Kääntymys uskoontulo kuolinvuoteella;
Jumala on rakkaus; 1 Joh 4:8.
Jumala on tarkoittanut ohjeensa ja arvonsa ihmisen parhaaksi.
Ihmisen oma ”vapaus” ilman Jumalaa ei ole onnellista eikä tuo ihmiselle hyvää.
”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Minä turvaan Herraan Jumalaani. Minä kerron kaikista Jumalan teoista;” Ps 73:28
Synnin orjuus on iso taakka; Matt 11:28-30, Hebr 10:2,22, 1 Tim 4:2, Joh 8:34-36.
Todellinen ”kristityn vapaus” tarkoittaa rakkaussuhdetta Jumalaan- Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Jumalan ilmoitettuun sanaan. Todellinen kristityn vapaus tarkoittaa myös että ihminen on vapaa Jumalan moraalilain syytöksistä; Ilm 14:12, 1 Joh 5:3, Jaak 1:25, 2:13. Kristityn vapaudessa ihminen on Jumalan Hengen vaikutuspiirissä. Herran oma on pyhittynyt huomioimaan Jumalan tahdon kaikessa arkipäivässäänkin; Joh 14 luku, Hebr 12:14.
Jumalan Pyhä Henki puhuttelee jokaista ihmistä elämän aikana; ”Sen tähden niin kuin Pyhä Henki sanoo: -Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne...” Hebr 3:7-8,15. Jumalan Hengen puhutellessa ihmisen omatunto arvostelee, ja ihminen vastaa aina jotakin Jumalalle mieluista tai torjuu Jumalan puhuttelun. Jumalan Hengen puhuttelua on silloin kun ihminen ajattelee jumaluuteen kuuluvia asioita ja syntiä; Room 2:15, Hebr 9:14, 1 Tim 1:5,19, 3:9, 1 Piet 3:22) Ihmisen tulisi ajatella Jumalan rakkautta. Rakkaus Jumalaan tuo Jumalan mielen mukaisen elämän, ja kristitty on vapaa Herrassa Jeesuksessa synnin taakasta. Jumala vastaa aina silloin kun ihmisen oma tahto on vilpitön.
Jos ihminen torjuu jatkuvasti Jumalan puhuttelun, lakkaa Henki puhuttelemasta, ja ihminen ”paatuu.” Paatuneessa tilassa ihminen ei sitten ajattele jumaluuden asioita eikä synti paina omaatuntoa. Yhteys taivaan kutsuun Jumalan yhteyteen on toistaiseksi katkennut. Ihminen muuttuu huolettomaksi jumaluuden asioiden suhteen. Jumalan puhuttelu on joku kerta viimeinen. Ihminen on silloin pilkannut Pyhää Henkeä torjuessaan Jumalan. Ihminen on pitänyt halpana Jeesuksen Kristuksen; 1 Piet 1:13-25, Matt 13:13-16, Joh 12:37-40, Apt 7:51, Jer 5:21,
Jumalaa ei ihminen voi pettää, mutta itseään voi pettää. ”Jos väitämme että emme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi, ja puhdistaa kaikesta vääryydestä;” Hebr 1:8-9. (1 Kor 3:16-19, Jaak 1:21-22, 1 Piet 2:1-3)
Kun ihminen pilkkaa tarpeeksi Jumalan Pyhää Henkeä, vetäytyy Henki pois ja jättää ihmisen. Yhteys ihmisen ja taivaan välillä katkeaa. Näin ihminen paatuu, ja muuttuu huolettomaksi synnin ja pelastuksensa suhteen. Ihminen on pilkannut Pyhää Henkeä. Paatumus on Jumalan sanan ja pelastustarjouksen hylkäämistä. (Matt 13:13-16, Joh 12:37-40, Apt 7:51, Jer 5:21-23) Ihmisen on viisasta tarttua Jumalan kutsuun silloin kun Pyhä Henki ihmisen omaatuntoa puhuttelee pyhyyden ja synnin asioista. ”Jumalan lapsi” tekee uskonsa hyväksi ratkaisuja päivittäin.
Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti, koska ihminen ei silloin anna Hengelle mahdollisuutta pelastaa itseään.
Jumala paaduttaa ihmisen, silloin kun ihminen on tahallisen jyrkästi ja päättäväisesti torjunut Jumalan puhuttelun elämänsä hetkinä. Väkisin ei Jumala voi rakkautta tarjota Jumalan tinkimättömille vastustajille. Rakkauden on oltava vapaaehtoista ja mieluista ollakseen rakkautta. Jumalan tarkoitus ei ole että ihminen lykkäisi jumaluuden pyhät asiat viimeiseen hetkeensä, ja viettäisi tietoisessa valinnassaan syntielämäänsä kuolinvuoteelleen. Jumala tahtoo kuitenkin pelastusta jokaiselle ihmiselle; 2 Piet 3:9.
”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo, ja paaduttaa kenet tahtoo;” Room 9:18. (11:8)
Hengellisten asioiden näkeminen oikeassa valossa ei paatuneelle ole mahdollista.
Jokainen uskovainenkin tarvitsee kaikkeen hengelliseen ymmärrykseen Jumalan oman Hengen ohjausta ollakseen hengellistä. (Ps 105:4, Hebr 11:6, 1 Aik 28:9)
Kun ihminen menettelee siten että siirtää pelastustaan tuonnemmaksi, ihminen ei rakasta Jumalan arvoja. Uudesti luodussa maassa ihmiset rakastavat Jumalaa -rakastivat jo maanpäällisessä elämässään. Tahallisia synnintekijöitä uuteen maahan ei oteta. (Ilm 21:8,27, 22:10-16, 1 Joh 2:1-6) Ihminen päättää elinpäivänsä joko synneissään, tai synneistään armahdettuna.
”Etsikää Herraa kun hänet voi vielä löytää, huutakaa häntä avuksi kun hän on vielä lähellä;” Jes 55:6-7. Aam 5:4. (Jaak 4:14, Room 13:11-14, 2 Kor 6:2, Jes 1:18)
Jotkut ovat löytäneet sovituksen jopa kuolinvuoteellaankin, tai elämänsä viimeisinä päivinä. Jos ihminen tarpeeksi syvään katumukseen pystyy, Jumala syntien katumuksen silloin vielä ilmeisesti hyväksyy. Jumalan Henki ei ole jättänyt ihmistä sillä hetkellä. Syvästi paatunut kuoleva ei ajattele jumaluuden pyhyyksiä rakkaudessa edes kuolinvuoteellaan. Ihmisen armonaika on käytetty ja hukattu elinpäinä. Kuolinvuoteellaan ihminen voi olla liian heikossa kunnossa. Kuolema voi tulla nopeasti onnettomuudessa. Toinen ihminen ei kuitenkaan voi ryhtyä arvioimaan voisiko joku paatumukseltaan pelastua elämänsä viimeisinä hetkinä jopa kuolinvuoteellaan. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pelätä syntisen ikuista piinaa. Jumalan maksama palkka on ikuinen elämä tai ikuinen kuolema; Room 6:22-23, Ilm 20:6, 14-15, Mal 3:19. Ihmisen ikuinen piina ei ole oikein ymmärrettynä Raamatun opetusta.
Paatunut kuolinvuoteellaan ajattelee viimeisen kerran taivaallisiakin asioita. Jumalan armoa ei voi toinen ihminen kieltää eikä myöntää. Anteeksianto ja armo on aina Jumalan ja ihmisen välinen asia. Seurakunnallisessa elämässä seurakunta voi vain vahvistaa ihmisen omia ratkaisuja, sellaisia mitä osapuolet keskenään sopivat seurakunnan vahvistettavaksi; Matt 18:18-20, 16:19.
Ihmisen tulisi ratkaista suhteensa Jumalaan elämänsä päivinä, eikä lykätä evankeliumin asioita kuolinvuoteelleen. Pyhän Hengen torjuminen on aina Jumalan armon kieltämistä. Jumalan kieltäminen ei ole rakkautta; 1 Joh 2:15-17. Raamatun armon oppi kertoo ”elämän kirjasta.” Elämän kirjaan on merkitty ihmisen suhde Jumalaan; Ilm 20:12-15, Luuk 10:16, Matt 16:27, Dan 7:10.
Jumala haluaa olla rakkaus jokaiselle ihmiselle elinpäinä, ettei kukaan joutuisi kadotukseen, vaan saisi ikuisen elämän; Joh 3:16. Saar 12 luku.
Ihmisen tulee tehdä uskonratkaisunsa armonaikana elinpäivinään.
Ihmisen tulee tehdä uskonratkaisunsa armonaikana elinpäivinään.
Jari Laurila
24.1.2016
Lisää aiheen läheltä; http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3
