Varhaisadventtiliike ja 22.10.1844 pettymys

Varhaisadventtiliike ja 22.10.1844 pettymys


Adventti (lat.“adventus“) tarkoittaa Kristuksen tuloa. (Ilm 1:7-8, 1 Tess 4:16-18, 1 Kor 15:51-52, Joh 14:3, Ilm 22:12,20)

“Adventismi” sanan ensimmäisiä käyttäjiä olivat baptistiseurakunnan saarnaaja William Millerin (1782-1849) perustaman liikkeen kannattajat. Nämä julistivat Kristuksen tuloa tapahtuvaksi vuonna 1844.
Heitä on nimietty "adventisteiksi" ja "ensimmäisen päivän adventisteiksi."

Nykyisin adventismilla ja adventisteilla tarkoitetaan enimmäkseen “Seitsemännen päivän adventtikirkon” maailmanlaajuista uskontokuntaa.
 
Lopunajan Kristuksen seurakunnan perustehtävään ja toiminta-ajatukseen kuuluu olennaisesti toisesta adventista saarnaaminen.

Apostolinen alkuseurakunta odotti Jeesusta palaavaksi jo omana aikanaankin. Paavali hillitsi odottajia; 2 Tess 2:3-4.

Adventtilaiset jatkavat alkuseurakunnan perinteitä Herran tulon odotuksessa ja opetuksessa. (Ilm 14:6-13)
Adventtiliike syntyi lähelle alkuseurakunnan perinteitä. 
Pimeän hengellisen keskiajan jälkeen kirjapainotaito ja uskonpuhdistus toivat Raamatun kansalle. Raamatun tutkijaryhmiä ja uskonpuhdistajia syntyi. Hengellinen herätystoiminta synnytti pienistä uskovaisten ryhmistä protestanttisia kirkkoja ja globaaleja uskontokuntia.

Pohjois-Amerikassa vaikuttivat monet kristilliset piirit. 
Euroopan uskontopakkoa paettiin uskontovapaaseen maahan. Amerikan perustuslaki 1776 takasi uskonnonvapauden. Siksi Amerikka oli uskonpuhdistuksen ajan vihojen pakopaikka. Amerikasta on lähtöisin uskonpuhdistuksen ajan seurakuntia ja kirkkoja jotka vaikuttavat glogaalisti meidän aikanamme. Jumala on niitä siunannut tarkoituksen ja pyrkimyksen vuoksi evankeliumin korottamiseksi. (Matt 28:18-20, Joh 3:16)

Tohtori Martin Luther oli myös varhaisia "adventisteja." Luther ymmärsi Herran paluun olevan lähellä. Adventtipostillassa (1522) Luther selitti taivaiden voimien järkkymistä (Luuk 21:26) ja uskoi sen tarkoittavan helmikuussa 1524 tapahtuvaa planeettojen kohtaamista. Planeettojen kohtaamista yleisesti pelättiin odottaa. Luther piti mahdollisena että näkisi maailman lopun. Luther näki itsensä lopunajan “evankelistana” ja "viimeisenä Kristuksen paluuta kuuluttavana torvena."  (Matt 24:31, Ilm 11:15) Lutherin elämän loppuvuosilta hänen muistiin merkityistä puheistaan, kirjeistä ja kirjoituksistaan löytää lukuisia esimerkkejä miten lähellä Luther ajatteli Kristuksen paluun olevan ja miten hän pohti Jeesuksen paluun yksityiskohtia. (Arffman Kaarlo:
Mitä oli luterilaisuus:Helsinki University Press:1996.s.53)

Raamatun tutkimus on kuitenkin paljastanut ettei Raamatun ilmoittamissa profetioissa päästä ajassa kalenterin mukaan vuotta 1844 pidemmälle. 
Matt 24:36 mukaan Jeesuksen tuloa ei voida laskea vuosissa eikä päivissä. Jeesuksen ilmoittamia ajan merkkejä ja profetioita tarkkailemalla lopun lähestymistä voidaan ymmärtää. (Mark 13:24-37, Ilm 13, Matt 24 luku, Jes 24 luku)

Jeesuksen opetuksen mukaan on tärkeää tutkia kirjoituksia ja olla hengellisesti ymmärryksessä kirjoituksien merkityksestä ja vaatimuksista. 
 
Avainasioita ajan merkkien aikoina; Ilm 14:12, 12:17, Hebr 12:14, Ef 2:8-9, Room 3:20, 6:22-23, Matt 5-7 luvut, 1 Joh 5:2-3, 4:8, 2:1-6,15-17.

Kun William Millerin milleriläinen liike (50 000-100 000 jäsentä) hajosi 22.10.1844  jälkeen vain kolmannes liikkeen uskovista pysyi uskossaan. 
"Milleristit" olivat baptiseurakunnan maallikkosaarnaajan oma liike jotka odottivat Jeesuksen palaavaksi 1843-1844. Millerillä ei ollut kuitenkaan  baptistiseurakunnan virallista tukea. 
Miller opetti että armon ovi on suljettu ja Jeesus tulisi 22.10.1844 juutalaisen juhlakalenterin mukaan laskettuna.

Ellen White (1827-1915) näki lopun odotuksen. Ellen White vuotta myöhemmin selitti profetian merkityksen loppuun josta Daniel oli saanut tiedon; Dan 8:13-17. White opetti profetian tarkoittavan taivaallisen pyhäkköpalveluksen toisen vaiheen alkamista 1844 ja että armon ovi on avoinna. Niin kuin maallisessa pyhäkössäkin josta taivaallinen pyhäkkö on esikuva oli kaksi huonetta "Pyhä" ja "Kaikkeinpyhin." 
"Kaikkeinpyhimmän" palveluksessa ylipappi armahtaa synneistä.

Ellen White kastettiin metodistiseurakuntaan 1841-1842. Metodistiseurakunta kuitenkin paikallisesti opetti että Kristus tulisi vasta tuhannen vuoden aikakauden jälkeen. Ellen perheineen ei voinut tätä hyväksyä. Eri näkemyksien vuoksi Ellen Whiten perhe erotettiin metodistiseurakunnan jäsenyydestä 1843. Varhaisadventistit eivät kuitenkaan olleet huolissaan että heitä erotettiin jäsenyyksistä. Hengellisissä liikkeissä oli siihen aikaan jatkuvan tiedonhaun ja mielipide erojen aika. Saavutettu tieto käytettiin aina hyväksi. Takana oli "pimeä hengellisesti ymmärtämätön keskiaika." Tärkeätä oli keskiajan jälkeen herännyt aito Raamatun evankeliumi Jeesus Kristus usko rakkaudessa. He olivat aidosti uskossa Kristukselle pyhittyneitä. 

Tieto on ajassa lisääntynyt. Seitsemännen päivän Adventtikirkko perustettiin 1863. 
Ellen White on ollut yksi perustajajäsenistä miehensä James Whiten kanssa.

Millerin lopun odotuksen liike koostui useiden seurakuntien jäsenistä; Metodisteista, episkopaaleista, baptisteista, presbyteeriläistä, kongregationalisteista, luterilaisista ja reformoiduista. Heillä ei ollut aikomusta perustaa omaa yhtä kirkkoa.
Kun laskettu aika Jeesuksen tulon odotukselle meni ohitse valtaosa Millerin liikkeen jäsenistä luopui uskostaan ja vain pieni osa jäi odottamaan uutta parempaa tietoa. Nämä jakaantuivat omiksi uskonto ryhmikseen ja pieni osa 22.10.1844 Jeesusta odottaneista olivat mukana 1863 rekisteröidyssä Seitsemännen päivän Adventtikirkossa.
Whiten profeetallinen näky että Kristus aloitti pyhäkön toisen vaiheen palveluksen; Sanctuary-Bridegroom 1844-145 taitteessa auttoi Danielille annetun profetian enkelin sanojen ymmärtämisen ongelmanratkaisussa.

Baptisti William Miller perusti aikalaskelmansa Raamatun aikaprofetiaan 2300 illasta ja aamusta. (Dan 8:14) Miller löysi varman ja oikean Raamatun profetian ja hän osasi laskea profetian vuosissa, mutta erehtyi profetian tulkinnassa. Miller luuli “pyhäkön puhdistamisen” tarkoittavan maan puhdistamista ja siten Herran paluuta. Pian 1844 jälkeen 1845 selvisi Ellen Whiten profetiallisen näyn kautta että pyhäkön puhdistaminen tarkoittaa taivaallisen pyhäkön puhdistamista. (Dan 7-8,12 luvut) Pyhäkköä puhdistetaan synneistä sitä mukaa kun ihmisiä herää uskoon Herrassa syntielämänsä hyljäten. Vanhan liiton pyhäkköpalveluksen suuri sovituspäivä oli esikuvaa pyhäkön puhdistamisesta. (Hebr 8-9  luvut, 10:15-16)
Pyhäkön puhdistaminen on Kristuksen ylipapillisen taivaallisen palveluksen viimeinen vaihe ennen Jeesuksen takaisin tuloa. Emme voi tietää miten kauan tämä kestää; Matt 24:36. 
Suurena sovituspäivänä maallisen pyhäkön ylipappi meni pyhäkön Kaikkeinpyhimpään ja toimitti menot pyhäkön sisäosan puhdistamisesta kaikesta epääpuhtaudesta ja synnistä mitä kansa oli vuoden aikana pyhäkköön tuonut; 3 Moos 16:16. 

William Millerin tulkinnan pettymyksen jälkeen Hiram Edsom, Crosier ja Hahn nimiset miehet selittivät Millerin erehtyksen Day Dawn nimisessä lehdessä. Ellen White piti miesten selitystä hyvänä. Pettymyksen aikana 1844 haettiin selitystä ja noin kymmenen vuotta myöhemmin John Andrews ja Uriah Smith
kokosivat ja laajensivat selitystä noin 1855 että pääpaino tuli tuomion ajalle jonka katsottiin alkaneen 1844.
Tästä on tullut teologiaa jota lainasivat Ellen White ja hänen miehensä James White. Ellen White käytti tätä jo olemassa olevaa aineistoa 1880 luvulla ja kirjoitti artikkeleita Rewiew ja Sings lehdessä 1883 lähtien ja kirjansa Spirit of Prophecy vol. 4 (1884) ja kirjassaan Suuri Taistelu. (1888)
Jeesuksen vertaukset kuninkaan pojan häät (Matt 22:1-14)  ja kymmenen morsiusneitoa (Matt 25:1-13) on liitetty profetiaan vertaamaan ja valaisemaan ajan hetkiä. 

Koko Vanhan Testamentin pyhäkköpalvelus on vertauskuva oikeasta taivaallisesta pyhäkköpalveluksesta.
Maallinen pyhäkkö valmistettiin taivaallisen alkuperäisen ja oikean pyhäkön mallin mukaan.
Taivaan Pyhäkkö on Ylipappi Jeesuksen Kristuksen palveluspaikka Jumalan oikealla puolella. (Hebr 8:1-2, 9:11-12, 7:24-25) Paavalin kirjeessä hebrealaisille kuvataan taivaallista uuden liiton ajan palvelusta jossa Kristus on välimiehenä ja ylipappina. 

Herran paluun odotus 1844 oli suuri tapahtuma joka aiheutti paljon polemiikkia ja mediauutisia. Ihmiset olivat ymmällään tilanteesta. Viljelijät jättivät satoaan korjaamatta. Teollisuutta pysähtyi ja kauppaliikkeitä suljettiin odottamaan Jeesusta. Poliitikot pitivät rippipuheitaan julkisesti ja pyysivät esirukouksia sieluilleen. Rikkaat lahjoittivat rahaa köyhille. Jotkut polttivat seteleitä nuotiolla koska Jeesus tulisi ja rahaa ei enää tarvittaisi.
Noin 50 000-100 000 ihmistä kokoontuivat odottamaan Jeesusta. He rukoilivat ja ylistivät kirkoissa ja kokouspaikoissaan. 
Dokumenteissa joita sanomalehdet kirjoittivat ei kuitenkaan mainita "valkeita maailman lopun odotusvaatteita." "Maailmanlopun odotusvaatteet" ovat mielikuvituksen tuotetta.

Jeesuksen odotus on tietenkin oltava lopun ajan seurakunnan tuntomerkki.  Tämän päivän Raamatun ymmärryksen valon mukaan on selvää ettei aikamääriä kalenterin mukaan voida Herran paluun tapahtumalle asettaa. "Ajan merkit" on Raamattuun kirjoitettu. Jeesus kehoitti tarkkailemaan ajan merkkejä. Jeesuksen ja apostolien kehotus kuului aina: "Valvokaa." Mark 13:33-37, Matt 24-25. Kaikkia aikoja ja hetkiä ei Jumala ole nähnyt hyväksi ilmoittaa tarkasti. Raamattu antaa riittävän tedon ihmisen pelastukseksi uskossa.

Matt 24 luku kertoo sisäkkäin Jerusalemin hävityksestä, keskiajasta sekä ajan lopusta.
Viimeisien päivien katsotaan alkaneen mm. kun Danielille annettu profetia selvisi josta enkeli Danielille sanoi profetian koskevan lopun aikaa ja selviävän vasta kun lopun ajat alkavat. (Dan 8:13-17, 26, 12:10-13)
Jeesuksen sanat aikojen merkeistä alkoivat täyttyä niihin aikoihin kun suurien maanjäristyksien esiintyminen tiheämmin- sekä maailmansodat, suuri tähtisade, mm.noin 1790- 1800 luvun puolesta välistä alkaen ilmestyivät. Maailmansodat.

Suomessa Jeesuksen tulon herätyksen varhainen merkkimies on Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius tuli tunnetuksi adventin Kristuksen tulon näkemyksistään 1700 luvulla. 

Kukaan ei tiedä kauanko päivät kestävät. 1 Tess 5:3, Matt 24:36, 43-44. Päivä yllättää ne jotka eivät ole valmistautuneet. Matt 16:1-4. Joona oli kolme päivää kalan vatsassa. Jeesus kolme päivää haudassa. Valmistautuminen merkitsee pyhitystä. Hebr 12:14, Ilm 14:12, 12:17. 
Jeesukseen uskovien tulee valvoa omaa hengellistä tilaansa.

Herran päivä ylättää vain ne jotka eivät ole valmistautuneet tutkimalla kirjoituksia ja pyhittyneet Hebr 12:14. 

Jeesuksen odottajat odottavat ja rakastavat Herraansa Jeesusta Kristusta. 
- Hetkeä jolloin Jeesus Kristus murskaisi "käärmeen pään" lopullisesti.
1 Moos 3:15.


Adventtiliikkeen synty; 



Jari Laurila
4.5.2014









- Vuosisatoja vanha puuveistos Ilmajoen vanhasta kirkosta. Jaakko Ilkan aikainen. Ilmajoen kirkkomuseo.
(Kuva:Jari Laurila:2012)