Lahkot? - Mitä tarkoittaa "lahkolaisuus"?






Kysymys ”lahkolaisuudesta.”

Lahkolaisuuden synti?


Itämailla alkuseurakuntaa pidettiin lahkolaisena koska he poikkesivat juutalaisuudesta.

Alkuseurakunnalla oli erilaista opetusta kuin sen ajan vallitsevilla uskonnollisilla johtajilla.
Kristittyjen keskuuteen syntyi lahkoja esimerkiksi judaismi, gnostilaisuus ja nikolaiittain oppi.

Apostoli Paavalia nimitettiin lahkolaiseksi. Paavali puolustautui kertomalla että hän palvelee Jumalaa ja uskoo mitä laissa ja profeetoissa on sanottu. (Apt 24:14-16)
”Mutta sen Sinulle tunnustan että kuljen sitä tietä jota he sanovat lahkoksi ja näin palvelen isieni Jumalaa. Kaiken sen mitä laissa ja profeettojen kirjoissa on sanottu minä uskon….” (Apt 24:14)

Elävän Jumalan seurakunta on tietysti totuuden pylväs ja perustus. Jumalan kristillisen hengellisen seurakunnan pitää perustua totuudelle. Käytännön ongelmana on että ihmiset ovat erilaisen tiedon varassa. (1 Tim 3:5, Ef 2:20)

Oikeudenmukainen Isä kuitenkin huomioi ihmisen tiedon määrän. ”Jos palvelija tietää mitä hänen isäntänsä tahtoo mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan hän saa monta raipaniskua. Jos palvelija tietämättään tekee sellaista mistä rangaistaan raipoin hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu siltä paljon vaaditaan ja jolle on paljon uskottu se pannaan paljosta vastaamaan.”  (Luuk 12:47-48) Kaikki synti ei ole kuolemaksi (1 Joh 5:16-17) Kaikki eivät ole aina samaa mieltä joka asiasta. Yksimielisyys on yhteyttä Herrassa ja täydellisyys onkin rakkautta.

Totuutta rakastavana (1 Joh 2:1-6, 5 luku) ja totuutta noudattavana vilpitön sielu kasvaa rakkaudessa kiinni Kristukseen. Jeesus Kristus on seurakunnan ”pää” ja perusta. Kristus kalliolla seisoo kestävä rakennus. (Ef 4:13-16, 1:22-23, 1 Kor 10:17, Gal 3:28) Kristilliseen seurakuntaan kuuluvat eivät ole erilaisten opintuulten heiteltävänä. (Ef 4:13-16) 

”Perustus on jo laskettu ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta kukaan ei voi laskea.”
(1 Kor 3:11)

Ø  Kristillisen seurakunnan sisällä saattaa ilmetä lahkolaisuuden syntiä silloin kun seurakuntalaiset jakaantuvat eri mielipiteiden taakse. (1 Kor 1:11-13) Paavali sanoi tällaisen olevan osoitus lihallisesta mielestä ja kypsymättömyydestä. (3:1-3)
Ø  Lahkolaisuuden synnissä on siis kysymys seurakunnan sisäisistä mieliä jakavista erimielisyyksistä ja riidoista. -Ei että olisi jotakin muuta seurakuntaa kuin suurempi joukko edustaa.

Seurakunnissa voi tapahtua jakaantumista. Seurakunta on saattanut jakaantua eri mielipiteiden taakse tai on jakaantunut kahtia. Protestanttisia kirkkoja kutsutaan usein lahkoiksi. Mikään seurakunta ei kuitenkaan suoraan seuraa alkuseurakuntaa. Kaikkein suurinkin on vain "lahko."
Jokainen kristillinen seurakunta ja kirkko on tätä ajattelutapaa vasten- että pienempi olisi aina ”lahko” olisivat kaikki lahkolaisia. Lahkolaisuuden synti on siis eri asia kuin pilkka "lahkolaisuudesta."

Alkuseurakunta loppui kun seurakuntaan syntyi lahkolaisuutta. Seurakunnasta osa jakaantui tekemään sovitteluja maallisen vallan ja vallitsevan uskontojärjestelmän kanssa. Osa sai surmansa uskonvainoissa. (2 Tess 2:1-12, Apt 20:24-31)

Alkuseurakunnan jäännöksen historiaa tunnemme huonosti. Alkuseurakunnalla oli vaikeita aikoja mutta Hengen lahjat runsaat. (Apt 21:9) Yksikään seurakunta tai kirkko ei voi väittää olevansa suoraan alkuseurakunnan seuraaja. Jumalan sana kuitenkin säilyi useiden pienten ryhmien keskuudessa (esim.valdolaiset) keskiajan kirkon- ja maallisen vallan kristittyjen vainoista huolimatta. Jumalan sana, vanha ja uusi testamentti oli ”säkkipukuun verhottu” kun Raamattu yritettiin hävittää maan päältä. (Ilm 11:3)
Ø  1500-1800 luvulla syntyi paljon hengellisiä liikkeitä adventin perustalle. Jeesuksen toinen tulo on oltava jokaisen hengellisen liikkeen ydinprosessi ja missio viimeisinä aikoina ollakseen kristillinen ja hengellinen liike.

Uskonpuhdistus ja kirjapainotaito toi Raamatun kansoille ja Raamattua tutkivia ryhmiä syntyi jotka kasvoivat kasvamistaan ja kasvavat yhä. Totuutta rakentui päällekkäin kun ”uutta” tietoa raamatusta löytyi. Uskonpuhdistajia oli Englannissa, Euroopassa ja Amerikassa. Uskonpuhdistajien työ synnytti Kristusta palvelevia liikkeitä jotka vaikuttavat tänään maailmanlaajuisina hengellisinä yhdistyksinä ja kirkkoina. Työtä totuuden vuoksi tehtiin useissa ryhmissä ja hengellistä työtä tehdään ajan loppuun saakka. (Matt 24:42-44, 28:18-20)

 Kristityllä tänään on turvanaan Raamatun kirjoitettu sana ja Jumalan Pyhä Henki. (Apt 9:31, 2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16, 1 Kor 12-13) Oikea kristillisyys rakastaa, ja on aina kiinnostunut mitä ”kirjoitettu on” Raamatussa. (Matt 4:10, Luuk 4:8, Room 1:16-17, Ilm 1:3,7) Oikea ei määrää omantunnon asioita. Omaatuntoa ei voi käskeä eikä määrätä koskaan. Rakkaus lähtee sydämestä. Pakko sammuttaa rakkauden ja aiheuttaa kapinan. Jumala pyytää ihmisen vapaaehtoista rakkautta itseään kohtaan. Oikea kristitty rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiään kuten itseään. (Matt 22:36-40) Kysymys oikeasta ei ole kirkkojen välinen kamppailu, vaan Henkien taistelu sieluista ja ihmisen oma vapaa valinta omantunnon mukaan. (1 Piet 5:6-11) Kristitty taistelee Raamatun Jeesuksen uskonnon puolesta aina rakkauden keinoin.

 ”Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa niiden päivien jälkeen sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani.”  (Hebr 8:10) Uuden liiton uskovan edut ja oikeudet seuraavat kaikkia Jumalan omia henkilökohtaisesti. Jumala on kirjoittanut ikuisen ja saman 10 käskyn siveysmoraalilakinsa uskovan sydämeen eli tietoisuuteen eikä kivitauluihin. (Jer 31:31-33, Hes 36:26-27) 
Uuden liiton uskovan usko perustuu ja näkyy rakkaudessa Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja lähimmäisiin. Jumala on rakkauden arkkitehti ja pääideologi. Jumalan teot ovat hurskaat ja oikeat. 
On tärkeätä ymmärtää että Pyhä Henki opettaa kaiken uuden liiton kansalaiselle. Jumala itse puhuttelee sydämeen kirjoitettua lakia vasten silloin kun ihminen on kiusattu tai langennut. (Mark 12:28-34)

Jumalan kansaa- Jumalan lapsia- yksilöinä on jakaantunut eri Raamattua lukeviin piireihin.
Ilm 18:4-5 vetoaa niihin jotka havaitsevat jossakin puhtaampaa kristillisyyttä pahojen tekojen ja synnin sijaan.

Ihmiskunnan on muistettava että kristinuskon ydinmissio on rakkaus. Joka ei rakasta ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa. (1 Joh 4:8) ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” on yksi Jumalan valtakunnan perustuslain käsky. Jumalan valtakunta ei järky eikä sen perustuslaki koskaan lakkaa. (Ilm 14:12, 12:17, Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:8-13, Room 6:22-23)

Jeesus Kristus ja Jumalan pyhä siveysmoraalilaki pysyvät aina ja kuuluvat aina yhteen. (Ilm 12:17)
Raamatun hengellisessä kristinuskossa on aina kyse ja perimmäinen tarkoitus rakkaus. Jos rakkauden päämäärää ja tekoja ei ole voi olla varma että kyse on jostakin muusta vaikuttimesta kuin hengellisestä kristinuskosta. Jumala lopettaa pahuuden Ilm 20 tapahtumissa. Sitä ennen jokainen luotu on tehnyt itse oman valintansa elinaikanaan.
(2 Piet 3:9, 2:4)

Rakastakaa Jumalaa. Rakastakaa lähimmäisiänne. ”Lähimmäinen” on jokainen ihminen maapallolla. Jumalan Henki vaatii ja haluaa kasvattaa ihmisen kaikkeen hyvään tietoon ja rakkauteen. Aamen. (Gal 5:13-26)


Jari Laurila
27.4.2013
http://jarinhotelli.blogspot.com






Lisää aíheen läheltä:  http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/7

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/5


Kirkko Bergön saarella. (Kuva:Jari Laurila:2011)

Bergön kirkossa on purjevene katossa. (Kuva:Jari Laurila:2011)