Maailman luomisesta
lähtien on ollut "sapatin" viettäjiä; 1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15, Luuk 16:17, Matt 5:17-20, Jes 66:22-23.
Neljänkymmenen vuoden ajan korpivaelluksen
aikana Jumala erotti sapatin muista päivistä manna-ihmeellä; 2 Moos 16:4-5,
14-36.
Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan. Jeesus varoitti tästä etukäteen; Dan 7:25, Matt 24:15-22. Apostolitkin puhuivat alkuseurakunnan ja sitä seuraavasta suuresta luopumuksesta; Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2.
Jeesus tiesi ennalta että Jumalan lakiin kajotaan. Jeesus varoitti tästä etukäteen; Dan 7:25, Matt 24:15-22. Apostolitkin puhuivat alkuseurakunnan ja sitä seuraavasta suuresta luopumuksesta; Apt 20:28-31, 2 Tess 2:1-12, 1 Tim 4:1-2.
Ihmiskunta on käynyt vuosituhansien aikana kiistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja Jumalan
lain kunniasta. Jumalan lain arvovaltaa on tavoiteltu ja yritetty
korvata; Ilm 12:17; "Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä vastaan jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle."
Juutalaisvastaisuus yltyi Rooman valtakunnassa. Keisari Hadrianus antoi
juutalaisia vastustavat lait 135 jkr. Juutalaiset olivat kieltäneet Kristuksen.
Rooman kristityt halusivat tehdä eroa juutalaisuuteen. Erottuakseen
juutalaisuudesta nämä kokoontuivat Jumalan palveluksiin sapatti-iltaisin
auringonlaskun jälkeen.
Vuorokaudet vaihtuivat
auringonlaskujen mukaan.
Seitsemännen päivän kokoukset kestivät usein viikon ensimmäisen päivän puolelle. Aikansa käytännön muukaan yhdessäolon jatkuessa auringon laskun yli oltiin jo seuraavan päivän puolella. Jos sapattina oltiin yhdessä yli auringon laskun, on sitten ymmärretty kokouksen ajankohtaa myös viikon ensimmäiseksi päiväksi.
Aikansa keskiaikainen kirkko ryhtyi toimiin. Sapatin merkitys alennettiin
"Mooseksen käskyksi ja juutalaisten juhlaksi."
Sapatti on kuitenkin säädetty 2000 vuotta ennen Juudaa; 1 Moos 2:1-4; "Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi kaikesta työstään. Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään. Tämä on kertomus siitä kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin;" Seitsemäs päivä on asetettu luomisen muistoksi 2000 vuotta ennen kuin oli ensimmäistäkään "juutalaista" maan päällä; 2 Moos
20:8-11, 31:13-17.
Jumala on itse asetti sapatin; Sapatti on Herran päivä; Ilm 1:10, Jes 58:12-14.
Joh 1:1-3,14, Kol 1:12-18.
Joh 1:1-3,14, Kol 1:12-18.
Sapatin vietto vähentyi apostolisen ajan jälkeisessä luopumuksessa. Kehitettiin erilaisia oppeja miten sapatin sijasta vietettäisiin auringon päivää.
Auringonpalvonta on ollut pakanaväestön vuosituhansien perinne. Auringonpäivä= Die Solis Sunday, epäjumala Heliumin "Jumalan valon juhla."
Auringon päivän "sunday:n" perinnetavat ovat vuosituhansien varrella alueittain erilaisia. Suomessa viikkojärjestystä on muutettu niin että 1.1.1973 lukien sunnuntai on ollut viikon seitsemäs päivä. Aikaisemmassa ajassa lauantai oli viikon seitsemäs päivä Suomessakin.
Alkuseurakunta oli tietysti tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. Osa alkuseurakunnasta lankesi aikansa maallisen vallan poliittisiin ja uskonnollisiin sovitteluihin. Alkuseurakunnan aikana viikon ensimmäinen päivä ei ollut lepopäivä eikä yhteisen Jumalanpalveluksen päivä. Kristinusko ja pakanuus tekivät keskenään sovitteluja.
Läpimurto sunnuntain hyväksi tapahtui 7.3.321 jKr kun keisari Konstantinus Suuri määräsi lakiasetuksella sunnuntain uudeksi lepopäiväksi. Lakiasetuksessa luki "Auringon kunnianarvoiselle päivälle." Keisarin yksi syy muutoksessa oli työvoimapolitiikka. Keisarin valtakunnan kansalla kaksi juhlaa viikossa. Keskiajan kirkko oli yhtä keisarillisissa päätöksissä. Kristittyjen sapatti lakkautettiin, ja muun väestön auringon päivä jäi voimaan.
Sotilaille
säädettiin rukoukset joita sekä valon juhlan viettäjät että kristityt käyttäisivät yhteisesti. Keskiajan kirkollis-kokouksissa
säädettiin rangaistuksia sapatin viettäjille. Keskiajan kirkko itse väitti sunnuntaita oman valtansa merkiksi.
Nykyinen
käsitys lepopäivästä syntyi kun ryhmä katolisia ja protestanttisia teologeja
yhdessä ryhtyivät kannattamaan että muutos sunnuntaille olisi tapahtunut jo
apostolisena aikana.
Syiksi on mainittu Kristuksen ylösnousemuksen muisto apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ylösnousemuksen juhlalle tukea lepopäivän muutosta koskevassa asiassa. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin; Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20.
Syiksi on mainittu Kristuksen ylösnousemuksen muisto apostolisena aikana. Raamattu ei kuitenkaan anna ylösnousemuksen juhlalle tukea lepopäivän muutosta koskevassa asiassa. Jeesus ja opetuslapset pitivät sapatin; Luuk 4:16, Joh 15:10, Matt 24:20.
Opetuslapset
viettivät sapattia myös Jeesuksen kuoleman jälkeen;
Luuk 23:56, Apt 13:42-46, 16:13, 17:2, 18:4.
Jeesus ei muuttanut sapattia; Luuk 16:17, Matt 5:17-20.
Lepopäivän vietto kuuluu meidänkin aikaamme; 1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12, 12:17.
Luuk 23:56, Apt 13:42-46, 16:13, 17:2, 18:4.
Jeesus ei muuttanut sapattia; Luuk 16:17, Matt 5:17-20.
Lepopäivän vietto kuuluu meidänkin aikaamme; 1 Joh 2:3-6, Joh 15:10, 1 Piet 2:21, Ilm 14:12, 12:17.
"Jeesus tuli Nasaretiin missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan;" Luuk 4:16
Raamatussa sapatti on sopimuksen merkkinä Jumalan ja kansan välilisestä liitosta; 2 Moos 31:16-17, Hes 20:12,20.
Luomistyö mainitaan päteväksi syyksi Jumalan palvelukseen.
Lepopäiväkäsky on ainoa käsky joka vastaa kysymykseen miksi palvella Jumalaa; "-Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän Hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Uuden liiton kansalaisuus on hengellinen; Jer 31:31-33, Hebr 8:1-2, 8-10, 10:16-17.
"Hän otti aterian jälkeen maljan: Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte tehkää se minun muistokseni;" 1 Kor 11:25.
Kristukseen uskovat Herran omat ovat uudessa liitossa Jumalan kansaa; Ef 2:11-13,19, 3:2-6, Room 9:6-8, 1 Piet 2:9-10.
Raamatussa sapatti on sopimuksen merkkinä Jumalan ja kansan välilisestä liitosta; 2 Moos 31:16-17, Hes 20:12,20.
Luomistyö mainitaan päteväksi syyksi Jumalan palvelukseen.
Lepopäiväkäsky on ainoa käsky joka vastaa kysymykseen miksi palvella Jumalaa; "-Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän Hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Uuden liiton kansalaisuus on hengellinen; Jer 31:31-33, Hebr 8:1-2, 8-10, 10:16-17.
"Hän otti aterian jälkeen maljan: Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte tehkää se minun muistokseni;" 1 Kor 11:25.
Kristukseen uskovat Herran omat ovat uudessa liitossa Jumalan kansaa; Ef 2:11-13,19, 3:2-6, Room 9:6-8, 1 Piet 2:9-10.
Raamattu
kertoo "sortuneiden muurien
korjaajista ja maan asutuksen elvyttäjästä." Lepopäiväkin saa kunniaa;
Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3.
Jes 58:12-14, Ps 119:174, Room 7:22, 1 Joh 5:3.
Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten; Mark 2:27-28. Ihmisen ja sapatin suhde on myönteinen. Jumala on rakkaudessaan huolehtinut ihmisen tarpeista lepoon, hengelliseen hyvinvointiin ja Jumala suhteesta huolehtimiseen. Lepopäivä on ihmisen hyväksi.
Jeesus
opetti oikeata sapatin viettoa. Jeesus nuhteli fariseuksia oikeaan sapatin viettoon. Fariseusten käskyistä oli
tullut taakka. Jeesus kertoi sapatin oikean luonteen
ja -hengen.
Raamattu ei tunne lepopäivän muutosta.
Seitsemännen päivän vieton puolustusta läpi Raamatun;
- 1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6; Hebr 8:10, 10:12-18.
Jumalan synnin opettavan kymmenen käskyn arvojen kunniassa pitäminen merkitsee kuuliaisuutta ja rakkautta.
Omantunnon mukainen lepopäivän vietto tapahtuu aina käsi sydämellä Jumalan edessä. Jokainen viettää siksi oman omantuntonsa mukaisen lepopäivän.
Raamattu ei tunne lepopäivän muutosta.
Seitsemännen päivän vieton puolustusta läpi Raamatun;
- 1 Moos 2:1-4, 2 Moos 20:8-11, 31:12-18, 5 Moos 5:12-15, Hes 20:20, Jes 58:13-14, Ilm 14:7; Jeesus opetti oikeata lepopäivän viettoa; Matt 12:12-13, Luuk 4:31,13:10-16, Mark 2:23-28, Lain voimassa olosta; Room 3:20,31, Matt 5:17-18, Luuk 16:16-17, Jaak 2:10-13, 1 Joh 2:1-6; Hebr 8:10, 10:12-18.
Jumalan synnin opettavan kymmenen käskyn arvojen kunniassa pitäminen merkitsee kuuliaisuutta ja rakkautta.
Omantunnon mukainen lepopäivän vietto tapahtuu aina käsi sydämellä Jumalan edessä. Jokainen viettää siksi oman omantuntonsa mukaisen lepopäivän.
”Henki ja morsian sanovat: ”Tule.” Joka
tämän kuulee sanokoon: ”Tule” Joka on janoissaan tulkoon. Joka haluaa saa
lahjaksi elämän vettä.” Minä tulen pian. ”Aamen” Tule Herra Jeesus.”
”Herran Jeesuksen armo olkoon
kaikken kanssa;” Ilm
22:17-21.
"Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" /"on siis sapatinvietto jäljellä;" Hebr 4:9.
"Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" /"on siis sapatinvietto jäljellä;" Hebr 4:9.
Aamen.
Jari Laurila
5.11.2023
Lepopäivän vietto on aina ollut olemassa. Ihmiskunnassa vietetään kahta lepopäivää. Uskovat viettävät itse kukin omantuntonsa mukaisen lepopäivän Jumalan edessä. Alkuperäisen kalenteriviikon seitsemättä päivää viettäviä uskon yhdyskuntia on muutamia.
Lisää aiheen
läheltä: > http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/8
