Jeesus Kristus Sapatin Herra. Kumosiko Jeesus sapatin?
"Jeesus tuli Nasaretiin missä hän oli kasvanut ja meni sapattina tapansa mukaan synagoogaan. Hän nousi lukemaan;" Luuk 4:16.
Jeesus
julisti olevansa "Sapatin Herra" ja kaiken ihmisten lakien
yläpuolella; Matt 12:1-8.
Opetuslapset poimivat viljanjyviä kun fariseukset pitivät jyvien poimimista sadonkorjuuna opetuslasten hieroessa jyvistä kuoria irti;
Luuk 6:1-5.
Jeesus moitti fariseuksia sapattikäskyistä ja Jeesus julisti olevansa ”sapatin herra.”
Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet lepopäivästä orjuuden ja taakan 660
sapattikäskyllään, eikä
lepopäivän
vietto siksi enää vastannut tarkoitustaan. Jeesus nuhteli fariseuksia heidän sapattimääräyksistään, siksi fariseukset olivat vihoissaan Jeesukselle. Fariseukset etsivät syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Jeesus sanoi Jumalaa isäkseen, se oli fariseuksille syytöksien aihe.
Jeesus
opetti että sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Opetuslapset
olivat oikeutettuja syömään viljanjyviä nälkäänsä, ja
Daavid söi jumalanpalveluskäyttöön
tarkoitetut näkyleivätkin nälissään; Matt 12:3-4.
Papit "rikkoivat sapatin"
tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömiä.
Lepopäivä on Herralle pyhitetty päivä ja on ihmistä varten;
Miksi Jeesus nimitti itseään ”Sapatin Herraksi?”
Jeesus sanoi itseään sapatin herraksi koska Jeesus Kristus on osa jumaluudesta ja Jeesus Kristus on ollut itse sapattia asettamassa.
" -Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin Herra;" Mark 2:27-28.Lepopäivä on Herralle pyhitetty päivä ja on ihmistä varten;
2 Moos 31:12-18.
Lepopäivä koskee koko ihmiskuntaa; Gal 3:28.
Jeesus teki selväksi että hyvää saa tehdä sapattina; Matt 12:9-14; (12:12)
Sapattina palvellaan Jumalaa ihmisen hyväksi. Hyvän tekemisen palvelu on sovussa lepopäivän käskyn kanssa. Sairaita hoidetaan ja ihmisiä autetaan hädässä.
”Armahtavaisuutta minä tahdon enkä
uhria niin ette tuomitsisi syyttömiä; Matt 12:7.
Jeesus
opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Uhrit olivat palveluksen
välikappaleina.
Uhrit eivät ole itse tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Uhrien päätarkoitus on Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus. Rakkaus Jumalan ja ihmisen välillä sekä sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin
suuntautuva rakkaus on kaikessa rakkauden palveluksessa olennaista. Arvoa on vain
rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkien muotomenojen noudattaminen ei ole oikeata eikä fariseuksien muotomenot vastanneet oikeata palvelusta yli kuudellasadalla sapattiin liittyvillä käskyillään.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Ihminen panee sapattina syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan Jumalan ja läheisten seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää kuitenkin Jumalan Hengen yhteydessä. Kuutena päivänä viikossa ihmisellä on maallisia velvollisuuksia kuten
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo rakkaudessa. Ihminen panee sapattina syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Ihminen viettää yhden päivän viikossa kokonaan Jumalan ja läheisten seurassa. Jokaisena päivänä viikossa hengellinen uskovainen elää kuitenkin Jumalan Hengen yhteydessä. Kuutena päivänä viikossa ihmisellä on maallisia velvollisuuksia kuten
opiskelu, työn- ja kaupanteko, arkiaskareet ja omia harrastuksia.
Lepopäivän
tarkoitus on pyhittää yksi päivä viikossa kokonaan levossa Jumalan ja rakkaiden seurassa ilman arkisia asioita. Lepopäivänä käydään seurakunnassa ja on sopiva päivä
muistaa omaisia ja sairaita evankeliumin tarkoituksissa.
Yksinäisyydessäkin lepopäivää vietetään.
Raamattu ei
anna "pykäliä" mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä lepopäivänä eikä ”sapattikäskyjä”
laadita missään muuallakaan. Ihminen käyttää omaa harkintaansa ja omaatuntoansa.
Lepopäivä on ihmisen parhaaksi. Ihminen lepää huolistaan ja työstään.
”Jos et polje tomuun sapattia etkä
aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja
Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje
omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita
Herrasta;” Jes 58:13-14.
Maailman kaikkina aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä
antamaa alkuperäistä Raamatullisen
viikon seitsemättä päivää. Nykyisin päivä osuu meidän lauantaille. Monissa
maissa viikkojärjestys on pysynyt samana ettei päiviä ole muutettu. Suomessa
1.1.1973 lakiasetuksella muutettiin sunnuntai viikon seitsemänneksi päiväksi. Lauantai
on ollut viikon seitsemäs päivä Suomessa vielä vuonna 1972. Lepopäivä on ollut jo
Eedenissä luomistyön yhteydessä; 1 Moos 2:1-4; sekä lain antamisen yhteydessä
vanhan liiton aikana; 2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:11-14.
Uuden liiton
kansalaisille lepopäivä on edelleen ajankohtainen viikottainen levon
ja ilon päivä Herrassa. Kymmenen käskyn moraalisiveyslakia ei ole poistettu. Synnin opettava laki ajan loppuun saakka opettaa mikä on syntiä; Room 6:23; Jaakob
sanoi selvät sanat mitä merkitsee yhden käskyn rikkominen; ”Se joka kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdin on
syypää kaikilta kohdin;” Jaak 2:8-13. Apostoli Jaakob nimitti kymmenen käskyn lakia "vapauden laiksi" sen vuoksi kun ihminen on lain syytöksistä vapaa silloin kun laki ei ihmistä synnistä syytä.
(Ilm 14:12, 12:17, Luuk 16:17)
Sapattia
vietetään uudessa maassakin; Jes 66:22-23.
Lepopäivän
vastustus alkoi vähitellen 100 luvulla juutalaisvastaisuuden vuoksi.
Lepopäivällä ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa kuitenkaan sillä
juutalaiset olivat Juudan jälkeläisiä ja asuivat Juudan maakunnassa. Ennen kuin maailmassa oli
ensimmäistäkään juutalaista oli lepopäivän asettamisesta kulunut jo 2000
vuotta. Lain käsky lepopäivästä kuuluu kaikkina aikoina maailmalle.
Kautta aikojen on ollut ihmisiä jotka tahtovat viettää samaa päivää minkä Jumala antoi jo Eedenissä ja lain antamisen yhteydessä.
Kautta aikojen on ollut ihmisiä jotka tahtovat viettää samaa päivää minkä Jumala antoi jo Eedenissä ja lain antamisen yhteydessä.
Maaliskuun 7 päivänä vuonna 321 keisari Konstantinus suuri teki
työvoimapolitiikkaa ja yhdisti kansan kaksi joka viikko toistuvaa juhlapäivää yhdelle päivälle. Keisarin valtakunnassa oli vain yksi lepopäivä ja kuusi työpäivää. Kansasta osa viettivät kristittyjen sapattia ja toinen osa kansasta viettivät auringon ja valon
juhlaan perustuvaa Heliumin Sunday päivää. Aikansa kirkko oli kaikessa päätöksenteossa mukana.
Molempien juhlien viettäjät tekivät sitten myönnytyksiä yhdistäen tapojaan ja perinteitään
samalle yhdelle uudelle lepopäivälle Sundaylle; Dan 7:25; Lepopäivämuutos viikon seitsemännestä päivästä viikon ensimmäiselle päivälle on keisarin ja aikansa kirkon johtajien käsky.
Ovatko
sunnuntain viettäjät syyllisiä ?
Vuosisatoja
on ollut vilpittömiä sunnuntainviettäjiä joilla ei ole ollut tietoa lepopäivän
historiasta. Syyllisiä nämä eivät ole sillä ovat ilman parempaa muuta tietoa
viettäneet päivää jolla on keisarillisen ajan kirkon historiallinen merkitys että ovat kajonneet
300 luvulla Jumalan käskyyn. (Dan 7:25) Vilpittöminä uskovaisia ovat viettäneet ”pyhäpäiväänsä”
vuosisatoja hyvällä omalla tunnolla.
Lepopäivä on omantunnon asia jokaiselle ihmiselle itselleen.
Lepopäivä on omantunnon asia jokaiselle ihmiselle itselleen.
Jeesus
vahvisti omilla sanoillaan että laki on voimassa ihmiskunnan kaikkina aikoina; Matt
5:17-18, Luuk 16:17; Laissa on tasan kymmenen käskyä; Apt 5:29, Mal 3:20-24.
Jeesus opetti oikeata sapatin viettoa; Matt 12:9-21, Luuk 13:10-17, Joh 7:22-24; Jeesus ei kumonnut lepopäivää.
Sapatin luonne on Jumala yhteyden pyhän ilon ja levon- sekä hengellisen kristillisen yhteyden päivä.
Sapattina palaudutaan fyysisistä ja henkisistä rasituksista että ihminen taas jaksaisi että ihminen ei uupuisi.
Jokainen voi viettää omantuntonsa mukaista päivää viisipäiväisissä työviikoissa. Jokainen vastaa päivästään omantuntonsa mukaan itse Jumalan edessä.
1 Moos 2:1-4; -Sapatti on ollut heti luomistyön jälkeen.
2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14; -Sapatti on lain käsky sekä liiton merkki Jumalan ja kansan välillä. Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa viettämällä itse sapattia ja tekemällä hyvää; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28.
Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6, Hebr 8:10, 10:12-18.
Jumalan Pyhä
Henki on aina kristityn kasvattaja, opettaja, nuhtelija, syyttäjä ja tuomari.
Omantunnon
kysymyksiä ei voi pakottaa. Jumalan kymmenen käskyn arvot ovat Herran oman sydämessä mieluisena
sydämen asiana. Uskossa synnin opettavan lain kaikki arvot taipuvat ilolla Jumalan tahdolle; 1 Joh 5:3; "Sitähän Jumalan rakastaminen on että pidämme Hänen käskynsä eivätkä ne ole raskaita noudattaa." Ihminen käy itse oman kilvoittelunsa uskon asioissa. Ihminen
kasvaa ja ihminen erehtyykin. Ihminen oppii lisää.
Kristityiksi itseään ajattelevat ihmiset viettävät omantuntonsa mukaisen lepopäivän käsi sydämellä Jumalan edessä.
Kristityiksi itseään ajattelevat ihmiset viettävät omantuntonsa mukaisen lepopäivän käsi sydämellä Jumalan edessä.
Viikon seitsemäs päivä on kristillisen rakkauden ja kristillisen yhteyden päivä.
”Pitäkää pyhänä minun sapattini olkoon
se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon meitä siitä että minä olen Herra
teidän Jumalanne;” Hes 20:20.
Lepopäivän vietto on ihmisen parhaaksi. Ihminen ei eroa Jumalan rakkaudesta uskollisena Jumalan tahdolle.
Jumala - Pyhä Henki - Jeesus pyhittää ihmisen; 1 Piet
13-25.
Herran omat seuraavat uskossa Herraa. Herra tunnistaa omansa itse.
Herran omat rakastavat Jumalan sapattia ja pyhittyvät uskossa.
.
Jari Laurila
11.1.2025
4.11.2023
Lepopäivän vietto on aina ollut olemassa. Ihmiskunnassa vietetään kahta lepopäivää. Uskovat viettävät itse kukin omantuntonsa mukaisen lepopäivän Jumalan edessä. Alkuperäisen kalenteriviikon seitsemättä päivää viettäviä uskon yhdyskuntia on muutamia.
Lisää aiheen
läheltä: > http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/8
