Jeesus
julisti olevansa "Sapatin Herra" ja kaiken ihmisten lakien
yläpuolella; Matt 12:1-8
Ajan
uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä taakan ja orjuuden 660
sapattikäskyllään.
Lepopäivän
vietto ei enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia
sapattimääräyksistä ja fariseukset olivat siksi vihoissaan Jeesukselle ja
etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Jeesus uskalsi sanoa Jumalaa isäkseen.
Opetuslapset
poimivat viljanjyviä ja fariseukset pitivät sitä sadonkorjuuna. Kun
opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä oli se fariseusten mielestä
sadonkorjuuta; Mark 2:23-28, Luuk 6:1-5.
Jeesus
moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesus
opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset
olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä ja Daavid oli söi jumalanpalveluskäyttöön
tarkoitetut näkyleivätkin nälissään. Papit "rikkoivat" sapatin
tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät.
"Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin Herra;" Mark 2:27-28.
Lepopäivä on Herralle pyhitetty päivä joka on ihmistä varten.
"Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin Herra;" Mark 2:27-28.
Lepopäivä on Herralle pyhitetty päivä joka on ihmistä varten.
2 Moos 31:12-18, Luuk 4:16.
Lampaan nostaminen kuopasta (Matt 12:9-14) Jeesus teki selväksi että hyvää
tietenkin tehdä saa vapaasti sapattina. (Matt 12:12)
Sapattina
oli tarkoitus palvella Jumalaa ihmisen hyväksi. Kaikki tämän eteen tehtävä
palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Ihmisen auttaminen hädässäkin
tietenkin. Sairaat hoidetaan tietysti.
”Armahtavaisuutta minä tahdon, enkä
uhria niin ette tuomitsisi syyttömiä; Matt 12:7.
Jeesus
opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Uhrit olivat palveluksen
välikappale. Uhrit eivät ole itse tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Uhrien päätarkoitus on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus. Rakkaus Jumalan ja ihmisen välillä, sekä sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin
suuntautuva rakkaus on kaikessa palveluksessa olennaista rakkaudessa. Arvoa on vain
rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkien muotomenojen noudattaminen on
väärin. Fariseuksien muotomenot
eivät vastanneet oikeata palvelusta yli 600:lla sapattiin liittyvillä käskyillään.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan läheisten ja Jumalan seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää Jumalan hengen yhteydessä. Kuitenkin kuutena päivänä viikossa ihmisellä on erilaisia maallisia velvollisuuksia. Koulunkäynti, työ, kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän
tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa rakkaiden ja Jumalan
seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään seurakunnassa ja on sopiva päivä
muistaa omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksissakin. Yksinäisyydessäkin lepopäivää vietetään.
Raamattu ei
anna pykäliä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä”
laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaa ja omaatuntoaan
asiassa.
Riidan ja
vihan päivä ei lepopäiväkysymys koskaan voi olla, ja on yhdentekevää nimittääkö päivää ”sapatiksi”
vai käyttääkö omaa äidinkieltään ”lepopäivä” tai ”vilodag” esimerkiksi.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen saa levätä huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä
aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja
Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje
omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita
Herrasta;” Jes 58:13-14.
Kaikkina
maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä
antamaa alkuperäistä raamatullisen
viikon seitsemättä päivää. Nykyisin päivä osuu meidän lauantaille. Monissa
maissa viikkojärjestys on pysynyt samana ettei päiviä ole muutettu. Suomessa
1.1.1973 tehtiin sunnuntaista viikon seitsemäs päivä lakiasetuksella. Lauantai
oli viikon seitsemäs päivä suomessa vielä vuonna 1972. Lepopäivä asetettiin jo
Eedenissä luomistyön yhteydessä. (1 Moos 2:1-4) sekä lain antamisen yhteydessä
vanhan liiton aikana.
Uuden liiton
kansalaiselle lepopäivä on ajankohtainen kerran viikossa edelleen Jumalan levon
ja ilon päivän merkityksessä. Kymmenen käskyn moraalisiveyslaki ole mihinkään
poistettu vaan ajan loppuun saakka opettaa mikä on syntiä; Room 6:23; Jaakob
sanoi selvät sanat mitä merkitsee yhden käskyn rikkominen; ”Se joka kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdin on
syypää kaikilta kohdin;” Jaak 2:8-13. (Ilm 14:12, 12:17, Luuk 16:17)
Sapattia
vietetään uudessa maassakin; Jes 66:22-23.
Lepopäivän
vastustus alkoi vähitellen 100 luvulla juutalaisvastaisuuden vuoksi.
Lepopäivällä ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa kuitenkaan sillä
juutalaiset olivat vain Juudan jälkeläisiä ja asuivat Juudan maakunnassa. Ennen kuin maailmassa oli
ensimmäistäkään juutalaista oli lepopäivän asettamisesta kulunut jo 2000
vuotta. Lain käsky lepopäivästä on siis kuulunut kaikkina aikoina koko
maailmalle.
Kautta aikain on ollut ihmisiä jotka tahtovat viettää samaa päivää minkä Jumala antoi jo Eedenissä ja lain antamisen yhteydessä; 2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15.
Kautta aikain on ollut ihmisiä jotka tahtovat viettää samaa päivää minkä Jumala antoi jo Eedenissä ja lain antamisen yhteydessä; 2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15.
Vuonna 321
maaliskuun seitsemäntenä päivänä keisari Konstantinus Suuri teki
työvoimapolitiikkaa ja yhdisti kansan kaksi joka viikko toistuvaa juhlaa
yhdelle päivälle. Valtakunnassa oli vain yksi lepopäivä ja kuusi työpäivää ja
osa kansasta vietti kristittyjen sapattia ja toinen osa kansasta auringon ja valon
juhlaa Heliumin Sanday:ta. Sen ajan kirkko oli aina kaikessa päätöksenteossa mukana.
Näin molempien juhlien viettäjät tekivät myönnytyksiä yhdistäen tapojaan ja perinteitään
samalle uudelle lepopäivälle Sundaylle; Dan 7:25. Lepopäivämuutos oli siis
keisarin ja sen ajan kirkon johtajien käsky.
Ovatko
sunnuntain viettäjät syyllisiä ?
Vuosisatoja
on ollut vilpittömiä sunnuntainviettäjiä joilla ei ole ollut tietoa lepopäivän
historiasta. He eivät ole syylliset että ovat ilman parempaa muuta tietoa
viettäneet päivää jolla on sellaista keisarillista historiaa että ovat kajonneet
300 luvulla Jumalan käskyyn. (Dan 7:25) Vilpittömiä uskovaisia ovat viettäneet ”pyhäpäiväänsä”
vuosisatoja hyvällä omalla tunnolla.
Lepopäivä on omantunnon kysymys jokaiselle ihmiselle itselleen.
Lepopäivä on omantunnon kysymys jokaiselle ihmiselle itselleen.
Miksi Jeesus
nimitti itseään ”Sapatin Herraksi?” Jeesus sanoi niin ilmeisesti koska oli itse
sapattia asettamassa ja siksi valtuutettu opettamaan oikeata sapatin viettoa; Mark
2:27-28.
Jeesus
vahvisti omilla sanoillaan lain voimassaolon ihmiskunnan kaikkina aikoina. Matt
5:17-18, Luuk 16:17. Laissa on kymmenen käskyä.(Apt 5:29, Mal 3:20-24.
Jeesus
tahtoi opettaa sapatin oikeata viettoa; Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24; - Ei kumonnut lepopäivää!
Mark 2:27 mukaan "sapatti on ihmistä varten," että lepopäivä koskee koko ihmiskuntaa. (Gal 3:28)
Mark 2:27 mukaan "sapatti on ihmistä varten," että lepopäivä koskee koko ihmiskuntaa. (Gal 3:28)
Päivän
tarkoitus on pyhä ilon ja levon päivä. Riita ja viha ei pyhää eikä kristillistä
koskaan ole. Ongelmia ei ole kun on viikossa viisi työpäivää. Jokainen voi
rauhassa viettää omantuntonsa mukaista päivää ja vastaa siitä itse tietenkin
Jumalan edessä niin kuin kaikesta muustakin itse.
Seitsemännen päivän vieton logiikan yhteenveto tiivistelmänä;
1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6, Hebr 8:10, 10:12-18.
Seitsemännen päivän vieton logiikan yhteenveto tiivistelmänä;
1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6, Hebr 8:10, 10:12-18.
Jumalan Pyhä
Henki on aina kristityn kasvattaja, opettaja, nuhtelija, syyttäjä ja tuomari.
Omantunnon
kysymyksiä ei voi pakottaa. Jumalan moraalilaki on uskovan sydämessä mieluisena
sydämenasiana joka uskossa taipuu Jumalan tahtoon ilolla; 1 Joh 5:3; Ihmisen tavat ja
arvot muuttuvat. Jokainen käy itse oman kilvoittelun uskon asioissa, ihminen
kasvaa ja erehtyykin. Ihminen oppii lisää.
Kristityiksi itseään ajattelevat ihmiset viettävät omantuntonsa mukaisen lepopäivän käsi sydämellä Jumalan edessä.
Kristityiksi itseään ajattelevat ihmiset viettävät omantuntonsa mukaisen lepopäivän käsi sydämellä Jumalan edessä.
”Pitäkää pyhänä minun sapattini olkoon
se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon meitä siitä että minä olen Herra
teidän Jumalanne;” Hes 20:20
Muista
pyhittää lepopäivä. Jumala - Pyhä Henki - Jeesus pyhittää ihmisen; 1 Piet
13-25.
Jari Laurila
4.11.2023
Lepopäivän vietto on aina ollut olemassa. Ihmiskunnassa vietetään kahta lepopäivää. Uskovat viettävät itse kukin omantuntonsa mukaisen lepopäivän Jumalan edessä. Alkuperäisen kalenteriviikon seitsemättä päivää viettäviä uskon yhdyskuntia on muutamia.
Lisää aiheen
läheltä: > http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/8
