Mies kolmannessa taivaassa;
2 Kor 12:1-4; ”Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän että hänet temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli sanoja joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää vain Jumala. Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.”
Kysymyksessä on huomioitava Raamatun opetus kokonaisuudessaan siitä voisiko ihmisen ”henki” vierailla jossakin muualla sellaisella tavalla että ihmisen oma ”henki” jättäisi kehon. Raamatulle on ulkopuolinen käsitys, että ihmisen keho ja ihmisen henki voisivat olla erillään.
”Tunnen miehen joka temmattiin kolmanteen taivaaseen?”
Paavali mainitsee jakeessa yksi ensin että kyse on näkytiloista; ”Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.” Jakeista käy ilmi ettei miehen henkeä viety taivaaseen, mutta mies itse olisi viety taivaaseen. Paavalin sanojen mukaan Paavalilla itsellään ei näyttäisi olevan selkeätä käsitystä tästä yliluonnollista asiasta.
Kysymykseen vastausta haettaessa on ensin huomioitava koko Raamatun opetus. Raamattu ei anna tukea sille että ihmisen keho ja ihmisen ”henki” voisivat olla erillään, kun ”ihmisen henki” vierailisi jossakin muualla.
”Kehon ulkopuolella;” ei tarkoita että ihminen olisi ilman kehoa, vaan ajatusta ihmisen tilasta, jossa ihmisen keho ei olisi aktiivisessa määrin mukana tapahtumassa; 1 Kor 6:18 on sama ilmaisu; ”kehon ulkopuolella;” että on tapahtumaa joissa ihmisen oma keho on aktiivinen, tai passiivisempi tapahtuman subjektina.
Paavali ei käytä termiä suom.; ”henki.” Paavali viittaa että ihmisen oma ”keho” ei aina ole yhtä paljon synnin teossa osallisena.
Paavali kertoo ettei hän ollut varma oliko yliluonnollisen kokemuksen mies otettu taivaaseen, vai oliko mies hengellinen kokemus, -näkemystä siitä että jonakin hetkenä keho ei ollut niin aktiivisesti tapahtumassa, vai oliko mies sillä hetkellä valmis paratiisiin? Kokemukseen ei olisi kytketty fyysistä taivaassa oloa, vaan kokemus on hengellinen kokemus taivaallisista näyistä.
Raamattu kertoo muutamasta ”ennakko-ylösnousemuksesta” joissa mm. Mooses, Elia, Henok sekä Jeesuksen kuollessa joukko pyhiä otettiin Jumalan luo ennakolta todistukseksi ylösnousemuksen todellisuudesta; 5 Moos 34:5-6, Juud 9, 1 Moos 5:22-24, 2 Kun 2:10-12, Matt 27:52, 17:1-5. Jeesus Kristus oli ylösnousemuksen suurin todistus.
Hesekiel 8:3 profeetta kertoo profetiastaan; ”Henki Jumalan näyssä vei minut Jerusalemiin.” Hesekiel ei ollut fyysisesti Jerusalemissa kuitenkaan.
Jumalan Henki voi ”kuljettaa” ihmistä näyissä minne Jumalan Henki itse tahtoo. Ihminen ei sijaintiaan tapahtumassa kuitenkaan muuta.
Raamatun terminologian merkityksessä taivaita on erotettu; “Ilmataivaaksi;” Ps 147:8, “tähtitaivaaksi;” 1 Moos 1:14-18, ja “paratiisitaivaaksi;” 2 Kor 12:2.
Jumala voi ihmisen oman uskon tueksi “uskon lahjana” antaa näkytilan, jos siitä on ihmisen uskolle apua ja hyötyä. Profetioista on kyse kuitenkin vasta sitten, kun Jumala ilmoittaa jotakin asiaansa suuremmalle ihmisryhmälle. Jumalan kansa- seurakunta on Jumalan ohjeiden vastaanottaja profetioissa. (1 Kor 12:10, Apt 21:9)
Jari Laurila
21.1.2016
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti