Kasteet perhekunnittain. Kastettiinko sylivauvat?

Perhekuntien ja sylilapsien kastamisesta

Raamattu kertoo että kasteita suoritettiin myös perhekunnittain; 

1 Kor 1:16, Apt 16:14-15, 18:8; "Synagogan esimies Crispus tuli uskoon, ja myös hänen koko perhekuntansa uskoi Herraan. Monet muutkin korinttilaiset jotka kuuntelivat Paavalia tulivat uskoon, ja heidät kastettiin." 

Perheet olivat suuria ja perheisiin saattoi kuulua UT:n aikana myös palvelijatkin perheineen. "Perhekunta" ei tarvitse tarkoittaa jokaista yksilöä täsmällisesti. Kuitenkin jos osakin perheestä tuli uskoon, heidän vaikutuksensa aiheutti että sanaa perhekunnassa julistettiin, ja myös muita perhekunnan jäseniä seurasi Herraa kasteelle myöhemmin henkilökohtaisessa uskossaan. 

1 Kor 7:12-16, Apt 11:14, 16:31.

 
Alkukielen sanalla joka ovat käännetty "perhekunta" sanasta ei ollut perhekunnan merkitys sama itämailla kuin meillä isä ja äiti sekä lapset. Perhekuntaan kuuluviksi luettiin sen ajan roomalaiskreikkalaisen tapakulttuurin mukaan vain oikeuskelpoiset henkilöt. Mahdollisesti korkea lapsikuolleisuus aiheutti että vasta elossa olevat oikeuskelpoiseen aikuisikään eläneet lapset luettiin perhekunnan jäseniksi.

Kasteeseen liittyy Raamatun opetuksen mukaan ensin usko ja että  evankeliumin kuulemisen vuoksi uudestisyntyminen Hengestä on alkanut. 1 Piet 1:23; "Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamatomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta."  (Room 10:14-17, Mark 16:15-16.) Ennen perhekuntien kastamista Raamatussa on liittynyt evankeliumin kuulemista, katumusta, kääntymystä, ja syntien hylkäämistä. Matt 28:18-20, Apt 2:38-39, 8:35-39. Perhekunnan päämiehen esimerkkiä seurasi koko perhekunta.

Raamatun esimerkki on aina luotettava. Raamattu kertoo kuitenkin synnin teosta ja avoimesti suurtenkin uskonmiesten lankeemuksista, joita tietenkään ei pidä seurata. 

Raamatun opetuksen mukaan on selvää ettei Jumalan tarkoitus ole että seurakunnassa olisi kastettuja jäseniä jotka eivät pyhityksen tietä kulje ja ovat ilman uskoa. Sellainen olisi vastoin kaikkia kristillisyyden ja seurakunnan tarkoituksen periaatteita. Seurakunta on totuuden pylväs ja perustus; 1 Tim 3:15. 

Lapsi ei voi vastata Jumalan edessä. Lapsi vastaa ratkaisuistaan Jumalan edessä vasta tultuaan kypsään ikään tehdä ratkaisuja seuraako perhekunnassa vanhempien tietä. Ennen syntien armahtamista edeltää katumus. Pikkulapsi tuskin pystyy katumaankaan syntiään. Lapsi on vanhempiensa pyhittämä, tai vanhempiensa mukaan kadotuksen tiellä siihen saakka kunnes Jumala odottaa lapselta omia ratkaisuja.

Sylilapsi ei tiedä eikä ymmärrä kasteesta mitään.  Usko on aina henkilökohtainen ratkaisu.

(1 Kor 7:14, Ps 21:11, Snl 11:21) Jumala tahtoo että kaikki pelastuisivat; 1 Tim 2:3-4, 2 Piet 3:9; "-Hän on kärsivällinen Teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo että kaikki kääntysivät."   

Usko Jumalaan -Jeesukseen Kristukseen on vapaaehtoinen asia. Omantunnon asioissa ei voi pakottaa. 

Ihminen saattaa olla uskossa kastetavasta riippumattakin. 

Kaste ei takaa uskon kestävyyttä.

Uskoon pyhittyneitä Herraan uskovia on kuitenkin lapsikasteen saaneiden ihmisten joukossakin. Herraan uskovat eivät saa aina kastettakaan.

Usko Herraan Jeesukseen. Oikeudenmukaisen Jumalan edessä vastataan teoista itse kukin oman ymmärryksen mukaan; Luuk 12:47-48. 

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän;"   Joh 3:16.

Jari Laurila

11.1.2024

Kirjoittaja ei myönnä vapautuksia,  eikä sano kenenkään uskoa vääräksi kasteen perusteella, kun uskossa pyhittyneitä Jeesukseen Kristukseen uskovia ihmisiä on kastetavasta riippumattomasti yksilöinä.

Raamatun esimerkin mukaista kastetta ei voi sanoa vääräksi.

Lisää aiheen läheltä:  http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/6

Ylistaron komian kirkon sakastissa. (Kuva:Jari Laurila:2012)

Ylistaron komian kirkon ensimmäinen pappi. (Kuva:Jari Laurila:2012)