin sinne. Vesi oli aivan mustaa, mutta nousin suoraan ylöspäin ja kalakeveri veti minut ylös. En ihmettele että uimataidottomat hukkuivat suonsilmäkkeisiin. 

Sukulaisellani oli mökki tämän pellon tuolla puolella ja juoksimme tämän pellon poikki aina Ollinjärveen saunasta uimaan. Käärmeitä ei saanut pelätä.

Ollinjärven talo, jossa poikasena olimme usein pikku juhlissa silloisen talon isännän kanssa.

Huissilla Ollinjärvelle menossa.

Huissilla aina sijainnut tuulimylly. On paikkaa muuttanut muutaman sata metriä kuitenkin mitä oli aivan alkuperäinen paikka.

Kauppilantiellä Huissilla.

Isäni siskon ja perheensä asumus Huissilla, Unto ja Eeva Virtanen. Tila myyty pois. Muistan lapsena kanalan joka oli ihana kun siellä oli pieniä kananpoikia hautomossa. Tästä talosta tuli maalaistalon antimia meidänkin pöytäämme vuosien mittaan paljon erilaista vapaaehtoisena vuokranakin kun talon tytär asui meillä opiskeluvuosinaan.

Eeva Virtanen (isäni sisko ja kummitätini) vietti mummovuotensa tässä syytinkituvassa  Huissilla maanviljelytilansa vieressä. 
Pyörämatkoillani pystytin teltan pihaan niin kauan kuin Eeva eli. 
pois.
Eeva Virtanen nukkui pois 2010.

Saavumme äitini lapsuuden kotiin Huissilla. Talo rakennettu 1911 ja se on ostettu valmiina. Talon pellot ovat  periytyneet sukuun ja viljelyksessä. Lisää maatakin hankittu.

Talossa ei ole asuttu muutamaan vuosikymmeneen kun mumma pois muutti.

Muistan poikasena että talon seinustan kaikki punaiset marjat eivät olleet syötäviä. Pensaat ovat rehevöityneet.

Navetta on sortunut. Muistan kun siellä oli lehmiä, pari sikaa ja hevonen.
Kotikaljaakin sai.

Sauna.
Äitini isä lähti aina pakoon kun tuli vieraita. 9- lapsen perheet lappasivat kylässä jatkuvasti.
Muistan kerran nähneeni kun Yrjö pakeni epätoivoisena saunomaan.
Naapurin vanha isäntä tiesi kertoa että paappa viihtyi veljeni kanssa kyllä joka on minua vanhempi ja vietti lapsena täällä kesälomiaan. Yrjö pakeni naapuriin runsaita vieraita usein.

Tässä on vilja-aitan ovi. Jyvälaarille tuli aina kiire heti jyviä syömään.

Tällä pellolla ajoin kerran traktoria. Jalat juuri ylettyivät polkimille. Ajoin hiljaa kun joku keräsi heinäseipäitä lavalla. 
Fordson Major palveli vuosikymmenet.
Myöhemmin pellolla viljeltiin nauriita.

Huissin koulu. 1920 rakennettu kansakoulu. Vanha pinta katoaa koko ajan ja uutta päälle.

Huissin lakeuksia.

Ikimuistoinen risteys Vaasan matkalaiselle. Saavumme Ilmajoen kirkolle.

Isovanhempieni hauta. Yrjö ja Hilda Saarenpää. 

Susanna oli Yrjön äiti.

Ilmajoen kirkolta olen kuvannut tänne alle paljon. Sisäkuvia kirkosta tulee ensi kesänä.
Ovi ehti mennä kiinni heinä-elokuun vaihteessa.

Minä muistan kun minua poikasena vaivasi ja kyselin jatkuvasti mikä tämä on  ?
Ei koskaan tullut selväksi minulle.
Selvisihän se lopulta 2011. Nälkävuosien muistomerkki.

Isäni vanhemmat. Juha III  Rikhard "Riku" ja Lyyli Elviira Laurila.
Viimeinen "kurpanseppä."

Tästä ovesta on kannettu ruumiit hautaan vuodesta 1940 saakka. Aivan totta. Tämä uusi kappeli valmistui 1940 ja vanha kappeli siirrettiin kirkkomuseoksi Ilkan kentälle.

Jaakko Ilkka monumentti Ilmajoella.

Tässä on vanhan kirkon mallin mukaan 1914 rakennettu museotalo. Alkuperäinen kirkko  seisoi  samalla paikalla kuin Jaakko Ilkka monumentti ja paloi.

Museo. Vanhan palaneen kirkon mallin mukaan rakennettu siis. Valmis 1914.
Ilmajoen maamiesseura perustettiin 1903 ja on vanhin maamiesseura.
Jaakko Ilkan pojanpoika oli kirkkosuunnittelija ja suunnitteli kolme kirkkoa. En muista mitkä kirkot. 
Tämän kirkon tapulin malli on otettu Naantalin kirkosta.

Kaikki Ilmajoen kirkkoherrat. Jaakko Ilkan aikaan palveli M. Laurentii Stuut 1571-1597.
Puhuivat usein kai paremmin ruotsia ja latinaa. Talonpojat eivät aina mitään ymmärtäneet.

Joen ylittävä silta keskellä Ilmajoen kirkonkylää. Siltoja on useita. Alkuperäinen puu on yhä käytössä ja rakennettu joskus vuonna noin 1910.

Monumentin sisällä muistotaulu.

Yli-Laurosela. 1960 luvulla talo oli autiotalo ja villiheinä kasvoi seinän vierustoilla.
Ihmettelin aina poikasena miksi noin iso talo keskellä kylää tyhjillään.
On ollut tyhjillään vuodesta 1962 kunnes tehtiin museoksi.

Ilmajoen kirkon kellotapuli. Tämä on toiminut myös ruumishuoneena n. 1940 saakka.
Nykyisin entisessä ruumishuoneessa juodaan kahvia.

Jaakko Ilkan talon muistomerkki. Tässä sijaitsi nuijapäällikkö Jaakko Ilkan talo. Se oli iso ökytalo. 
Talosta on kuva sukualbumini sivulla.

Isäni lapsuudenkodista alla muutama kuva:

Täällä sai ihanaa kylmää kotikaljaa lapsena jos sattui käymään.

Porraspäässä on sepän takoma hevosien kiinnityskoukku. Kuinkahan moni siihen kompastui, mutta hevosen sai porraspäähän kiinni. Koukku voi näkyä kun klikkaat kuvaa suuremmaksi. Muistan kyllä isoisäni Rikhard Laurilan 75 vuotispäivillään että Riku selitti koukulla olevan joku muu tarkoitus. En muista mikä.

Isäni lapsuuden maisemia. Hulppeaa pohjalaisuutta.

"Lahola" on isäni lapsuudenkotitalon tilan nimi, mutta ei siellä mitään lahoa koskaan ollut ole. Tila ostettiin Lahola nimiseltä mieheltä peltoineen 1900 luvun alussa. Siihen asti asuttiin Kurpan torpassa.

Ilmajoen Nopankylää. Kuulin kylän miehiltä että Samuli Paulaharju on kirjoittanut kurpansepistä. Paulaharju ei heistä kovin paljoa kuitenkaan kun oli itse Kurikan puolella rajaa. Suosi kirjoituksissaan Kurikan seppiä.  Ovat olleet aikalaisia ja tunteneet toisensa asuinseuduillaan. Tunsin Samuli Paulaharjun veljenpojat vuosikymmenet työni puolesta, ja harmi että emme keskustelleet koskaan sanaakaan kansanperinteestä.

Pidän leiriä kalajaisjärvellä Nopankylässä.

Kurpanvuoren maisemissa. Täällä kurpansepillä oli ensimmäiset pajat.

Kurpanvuorella.

Juha vanhempi ja Juha Laurila nuorempi takoivat rautaa kurpanvuoren juurella.  Asuivat Kurpan torpassa. Kuuluisat ja taitavat sepät. Juha Laurila nuoremman  poika oli isäni isä Rikhard Laurila, viimeinen kokopäivätoiminen seppä suvussa. Isäni ja isän veljet osasivat pajataidot mitä kärryihin tuli ja puutöitä tekivät kärryihin isänsä apuna. Kun autot tulivat loppui 1950 luvulla hevoskärrybusiness.
Kyröön markkinoilla kauppasivat, -myös Kristiinan, Vaasan ja muuallakin markkinoilla noin 100-200 ajokalut joka vuosi. Niin minulle kertoi kurpanseppien tytär kummitätini Eeva Virtanen.
Isoisäni äidin äiti oli Vöyrin ruotsinkielisiä ja apurin kanssa kulkivat ruotsinkielissä pitäjissä kärrykaupoilla. Kieltolain aikaan Vöyrillä oli paljon kymmenen litran peltisiä pirtukanistereita pinossa jotka eivät loppuneet. 
Vaasan, Kyröön ja Kristiinan markkinat olivat tärkeät.

Muistan poikasena matkat isäni lapsuuskotiin postiautolla Nopankylään. Oli mutkaiset tiet ja autoissa ei kunnon jousia vielä. Linja-autoissa oli siksi oksennuspussit. Oksensin aina matkalla. Muistan kun isäni ja isänsä Rikhard Laurila häipyivät pajan nurkille juomaan tulijais- Koskenkorvapulloa. Olen nähnyt isoisäni pajan ainoastaan ulkoa. Sisällä en koskaan ymmärtänyt alle 10 vuotiaana käydä, eikä pajasta ole kuin tiilikasa jäljellä. Muistan mustan oviaukon ja hirsisen harmaan rakennuksen.
Hautamäen paja toimii museopajana Nopankylässä. Hautamäet ovat Laurilan sukua. Suvussani oli kymmenen seppää.

Sukualbumissani on lisää.

Tässä on joku muistomerkki rakennettu Kurpanvuorella. Haudat olivat joskus tällaisiakin.
En tiedä mikä? Olen kiitollinen tiedosta.

Nopankylää.

Komiat on maisemat Ilmajoen Nopankylässä. Isäni lapsuuden maisemia.

1960 luvulla ei suvaittu puskia peltojen ojissa. Oli laiska isäntä ja talossa vikaa jos näkyi puskia peltojen ojissa vielä 1970 luvulla. Nykysin on toisin silmien iloksi.

Olen menossa Nopankylästä Kurikan suuntaan.

Olen kuvannut tällaista perinteistä talteen kun tulee vastaan.

Tällä paikalla sijaitsi Samuli Paulaharjun syntymäkoti. Kurikan tien varressa.

Saavumme Kurikan museoon.

Tämän näköinen oli päreteline. Alla oli vesisaavi. Päre oli puutikku jota poltettiin valoa saadakseen.

Samuli Paulaharju käveli- ja myöhemmin lahjaksi saadulla polkupyörällä kaikki nämä tiet keräten kansanperinnettä.

Näissä kuvissa kuvataan hevoskärryn pyörän tekoa. Puun ja raudan yhteen liittäminen oli vaativa asia.

Vanha vilja-aitta.

Nuijamiesten muistomerkki Kurikassa Santavuoren lähellä.

Sipi Tiluksen alkuperäinen lottapuku Lauroselan  talomuseossa Ilmajoella.

Laurooselan ikkunasta.

Sota-ajan tavaroita lasikaapissa Lauroselan talomuseossa.

Olen kuvannut runsaasti Lauroselan talomuseon pihapiiriä.

Lauroselan talomuseossa on sepän paja. Näemme ahjon jossa hiilet palaa, ja palkeet millä hiiliä hehkutettiin ja sepän työvälineitä. Pajoissa oli maalattia ja ne sijoitettiin kipinävaaran vuoksi hiukan etäälle asumuksesta.

Yli-Laurosela on iso talo jossa oli palvelusväkeä paljon.

Kangaspuut.
Mattoja kudottiin tällaisilla. Muistan kun minunkin lapsuudenkotona  kudottiin ns. "räsymattoja" eli aitoja talonpoikaismattoja.
Pienenä poikana mattopuut näyttivät valtavan isoilta ja niiden tieltä raivattiin keittiössä kaikki sivuun.

Rengin kesäasunnosta. Pohojanmaalla sanotahan "trenki."

Villaa kehrättiin rukilla. Minunkin lapsuudenkodissani rukkikin toimi kyllä ja oli kauan vuosikymmenet komerossa.

Talli jossa hevosille pilttuut. Siellä oli vesikaukalot ja heinä pudotettiin  ylisiltä hevosten nenän eteen.

Kurikan Pitkämö. Uimaranta oikealla.

Saavumme Santavuorelle. Ilmajoen ja Kurikan rajalla. Nuijamiehet sotivat ankarasti tällä vuorella. Lieneekö tässä ihan luonto jääkautena tehnyt taisteluvallit? 
Tänne on kolmen kilometrin nousu jonka poljen aina yhteen menoon ylös pakkauksien kanssa.

Santavuorelle tulee polkupyöräni mittarin mukaan kolmen kilometrin nousu. Poljen sen yhteen menoon 40 kg pyöräilylaukkujen kanssa ylös.

Santavuoren näköalatornista;

Santavuorella.

Santavuorella.

Santavuorella.

Poljin neljä kertaa Ilmajoen kirkolle. Olen taas Jaakko Ilkan syntymäkodin  paikalla. Eväiden syöntipaikka ollut minulle usein.

Jaakko Ilkan saapas ja sotatarvikkeita Ilmajoen museossa. (Kuva:Jari Laurila:2013)

Muistoja kolmesta kirkosta. Puuveistokset ovat vanhimmasta kirkosta. Ilmajoen kirkkomuseo. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Häät Ilmajoen kirkolla. Hevoskärryt ovat uusiotekoa. Eivät antiikkia eivätkä museotavaraa.

Poikasena halusin uimaan ja minua ei jokeen päästetty koskaan. Oli kuulemma likainen vesi. Ei siellä kukaan uinut. Nykyisin uidaan jokivarsilla. Joesta ei ymmärretty 1960 luvullakaan kuin että se tulvi, sen yli piti mennä, ja sinne hukkui helposti jos meni kun ei osattu uidakaan. Kaloista ei tiedetty yhtään mitään. Joessa elää kymmeniä kalalajeja. 

Tiedettiin että pirtua sai eläinlääkäriltä jos "sika sairaana" mutta uimisesta ja kaloista ei tiedetty mitään.

Tämä talo tuli autiotaloksi jo 1960 luvulla. Keskeisellä paikalla Kurikassa. Vastapäätä oleva Louvon  kauppa on nyt ovet kiinni, mutta toimi vuosikymmenet ja 2000 luvullakin vielä.

Ainoa oikea olemassa oleva Onnela maailmassa sijaitsee kun mennään Kauhajoelta  Teuvalle.

Olen Kaskisiin menossa.

Teuvan palaneen kirkon rauniot. Kesällä toimiva paikka jos ei sada.

Teuvan kirkon sankarihaudat ovat hienoja puuristeineen.

Ensimmäisiä puhelimia ja käsivälitteisiä puhelinkeskuksia.

Olemme Kaskisissa. Vanhaa puukaupunkia.

Kristiinankaupungin vanha kirkko. 

Lapväärtin kirkko on komea ja iso.

Olemme susiluolaan menossa Karijoella. Jos tarkkaan katsoo  "saharassa" näkyy kahvila hiekkarinteessä.

Susiluola on Suomem suurin luola. Siellä on asuttu. Nuotio ovella ja kuopassa nurkassa taljoissa on nukuttu.

Kivipelto. Miten tällainen syntyy vuoren huipulle? Jääkausi kai.

Närpiön kirkkotalleja. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Närpiön kirkolla.

Herralan kartano Ilmajoella.

Ilmajoen Alajoki maisemia. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Herkoolin kartano Ilmajoella.

Ilmajoen alajokimaisemia.

Ilmajoen Alajoki.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Ilmajoen Alajoella.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Alajoki Ilmajoki.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Alajoki Ilmajoki.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Ilmajoen alajoella.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Ilmajoen Alajokimaisemia.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Alajokimaisemia Ilmajoella.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Ilmajoen Alajoki maisemia.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Ilmajoella Alajoki maisemia.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Alajoki maisemia. Ilmajoki.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Saavumme vielä Seinäjoelle. Uimaranta.
Joessa tajutaan uida 2000 luvulla vihdoinkin.
Rantavahtikin on paikalla.

Seinäjoen museoaluetta.

Myllyn sisällä. Viljaa myllyt jauhoivat.

Tässä on iso aitta. Perinteinen malli.

Törnävän kauniissa pienessä valkoisessa kirkossa. Seinäjoki.  (Kuva:Jari Laurila:2011)

Törnävän kirkko toimii siunauskappelina. Seinäjoki. (Kuva:Jari Laurila:2011)

KyrkösjärvelläSeinäjoella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

- Tässä olivat kesän 2011;  pyöräilymatkojeni kuvat 2100 km varrelta.

Katso seuraavan vuoden pyöräilyni vuonna 2012; >>> 3150 km näissä kahdessa linkissä;  

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/pyoraily

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/kuvia2