Pään peittäminen Jumalan palveluksessa. Paavalin sanat; 1 Kor 11:2-16

Pitäisikö naisten käyttää huivia Jumalan palveluksessa?
1 Kor 11:2-16;

Osoitamme kunnioitusta omassa kulttuurissamme eri tavoilla, 

kuin itämailla historian tapahtuma-aikaisessa kulttuurissa.

Raamatun kirjoittamisen kulttuurin aikana tapakäytännöt vaihtelivat.  

Patriarkkojen prostituoidut peittivät kasvonsa verholla; 1 Moos 38:14-15.

Assyrian lait 1200 eKr ei sallinut prostiuoitujen huntujen käyttöä.

Myöhemmin naisten hunnun käyttö liittyi joihinkin maagisiin riitteihin; Hes 13:17-21. Huntu saattoi olla koriste. Huntu oli toisinaan merkkinä vaatimattomuudesta ennen häitä. (Laul.4:1,3,6:7) Päähän sijoitettu huivi oli surun merkki. (2 Sam 15:30)

Tapahtuma-aikainen sosiaalinen tapa salli naisten ja miesten käyttää jotakin päähinettä tarvittaessa. Roomalainen käytäntö oli että naisten ja miesten oli käytettävä palvonnassa kunnioituksen ja hurskauden osoituksena päähinettä.

Paavali ei puhunut verhosta joka peitti kasvoja. Roomalaisessa ja kreikkalaisessa kulttuurissa naisten huivi-päähine oli yleinen tapa. Huivi ei ollut aina erillinen vaatekappale, sillä huivi kuului kreikkalaiseen pukuun. 

Kreikkalainen kulttuuri ei vaatinut miehiä kattamaan päätään palvonnassa. Miehiä ei juutalaisessakaan kulttuurissa vaadittu käyttämään palvonnassa päähinettä.

Suomalainen kansanperinne ei vaadi naisia päähineiden suhteen. Leskeksi jäätyään naiset toisinaan käyttivät mustaa pitsistä valmistettua suruhuntua. Miehet ovat kunnioituksen osoituksena ottaneet tilannekohtaisesti päähineen päästään.

Roomalaisessa kulttuurissa naisten päähine oli merkki korkeista moraalisista arvoista, naisellisuudesta, sekä sitoutumista aviomieheen. Naisen yllä päähine toi kunniaa sekä aviomiehelle että perheellekin.

Paavalin sanat päähineistä liittyvät siihen että Paavali halusi huolehtia neuvollaan kristityn sosiaalisesta tavasta. Paavali ei koskaan halunnut olla tarpeettomassa ristiriidassa sosiaalisten tapojen suhteen. Pään peittäminen osana kristillisiä perusarvoja hylättiin kuitenkin. Käytäntö vaatekappaleesta osana hengellisyyttä olisi ollut häpeäksi seurakunnalle. Vaatekappale ei voi tehdä ihmisestä hurskasta. 

Naisten huntujen käytön raja oli Paavalin aikaan Tarson kaupungin länsipuolella. Paavali oli itse Tarsolainen. Paavali sai koulutuksen Jerusalemissa, jossa naiset käyttivät huntuja. Lännessä naisten hunnuttomuus oli varmaankin outoa Paavalille. Paavali saattoi ajatella hänen varhaisen aikakautensa 1 Kor 11:2-16 kirjeessään että kristittyjä naisia saatettaisiin sekoittaa hunnuttomina siveettömiin naisiin. Paavalin oma toive oli ilmeisesti että naiset käyttäisivät huntuja juutalaisten naisten tapaan, koska paavali halusi suojella seurakunnan naisia.

Kristinusko kuuluu moraaliseen korkeaan arvoon, -ei vaatekappale. 

Kaikki roomalaiset naiset peittivät päänsä. Varakkaita naisia jossakin määrin vapautettiin päähinetavoista, ja on mahdollista että roomalaisia naisia kääntyi kristinuskoon, ja nämä eivät kattaneet päätään palvonnassa. 

Paavali halusi suojella eheyttä seurakunnassa, ettei pukeutuminen aiheuttaisi tarpeetonta erimielisyyttä.

”Samoin tahdon että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet.” (1 Tim 2:9)

Jumala on antanut naiselle hiukset hunnuksi; 1 Kor 11:15.

Pään kattaminen ei ollut merkityksetön asia, mutta hengellisessä palvonnassa pukeutuminen ei voinut kuitenkaan liittyä suoraan arvona hurskauteen ja hengellisyyteen. 

Seksuaaliset erot, sosiaalinen asema, vaatimattomuus ja kunnia ei voinut liittyä seurakunnan käytäntöihin osana hengellisyyttä ja Jumalan palvelusta.

"Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista." (1 Piet 3:3-4)

Hengellisyys ilmenee ilona ja rakkautena, joka säteilee luonnollisena ilman keinotekoisia kaunistuksia.

Myöhempänä aikana oli maailmalla turhamaista ja epäterveellistä muotia.

Naisten päälaitteet olivat kookkaita. Päälaitteet painoivat jopa kymmenen kiloa. Lyijypainot pitivät päälaitteita paikoillaan.

Naisten jalkojen kasvua estettiin liian pienillä kengillä. Naiset käyttivät korsetteja, ja miehet kalukukkaroita.

”Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.” (1 Joh 2:16)

Jari Laurila

22.12.2015